- Master... Phoenix, Omega sanoi.

- Niin? Phoenix käänsi päätään.

- Voisitte mennä odottamaan linnan sisäpihan sisäänkäynnille, Omega sanoi ja hieroi kämmeniään yhteen. - He ovat pian siellä.

- Hyvä on... Phoenix sanoi ja virnisti hieman. Hän lennähti ikkunasta ulos ja hävisi nopeasti näköpiiristä.

- Enää pieni hetki... Omega mutisi.

CYBERALCHEMIST 72

EXCALIBUR

- Olenkin jo odotellut... Phoenix virnisti. Hänen silmistään kuitenkin huokui viha.

- MASTER PHOENIX! TAAS! Jani kiljui ja osoitti puun oksalla lepäilevää Phoenixia. Tämä hyppäsi ja laskeutui aivan heidän eteensä.

- Varokaa! Knight huusi ja meni muiden eteen. Hän vetäisi Murasamen esiin ja yritti viiltää Phoenixia, mutta tämä torjui kynsillään iskun.

- Pääsen viimein taistelemaan kanssasi kahden kesken, Arthurin veli, Phoenix sanoi.

- Olemme mekin täällä! Jani huusi ja astui eteenpäin. Hän iski kätensä yhteen ja sitten maahan. Knight kuitenkin osoitti kohtaa kädellään, ja mitään ei tapahtunut.

- Tämä on minun taisteluni. Jos sekaannutte, en pysty ottelemaan täysillä. Sitäpaitsi teillä on muitakin asioita hoidettavana. Kuten Basilisk, haltiat, Zylvion... Knight sanoi.

- Master Basilisk on kuollut... Phoenix sanoi hiljaa.

- Mitä! Alfa huudahti.

- Teidän sotilaanne tappoi hänet, Phoenix sanoi silmät varjostettuina.

- Mafonko? Yksinään? Ina huudahti.

- Hän on joutunut taatusti maksamaan siitä suuren hinnan, Mitar sanoi näyttäen tietävän jotain mitä muut eivät. - Hänen suvullaan on tietääkseni muutamia ammattisalaisuuksia.

- En olisi uskonut Mafonin olevan niin vahva... Jani sanoi yllättyneenä.

- Vähät siitä pirusta! En jaksa kuunnella teitä! Phoenix huusi ja yritti viiltää Jania. Knight torjui iskun käsivarrellaan.

- Menkää jo! En usko hänen pidättelevän enempää, Knight käski.

- Mutta jos joudumme kohtaamaan vaikka Deltan, haltioiden voimakkaimman velhon, saatamme tarvita sinua Knight! Mitar väitti vastaan.

- Ei hänkään voi olla Phoenixia vahvempi, Knight sanoi.

- Kuka muka olisi? äsken mainittu henkilö tuhahti.

- Kumpi on tärkeämpää, että hoidamme Phoenixin pois tieltä vai Deltan, jolle voi virittää ansankin? Menkää! Knight sanoi.

- Eiköhän mennä, Alfa sanoi ja hyppäsi masterien ylitse suurella loikalla.

- Hyvä on... Mitar kohautti olkapäitään ja viittoi Jania ja Inaa tulemaan hänen perässään. He juoksivat Knightin ja Phoenixin ohi, eteenpäin pitkää ja suoraa käytävää.

- Ethän sitten kuole! Ina huusi.

- Yritetään, Knight sanoi.

- Hmph! Menkööt vain, mokomat. Otan heidät sitten kiinni myöhemmin, kunhan olen hoitanut sinut, Phoenix tuhahti. He odottivat kunnes muut olivat kadonneet näkyvistä.

- Mitä te oikein suunnittelette? Knight kysyi heti.

- Luulisi edes sinun jo arvanneen... Phoenix sanoi ja astui taaksepäin.

- Liittyykö se jotenkin universumiporttiin ja Zylvioniin? Knight kysyi. - Ja Mitariin?

- Kyllä.

- Hmm... aiotte yrittää samaa mitä Cubelackemithkin, eikö vain? Knight kysyi. - Mutta mistä saatte tarpeeksi energiaa siihen?

- Mistäs luulisit? Phoenix sanoi ja heilautti kättään. Kynsistä lähti terävä sivallus ilman halki, ja Knight torjui sen miekallaan. Hän oli hiljaa jonkin aikaa, miettien jotain.

