CYBERALCHEMIST 82

VOIMAKASAUTUMA

- Uskon Omegan olevan pohjimmiltaan oikeassa, Omikron vastasi.

- Uskot hänen olevan oikeassa? Minkä suhteen? Alfa tivasi.

- Niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä, tulee olemaan myös joku Xenojen kaltainen. Sitä on mahdotonta estää... ellei... Omikron sanoi.

- Ellei mitä? Alfa kysyi.

- Aivan! Jos keisari saavuttaa jumaluuden, hän kykenee siihen! Omikron huusi ja tarrasi nyrkkiinsä.

- Mutta eikö se ole vielä pahempi? Xenoja vastaan voi kamppailla, mutta jumalia vastaan ei! Alfa väitti vastaan.

Omikron painoi päänsä. - Omega on hullu, mutta... ehkäpä... ei, todennäköisesti, jumalaksi tullessaan hän puhdistuu kaikista vioistaan ja kykenee takaamaan maailmanlaajuisen rauhan.

- Mutta... mutta... mutta mistä sait tuollaisen idean? Alfa kompuroi.

- En tiedä onko se vain ihmispuoleni alitajuista optimismia, mutta tunnen sen silti sydämessäni! Omikron sanoi.

- Ei... sen tunteen on pakko olla väärä. Omega on paha. Häntä ei pidä kannustaa, vaan pysäyttää! Alfa vastusti.

- Sanot noin vain, koska et suostu hyväksymään totuutta! Omikron äyskäisi. - Koska olen ihminen ja haltia yhtä aikaa, kykenen punnitsemaan asioita mielessäni kylmän rauhallisesti!

- Niinkö? Oletko nyt muka "kylmän rauhallinen?" Alfa huomautti.

- Se... Omikron hiljeni. Hän tarttui miekkaansa. - Näköjään en saa sinua vakuutettua... lopetetaan tämä rehdillä ottelulla!

- No viimein... Alfa huokaisi ja vaihtoi taisteluasentoon.

- Tule! Omikron huusi. Ja niin he syöksyivät toisiaan kohti, miekat kilkaten yhteen.

 

- Onpa hyvä että olemme kaukana... Jani huokaisi.

- Master Cerberus, älkää hävitkö! Shine huusi. Scorpion katsahti häneen.

- No kannustetaan sitten... kauan eläköön Master Cerberus! Scorpion karjui ja kohotti nyrkkinsä korkealle.

- En sanoisi tuon olevan sopiva kannustustapa... Shade huomautti.

- Hiljaa siinä. Kauan eläköön Master Cerb...

- Turvat tukkoon siellä! Cerberus huusi ja näytti hetken katuvan sanomaansa. - Tarkoitan, kannustakaa vasta kun tilanne käy tiukaksi!

- O-okei... mutta eikös siellä ole jo? Shine sanoi laskien kätensä.

- Ehei suinkaan, Cerberus virnisti ja potkaisi Phoenixia rintaan.

- Khagh! Phoenix voihkaisi ja horjahti vuoren reunalta, mutta tarrasi kielekkeeseen ja kiipesi takaisin.

- Miksei hän väistänyt? Shine ihmetteli.

- ...Tästä! Cerberus ärisi tulittaessaan lyöntejä Phoenixia kohti, ja tälle oli selvästi vaikeaa väistää kaikkia.

- Riittää! Phoenix tokaisi ja pysähtyi. Hän otti iskun vastaan, mutta samassa Cerberuksen alta purkautui laavasuihku.

- Master Cerberus! Shine, Scorpion ja Shade huusivat.

- Siitäs sait! Phoenix nauroi, vain tunteakseen selässään iskun ja kaatuakseen sen perään maahan. Hän hypähti pystyyn. - Miten voit aina selvitä, mitä ikinä teenkin?!

- Siihen on montakin syytä, mutta en tahdo kuulostaa tylsältä...

- Ihan sama, kerro! Phoenix huitaisi kädellään.

- Hyvä on... Cerberus virnisti. - Ensinnäkin, tarkka nenäni haisti palaneen käryä pian tulevasta laavasta. Lisäksi tunsin nousevaa painetta sekä lämpöä jalkojeni alla, ja huomasin tärinän. Vaistosin myös että jokin ei ollut kohdallaan, koska jätit itsesi tahallasi lyönneille avoimeksi. Siinä selitys.

- Hohhoijaa... mitä sanoitkaan? Phoenix haukotteli.

- Perhana vieköön, miksi tahdoit kuulla pitkän version jos et kuitenkaan kuuntele?! Cerberus karjui. - Juuri tuon takia et päässyt neuvostoon!