- Enpä tiedä... varmaankin... Knight mumisi. Sitten hän hätkähti, tajuten jotain. - Mikäli se on joku henkilö, ainoa jolla voisi olla läheskään tarpeeksi voimaa olen... minä?

- Ihailtavaa päättelykykyä, Phoenix taputti. - Tässä suunnitelmassa teistä viidestä tarvitaan kahta. Ja lisäksi Zylvionia.

- Aiot lyödä minut henkihieveriin, ja imeä master-energiani, vai? Mutta mikä rooli Zylvionilla ja Mitarilla on? Knight mietti.

- Mietipä vähän, mikä on tärkein ainesosa jumalmorfoosin tekoon? Ja mistä se valmistetaan? Phoenix kysyi.

- Hulluus? Knight kysyi hölmistyneenä.

- Mit... ei, idiootti! Demonin veri! Ja se tiivistyy syvästä katkeruuden ja vihan tunteesta! Phoenix huusi ja osoitti sormellaan Knightia.

- Zylvion? Teittekö hänen elämästään helvettiä vain sen takia?! Knight huudahti.

- Se oli tarpeen. Enkä minä sitä tehnyt, vaan ne! Minut vapautettiin täältä vasta äsken! Phoenix puolusteli.

- Entä Mitar? Knight kysyi.

- Huoh... luulin Arthurin veljellä olevan vähän enemmän järkeä päässä... Phoenix huokaisi. - Kuinka monta alkemistia tunnet?

- Emm... Zylvionin, Mitarin, Janin, Inan, sinut, Knight luetteli.

- Ja kuinka moni heistä on tarpeeksi pätevä jumalmorfoosin tekoon? Phoenix kysyi johdattelevasti.

- Sinä ilman epäilystä, Zylvion, Mitar, Knight sanoi. - Mutta...

- Jumalmorfoosin tekijä ei voi itse tulla jumalaksi, eikä myöskään poistua universumiportista, Phoenix sanoi. - Joten?

- Ainoa, jota voitte käyttää, on Mitar! Knight huudahti ja löi nyrkkinsä kämmeneensä. - Aiotte pakottaa hänet avaamaan universumiportin ja yrittämään samaa kuin Master Cubelackemith!

- Kestipä siinä... Phoenix huokaisi. Hänen silmistään oli täysin unohtunut raivo. Ainoa vihaan viittaava tunne joka näkyi, oli ärtymys.

- No, siinä suunnitelmamme pähkinänkuoressa! Mitä aiot tehdä?

- Jos tapan sinut, kaikki tekosenne ovat olleet merkityksettömiä, Knight sanoi ja tarttui miekkaansa.

- Jos et onnistu, niin SINUN taistelusi on ollut merkityksetöntä, Phoenix huomautti.

- Onnistun takuulla! Knight sanoi. - Minulla on jotain, jota olen säästänyt tällaisia tilanteita varten...

Phoenix katsoi tylsistyneenä. Knight laittoi Murasamen takaisin tuppeensa, ja veti hitaasti kaikkein suurimman miekkansa ulos. Se kiilteli kullan värisenä aurinkoa vasten, ja siitä huokui pyhä voima.

- Mikä TUO on? Phoenix kysyi.

- Sen nimi on Excalibur. Olen harjoitellut sen kanssa, ja kehittänyt mahtavimman hyökkäykseni... Knight sanoi ja siveli miekan terää.

- Sehän katsotaan, Phoenix sanoi ja puhalsi suustaan tulipallon. Knight huitoi miekalla ympäriinsä ja osoitti sitten kädellään tulipalloa. Phoenix näki välähdyksiä, ja tulipallo haihtui ilmaan.

- No, mitäs sanot? Knight sanoi ja laski kätensä.

- Tuohon nyt pystyy millä tahansa miekalla, Phoenix sanoi. En oikein tajunnut mitä tapahtui... täytyy analysoida vähän enemmän.

- Niinkö luulet? Knight sanoi ja iski miekan maahan. Terä välähti keltaisena, ja maa halkeili sen ympärillä.

Maaelementin miekka? Se enää puuttuikin, päätellen siitä mitä Basilisk kertoi hänen arsenaalistaan... Phoenix ajatteli väistellessään rotkoja. - Mitä ajat takaa? Voisit kai tuhota minut helposti yhdellä suurella iskulla?

- Niin voisinkin, mutta se olisi liian helppoa. Vai mitä? Knight sanoi ja nosti suuren miekan ylös.

Hän yrittää ärsyttää minua... Phoenix ajatteli ärtyneenä.

- Mitenkäs tämä? hän sanoi ja nyppäisi käsivarrestaan yhden punaisista sulistaan. Sen kynä muuttui heti neulanteräväksi. Hän heitti sen niin nopeasti, ettei Knight ehtinyt väistää. Kun Knight kohotti oikeaa käsivarttaan, hän huomasi sulan lävistäneen panssarin täysin.

- Agh... Knight sanoi ja lysähti polvilleen. - Ensimmäistä kertaa saan vamman lihalliseen ruumiiseeni...

- Vaarallisia sulkia, vai mitä? Phoenix nauroi, nyppi useita sulkia itsestään ja heitti ne taas Knightia kohti. Knight tarrasi miekkaansa ja se alkoi taas hohtaa keltaisena. Hän heilautti nopeasti kättään ja kaikki sulat kimposivat pois välähdellen, kuin lukemattomien aineettomien miekkojen torjumana.

Ahaa... Phoenix nousi lentoon ja syöksyi ilmasta Knightia kohti kuin torpedo. Hän asetti kyntensä eteen. Knightin miekka kiilsi, hän heilautti sitä vaivoin ja teki kädellään nopeasti monimutkaisia eleitä. Phoenix kimposi sivuun välähdyksen saattelemana, taas kerran kuin miekan iskemänä. Hänen kyntensä estivät häntä saamasta pahaa vahinkoa. Hän kierähti maahan ja nousi ketterästi pystyyn.

- Taidan tietää... Phoenix sanoi.

Tajusiko hän sen niksin?! Knight ajatteli. - Mitä?

- Sinulla on... Phoenix aloitti.

En odottanut tätä... Knight ajatteli ja nousi pystyyn.

- Taikamiekka! Phoenix sanoi painokkaasti ja osoitti Knightin miekkaa sormellaan.

Ei sittenkään... Knight ajatteli sekä helpottuneena että ärsyyntyneenä.

- No, se oli vain vitsi, Phoenix sanoi. - Olen tajunnut, että aina kun käytät outoa kykyäsi, miekkasi alkaa ensin kiiltää ja sitten heilautat sitä. Sitten käytät kättäsi mahdollisesti miekan energian hallitsemiseen. Jotenkin kykenet iskemään miekallasi kohteita jotka ovat kantamasi ulkopuolella, lisäksi melkoisella aikaviiveellä jos tarpeen.

- Entä sitten, vaikka niin olisikin? Knight sanoi ja kohensi otettaan Excaliburista.

- Eipä mitään, Phoenix kohautti olkapäitään. - Tajuan kyllä varmaan pian täysin miten se toimii, joten älä kerää liikaa itsevarmuutta!

- Älä ylpistele! Knight huusi ja heilautti miekkaansa leveässä kaaressa. Se kiilsi taas kuten ennenkin, ja Knight sulki nyrkkinsä. Kiilto miekan terästä irtosi ja lensi itsekseen Phoenixia päin. Hän yritti nousta lentoon, mutta Knight heilautti kättään ja kiilto muutti suuntaansa. Phoenix yritti väistää iskua, mutta kiiltävä aalto näytti ennakoivan hänen liikkeensä ja iski häntä täysillä. Hän tippui maahan.

- Tajuan nyt, etten voi leikitellä kanssasi enempää. Tapoit sentään isoveljeni! Tämä täytyy hoitaa kertaheitolla, Knight sanoi.

- Ei se nyt ihan niin mennyt... Phoenix korjasi. - Mutta hyvä että tappelet tosissasi. Tahdon tietää mihin suvustasi on!

Vaikka sukuani ei enää varmastikaan ole... Knight ajatteli ja syöksähti maassa makaavaa Phoenixia kohti. Phoenix huomasi tämän ja heitti nopeasti muutaman sulan Knightia kohti. Knightin miekka kiilsi ja hän torjui sulat välähdyksellä. Hän nosti miekkansa ylös ja iski sen maahan, läpi Phoenixin rinnasta.

- Gralgh... tämä oksensi verta.

- Tähän minun suvustani on! Knight sanoi ja osoitti toisella kädellään Phoenixia. Miekka kiilsi ja lukemattomat viillot repivät Phoenixin sisuksia. Lopuksi Knight vetäisi miekan pois ja kääntyi poispäin lähteäkseen. Täytyy ottaa muut kiinni... tämä hoitui nopeammin kuin luulin.