- Itse huudat koko ajan! Phoenix huusi piristyen taianomaisesti.

- Nyt riittää. Maista tätä! Cerberus veti nyrkkinsä taakse, ja iski sitten täysillä vihollistaan. - Voimakasautuma!

- Gurgh... Phoenix korahti kylkiluidensa murtuessaan.

- Olenko jo kertonut miten voimakasautuma toimii? Cerberus kysyi.

- Et! Scorpion huusi.

- En kyllä kysynyt teiltä, mutta... Cerberus huoahti. - Keskitän hyökkäyksen kaiken liike-energian ja voiman yhteen nyrkkiini, ja siirrän sen kohteeseen lyömällä. Esine saa siten hyökkäyksen liike-energian ja voiman, ja lisää siihen omansa. Tämä ketju voi toistua niin monta kertaa kuin vain tilanteesta riippuu, ja voima voi siten kasaantua tajuttomiin lukuihin.

- Meni yli hilseen... Jani sanoi.

- Sinun ei tarvitsekaan tietää! Scorpion murahti. - Meni yli hilseen.

- Älkää kysykö jos ette kuuntele! Cerberus karjui, sulki sitten korvansa ulkomaailmalta ja keskittyi taisteluun. Phoenix putosi suoraan päin maankamaraa.

- Niin, ja yksi juttu vielä... voin katkaista kasautumisen ketjun vapauttamalla kaiken kasaantuneen voiman koskettamalla esinettä, johon energia on kasautunut. Kuten vaikka nyt! Cerberus sanoi ja hyppäsi Phoenixin päälle. - Vapautus!

Phoenix tunsi sieluja repivän paineaallon tunkevan lävitseen, ja seuraavassa sekunnissa hän olikin jo maassa. Cerberus laskeutui hänen viereensä.

- Olen myös keksinyt tavan voittaa sinut, Cerberus ilmoitti.

- O-Oikeasti?! Jani huudahti.

- L-lopeta nuo älyttömät pilat, ne eivät o-ole yhtään hauskoja... Phoenix ähisi.

- Et kuole vielä vähään aikaan, mutta et ole missään kunnossa jotta pystyisit taistelemaan, Cerberus sanoi. - Cerberus Towerilla käytin erästä kykyäni ja asetin Knightille salakuuntelukorvan juuri ennen kuin pyörryin, ja sain tietää salaisuuden kuolemattomuuteesi. Ilmeisesti lähetät osan elinvoimastasi maan alle valmiiksi, ja siirrät sen takaisin itseesi kuoleman hetkellä. Mutta voit tehdä jälkimmäisen vain kuollessasi, eikö vain?

- E-entä sitten?! Phoenix sanoi. - Yritätkö pitää minut hengissä, häh? Et voi tehdä niin ikuisesti, minähän parannun!

- Aivan. Siksi pidänkin sinut hengissä vain keskiyöhön asti, jolloin tekniikkasi purkautuu ja joudut varastoimaan uuden satsin elinvoimaasi maan alle. Kun energiasi purkautuu, tapan sinut ennen kuin ehdit käyttää kykyäsi! Cerberus sanoi.

- Mah hah hah! Typerä idea! Luuletko, etten voisi tappaa itse itseäni? Phoenix nauroi.

- Mitä? Tappaisitko itsesi? Cerberus huudahti.

- Tietenkin... olenhan kuolematon Master Phoenix! Phoenix virnisti ja tökkäisi kynnellään sydämeensä ennen kuin Cerberus ehti toimia.

- Hitsi... miksen ajatellut tätä vaihtoehtoa?! Cerberus ärähti.

- Master Cerberus! Tapa hänet nyt, ennen kuin hän ehtii suojata lisää elinvoimaansa! Scorpion huusi.

- S-selvä! Cerberus nyökkäsi ja iski nyrkkinsä yhteen.

- Voimakasautuma, itseen!

Voima virtasi hänen lävitseen, ja keskittyi hänen kahteen nyrkkiinsä. Hän teki saman monta kertaa peräkkäin hyvin pienessä ajassa, ja tämän jälkeen näytti kuin hänen kouransa pullistelisivat voimasta.

- Kuole! Cerberus huusi iskiessään Phoenixia.

- Ehtiikö hän?! muut jännittivät.

- Liian myöhäistä... Phoenix nousi istumaan.

- Ei ole! Cerberus karjui. Kuitenkin hänen nyrkkinsä pysähtyi laavamuuriin, joka oli yllättäen ilmestynyt Phoenixin eteen. - Aaarrgh!