Hän katsoi Phoenixia vielä kerran, ja asteli sitten pois.

 

Muut eliittijoukon jäsenet juoksivat tiukkaan tahtiin kohti Zylvionin olinpaikkaa, missä se sitten olikaan. Ina katsahti taakseen.

- Mitäköhän Master Cerberukselle ja Scorpionin jengille kuuluu? hän sanoi.

- Enpä usko, että heille on tapahtunut mitään. Ovathan he melko vahvoja itsekin... Mitar rauhoitteli.

- Onkohan Cerberus jo herännyt? Ina sanoi.

- Eihän nyt näin pitkään voi olla tajuttomana! Jani huusi.

- Olen teille kateellinen, kun olette saaneet kokea niin jännittäviä seikkailuja, ja itse olen vain komentanut armeijaa tyhjään M'Egaan ja takaisin... Alfa sanoi.

- Älähän nyt, koemme taatusti vielä suuria seikkailuja yhdessä! Mitar huudahti. - Poliittisia sellaisia, siis.

- Älä lannista Alfaa, Mitar! Muuten hän ei enää pidä sinusta! Jani kiusasi. - Alfa ei varmaankaan aio ruveta hoitelemaan valtakunnan asioita kun olemme voittaneet Zylvionin, vai mitä?

- Eihän sitä tiedä... mieluummin kyllä vaikka matkustaisin muualle Allavaan... näkisin maailmaa, Alfa sanoi ja katsoi kaukaisuuteen.

- Hei, mitäs jos mekin tekisimme niin? Mitä sanot, Jani? Ina hihkaisi ja katsoi Jania.

- Alfahan voisi tulla mukaanne, minä nimittäin en varmaankaan pysty... on paljon töitä, jos aion tulla Allavan uudeksi kunink... siis presidentiksi, Mitar sanoi.

- Enpä tiedä, tämä kaikki... pää on niin pyörällä kaikesta tapahtuneesta, että tahtoisin vain palata Amestrisiin ja ottaa rennosti jonkin aikaa ja hoidella elämän asioita kuntoon... Jani sanoi.

- Aiotko hankkia tyttöystävän? Ina kikatti.

- Mit... miten niin? Jani huudahti. - Sellaiset asiat eivät kiinnosta pätkääkään!

- Hoh... Mitar naurahti niin ettei kukaan kuullut.

- Kun olemme syösseet Zylvionin vallasta, luuletteko että jokin muu paha tulee esiin? Ina kysyi.

- Miksi kysyt? Mitar kysyi.

- No... tuota... olin vain kiinnostunut... Ina yllättyi.

- Taatusti tulee! Aina on joku pahis uhkaamassa... Alfa tokaisi.

- Kuten? Ina jatkoi.

- No... jos vaikka M'Aran portin takaa tulee jotain? Eihän Master Phoenix välttämättä ole ainoa sinne sinetöity? Alfa ehdotti.

- Mitä se muka voisi olla? Jani tuhahti.

- Haltioiden tarustosta löytyy vaikka mitä hirviöitä... joista osa kyllä on haltioiden itse luomia. Kansamme on tehnyt paljon asioita menneisyydessä, joista osa menee hulluuden puolelle... Alfa sanoi ja painoi päänsä.

- Kuten ihmiskokeet joissa myös Shine ja Shade olivat uhreina? Mitar sanoi.

- Ai, he... niin, varmaan myös se, Alfa sanoi. - Äitinikin oli kuulemma jossain kokeissa mukana... ei koe-eläimenä, vaan tutkijana.

- Järkytyitkö kun sait tietää sen? Ina kauhistui.

- No voit kuvitella, kuinka paha trauma on saada tietää vanhempien pimeä puoli, Alfa sanoi. - Vaikka en silloin osannutkaan ajatella sitä varsinaisesti pahana asiana. Kunnolla järkytyin vasta kun sain tietää MITÄ niissä kokeissa tehtiin.

- Mitä? Jani kysyi.

- Jani! Ina tokaisi.

- Hän oli kuulemma perimältään eliittiä, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Kuulemma niissä kokeissa yritettiin yhdistää ihminen ja haltia, tarkoituksena luoda olento jolla on molempien rotujen parhaat puolet. En tiedä onnistuttiinko siinä... en ole ainakaan nähnyt mitään ihmishaltioita liikuskelemassa ympäriinsä! Alfa kertoi ja naurahti hieman lopuksi.