Phoenix nousi kokonaan pystyyn ja kahmaisi laavaa nyrkkiinsä.

- Siinäs näitte, idiootit! Kukaan ei voi voittaa minua, kuolematonta Feeniksiä! Ha ha ha ha! Phoenix nauroi katsojille.

- Master Cerberus...! Shine vingahti.

- Ei hätää, se on pelkkä nyrkki! Cerberus vakuutti ja piteli palanutta kättään.

- Olen viimeinkin saanut palautettua täyden hallintani Hornankattilatulivuoreen, Phoenix sanoi ja katsahti ylös. - No niin! Tulivuori, sylje ilmoille helvetillinen tulesi!

Vuori jyrisi ja maa halkeili. Huipulta tulvi pikimustaa savua, ja laava alkoi virrata.

- Khöh! Scorpion yskäisi. - Suojatkaa nenänne ja suunne! Savu on myrkyllistä!

Kaikki tottelivat ja peittivät hengityksensä.

- Mitenkäs tähän vastaat? Phoenix virnisti.

En voi käyttää toista kättäni enää, Cerberus ajatteli.

- Master Cerberus! Pyydä vain, niin tulemme apuun! Shine huusi.

- Ei! Teille voi sattua jotain! Cerberus kielsi.

- Mitä väliä sillä on, kun koko maailma on tuomittu?! Shine vastusti.

- Hmph. Tässä ei ole kyse pelkästään maailman turvallisuudesta. Tällä kertaa... Cerberus sanoi ja muuttui samalla päättäväisemmän näköiseksi. - Tämä on henkilökohtaista!

- Haa, tulihan se sieltä! Phoenix myhäili.

- Miksi kaikki ovat idiootteja... Shine mutisi peittäen kasvonsa kämmenellään.

- Ja taisin juuri keksiä tavan, jolla voittaa! Cerberus hymähti.

- Enpä usko! Phoenix kajahti ja viittasi kädellään. Vuorta alas valuva tulinen soppa seurasi hänen ohjastustaan ja ryöppysi Cerberusta kohti kaikista suunnista. - Hah! Et voi paeta minnekään...

- Voimakasautumaa voi käyttää myös jaloilla, Cerberus paljasti ja ponkaisi kymmenien metrien korkeuteen ennen kuin laava ehti sulkea hänet sisäänsä.

- Mikä loikka! Jani huudahti.

- Eihän tuollainen edes ole mahdollista... Ed pällisteli.

- Ehkä ei Amestrisissa... Jani mutisi.

- Mitä?! Phoenix yllättyi. - Kimppuun!

Laavamassat seurasivat Cerberusta ilmaan, mutta hän oli nopeampi. Hän syöksyi korkeuksista Phoenixia päin ja potkaisi tätä mahaan samalla jalalla, jolla oli käyttänyt Voimakasautumaa. Phoenix iskeytyi vuoren seinään.

- Et näköjään pysty edes käyttämään siipiäsi, kun tämä kaikki laava hidastaa sinua? Cerberus pilkkasi.

- Muahhahha... entä sitten? Vaikka kuinka yrittäisit, et silti saa ikinä tapettua minua! Kun taas sinä... Phoenix nauroi kivusta huolimatta ja jatkoi Cerberuksen pommittamista laavalla.

Cerberus perääntyi kauas laavan ulottuvilta. Hän käytti Voimakasautumaa itseensä, ja löi sitten maata. Tantere halkeili ja murskaantui ison kraatterin muodostuessa.

- Vai yrität kerätä tyylipisteitä. Sitä en salli! Phoenix huusi ja piiritti kraatterin laavalla, tällä kertaa ensin ylhäältä.

- Miten hän pystyy kannattelemaan noita kaikkia massoja? Jani ällisteli.

- Kuole! Phoenix huusi. Laava pakkautui yhteen polttaen kaiken sisältään.

- Master Cerberus! Shine huudahti. Scorpion näytti huolestuneelta, samoin Shade, mutta hänen kasvonsa olivat hupun peitossa...

- Minä... voitin...! Phoenix sanoi pelkistetysti, tutkien vielä kraatteria. - Minä voitin! Ahhahhahhahhaa! Siitäs sait, Master Cerberus! Kukas se nyt on vahva?

- Ei voi olla totta... Ina sanoi.

- Totta, ei olekaan! Cerberuksen ääni kuului.

- Missä? Jani hätkähti ja katseli ympärilleen. Samassa hän huomasi Cerberuksen kaivautuneen maan alta ulos aivan vuoren juuressa.

- Luojan kiitos... Shine huokaisi.

- Grh... Miten voit olla elossa?! Phoenix huusi ja katsoi sitten kraatteria tarkemmin. - Hän kaivoi tunnelin...

- Katsopas tätä, Phoenix! Et ole varmaan ennen nähnytkään sitä, Cerberus sanoi ja heilutti kädessään kirkkaanpunaista, läpinäkyvää hohdetta.

- Mik... Phoenix ihmetteli ja tajusi sitten. - Senkin piru!

- ...Mikä tuo on? Jani kysyi.

- Se on Phoenixin elämänenergiaa! Cerberus vastasi kuuluvalla äänellään. - Kuten arvelin, se löytyi prikulleen vuoren alta.

- Siinä tapauksessahan... Ina henkäisi.

- Se siis oli suunnitelmasi! Mutta miksi teit sen typerän kraatterin? Phoenix karjaisi.

- Keräsin tyylipisteitä... Cerberus vihelsi. - Olen tarkkaillut, miten pitkään henkiinheräämisessäsi menee, ja se näytti vaihtelevan. Päättelin että jos olet kauempana paikasta, johon jätit elämänenergiaasi, uudelleensyntymisesi kestää kauemmin kuin jos se olisi lähempänä. Sitä ei ollut vaikea löytää maan alta, siellä oli aika kuuma. Onneksi sitä voi jopa pitää kädessä, johtuu varmaan energian suunnattomasta paineesta...

- Mrh... niin kai sitten... Phoenix kiristi hammasta.

Shine huomasi ottavansa hohteen kiinni ilmasta. - Mitä?

- Shine! Vie se niin kauas kuin voit! Olet ainoa joka pystyy tähän! Cerberus huusi.

- S-selvä, Master Cerberus! Shine sanoi ja katosi välähdyksessä.

- S-sinä... senkin...! Phoenix raivosi.

- No, myönnätkö tappiosi? Cerberus kysyi.

- En tietenkään! Unohdat, että minulla riittää temppuja viimeiseen hetkeen asti! Phoenix huusi ja napsautti sormiaan.

Mitään ei vaikuttanut tapahtuvan. - Mitäs tuo sitten oli?

- Eipä mitään, vapautin vain tekniikkani... Phoenix virnisti.

- Tarkoitatko, että haihdutit elinvoimasi olemattomiin? Cerberus huudahti.

- Niin voi sanoa. Muuten, hitauteni ei johtunut valtavasta laavan määrästä, vaan tekniikastani joka ei ollut ehtinyt palautua täysin, Phoenix kertoi omahyväisesti. - Mutta, maksuksi nopeuteni palaamisesta, en pysty enää heräämään henkiin... ikinä!

- Vai niin... sepä mukavaa, Cerberus naurahti.

- Ei ehkä niinkään mukavaa kuin luulet... Phoenix hihitti.

Phoenix ja Cerberus seisoivat paikoillaan. Jani räpäytti silmiään. Phoenix oli Cerberuksen edessä. Mitä tapahtui?!

Phoenixille oli ilmestynyt nokka jolla hän lävisti Cerberuksen rintaa. - He he he...

- Gh... nopeaa... Cerberus korahti ja oksensi verta.

- Ja näin loppuu Master Cerberuksen tuhatvuotinen saaga... Phoenix hykersi.

- Mutta mahtavalla loppusilauksella! Cerberus virnisti ja käytti Voimakasautumaa itseensä. Salamannopeasti hän suuntasi nyrkiniskun Phoenixiin.

En ehdi kuin vetää nokkani ulos...! Phoenix ajatteli. - Perhana... VIEKÖÖN!!!!!

Phoenix lensi montakymmentä metriä, ja törmäsi linnanmuuriin. Siitä hän liukui ja tömähti maahan.

- Hän teki sen! Ina huudahti.

- Jess! Jess! Jani karjui.

Scorpionin jengi kiiruhti maassa makaavan Master Cerberuksen avuksi.

- Riittää jo... huolehtikaa mieluummin... Cerberus köhisi.

- Älä sano mitään! Hän saattoi iskeä sydämeesi, meidän täytyy... Shine käski.

- Sitä suuremmalla... syyllä teidän pitäisi jättää minut ja... huolehtia tulivuoren sammutuksesta... Cerberus huomautti ja kohotti kätensä osoittaakseen raivoavaa vuorta.

- Hemmetti! Eikö se vieläkään sammu? Scorpion ärähti.

- Missä Al on? Ed ihmetteli ja huomasi hänet sitten Phoenixin luona. - Al!

Al kumartui katsomaan, oliko vihollinen todella kuollut. Yhtäkkiä Phoenix nousi vaivoin seisomaan ja tönäisi pojan kumoon.

- Al! Sattuiko?! Ed huudahti ja juoksi veljensä luo.

- Ei, olen kunnossa... mutta katso tuonne! Al yskäisi.

- Phoenix! Vieläkö hän on elossa? Se perhanan itsepäinen kana! Scorpion solvasi.

Phoenix levitti kärsineet siipensä ja lensi tulivuoren huipulle.

- Mitä hän oikein...? Jani kummasteli.

- Sanoinhan... että minulla on aina temppuja hihassani! Phoenix huusi ja levitti kätensä. Tulivuoren ympärille kasvoi kahdeksan pienempää hornankattilaa, joista lensi vuorotellen laavaryöppyjä emovuoreen.

- Tämä tulivuori on Hornankattila, ja sen laava tulee suoraan helvetistä! Ja minä olen sen kansi! Phoenix julisti hymyillen, ja putosi selkä edellä tulivuoren suuhun.

- Mitäh... Jani älähti, mutta samassa paikkaa järisytti raju maanjäristys, ja tulivuori sylki taivaalle sairaan määrän savua.

- Tämä alkeeminen voima... ylittää kaiken mitä olen ennen kohdannut! Ed järkyttyi ja katsoi sitten muihin. - Päätellen kaikesta, koko linna hautautuu pian laavan alle ellemme tee jotain!

- Ihanko tosi?! muut kauhistuivat.

- Eikö mitään voi todellakaan tehdä? Jani tivasi.

- No... voisimme kyllä yrittää...! Ed vastasi epävarmasti.

 

Alfa väisti Omikronin miekan nipin napin.

- Vesikupla! Omikron komensi. Alfa jäi ansaan itsensä kokoiseen pallukkaan. Scinderen terä loisti, ja kupla halkesi kahtia. Alfa haukkoi henkeään.

- Taasko Scindere...? Alfa arveli ja puristi aseen kahvaa.

- Ihme että Sigma sai pidettyä sen piilossa neuvostolta... Omikron sanoi ja loi magian avulla mustaa nestettä, jota roiskui Alfan päälle.

- Pthyi! Mitä tämä on? Alfa sylkäisi.

- Jotain, josta sinä et tule pitämään! Omikron virnisti ja iski kipinöitä sormistaan. Neste syttyi palamaan ja roihusikin oikein kunnolla. Alfa rääkyi tuskasta ja rukoili Scindereä auttamaan. Miekka vastasi pyyntöön ja yhtäkkiä kaikki liekit ponnahtivat irti Alfasta.

- Huh... huh... en ymmärrä mitä tapahtui, mutta kiitos, Scindere! Alfa huohotti. Hänen vaatteensa olivat repaleisina palosta, kuten myös hänen ihonsa...

- Hmph! Näköjään osaat käskeä Scindereä taidolla... Omikron tuhahti ja hyökkäsi miekkansa kanssa.

- Jos tämä olisi taistelu elämästä ja kuolemasta, käyttäisin sitä kaikin tavoin. Mutta koska tämä on taistelu ylpeydestä, tästä lähtien pidättäydyn käyttämästä Scindereä epäreilusti, Alfa päätti ja vastasi iskuun.

- Hah! Onko sinusta kovin kunniakasta minulle, jos voitan sinut ilman että edes annat kaikkeasi? En usko! Omikron tokaisi ja lateli jatkuvasti iskuja.

- Tahdotko sitten olla heikompi...? Jotta voisit taistella täysillä, Alfa kysyi salamyhkäisesti.

- Mitäs tuolla tarkoitat? Omikron naurahti.

Alfa otti sinettikirjan esiin ja etsi Omikronin nimen. Se oli aivan kirjan viimeisellä sivulla, yksinään. - Tätä! hän sanoi ja repäisi sivun irti.

Omikron yllättyi tuntiessaan magiansa hiipuvan ja lukkiutuvan jonnekin sisälleen. Hänen henkensä salpautui ja hän löi rintaansa. Hetken päästä hänen henkensä palasi.

- Hölmö... et edes antanut vastausaikaa! hän yski.

- Nyt minun ei tarvitse edes käyttää Scindereä, ja voit silti taistella kuin ei muusta väliä! Alfa sanoi ja tunki kirjan asuunsa sisäänrakennettuun selkäreppuun.

- Niinkö luulet...? Omikron hymähti ja loi mustasta energiasta montakertaa itseään suuremman suden.

- Mitä?! Alfa huudahti.