- Mitä eroa haltialla ja ihmisellä edes on? Ina kysyi.

- Ihmisillä on suurempi fyysinen voima on muutenkin ruumiiltaan jämerämpi. Meidän haltioiden vartalo on siro ja kaunis, toisin kuin teillä! Anteeksi, se lipsahti. Toiseksi, haltioiden mieli toimii hiukan eri tavalla (viekkaammin), sopien magian käyttöön paremmin kuin ihmisen. Ihmisillä tosin on enemmän energiaa käytössään kuin meillä, suuremman ruumiinrakenteensa ansiosta. Muita pienempiä erojakin on, mutta en nyt taida jaksaa luetella niitä... enkä itsekään tiedä niin paljoa. Jos teillä on tilaisuus, kysykää joltakulta oppineelta haltialta, Alfa jaaritteli.

- Kiintoisaa... Ina sanoi. - Muuten... millainen tyyppi tämä Omega W'Eepon on?

- Hirveä... Alfa sanoi.

- Aivan kauhea.... Mitar vahvisti.

- Mutta MILLAINEN? Ina tarkensi.

- Hän pitää haltianeuvostoa käytännössä tossunsa alla... haltioiden kokeet olivat arveluttavia alusta asti, mutta hänen valtaannousunsa jälkeen ne vasta julmia olivatkin. Hän on vallanhimoinen ja kieroutunut hullu, joka rakastaa valtaa ja voimaa. Olisi aivan hänen tapaistaan käyttää mastereita johonkin hulluutta hipovaan hankkeeseen... Mitar kertoi.

- Minulla ei ole mitään henkilökohtaista häntä vastaan, mutta hän on silti heti toisena listalla eliminoitavien vihollisten listallamme.

Listalla... Jani ajatteli.

- Onko hän niin paha? Ina kysyi.

- Varmaan hän on pannut Deltan hypnotisoimaan koko neuvoston... suuri osa meistäkin pitää häntä aivan hulluna, Alfa sanoi.

- Hän on yököttävä... jos Delta on hänen oikea kätensä, niin veljeni on hänen vasen kätensä. He ovat yhdessä varmaan koko Etelä-Allavan voimakkaimmat yksittäiset haltiat.

- Sellaisiako meillä on vastassa... Ina sanoi. - Kuinka vahvoja he tarkalleen ovat?

- Niin vahvoja, etten itsekään käsitä sitä, Alfa pelotteli.

- Ei kai?! Ina kauhistui.

- Ei... jos se Mahon tai joku voitti Basiliskin, hän ei voisi kuitenkaan voittaa Omikronia... sillä hänellä on magia etunaan. Lisäksi hän on siinä todella taitava. Olen taistellut hänen kanssaan vain muutaman kerran ja siitäkin on vuosia, mutta en koskaan pärjännyt hänelle vähääkään... Alfa kertoi. - Hän sai opistossa kuulemma taikuudesta täydet pisteet ja enemmänkin...

- Okei... kerrotko vielä Deltasta? Ina kysyi.

- Hyvä on... hän saapui tänne joskus jostain muualta Allavasta - hän oli nuorena lähtenyt kartuttamaan tietojaan magiasta - ja hänet nimitettiin mestarivelhoksi hyvin pian. Hän viettää melkein kaiken aikansa Omegan läheisyydessä, vaikka tietääkseni hän ei ole läheskään yhtä paha kuin hän. Mutta hän on veljeänikin mahtavampi velho... itseasiassa varmaan kymmenen kertaa parempi. Ellei enemmän... Alfa kertoi. Mitar keskeytti hänet.

- Pysähtykää! hän huusi. He jarruttivat äkisti, ja Jani kompastui maahan. Vähän matkan päässä heidän edessään seisoi hahmoja. Mitar osoitti niistä etummaista. - Mikä... kuka tuo on?

- Näyttää tutulta... mutta kuka...? Ina sanoi.

- Tulee jotenkin ärsyttävä olo... Jani nousi ja pyyhki pölyt vaatteistaan.

- Minustakin hän näyttää tutulta... Alfa sanoi. Hahmo katsahti heihin ja raotti suutaan.

- Pitkästä aikaa, kaverit, Mitar, parrakas ja hieman vanha mies sanoi.

- Hän... on Bingo, Mitar nielaisi.

- Bingo?! muut huudahtivat.

 

Knight juoksi samaan suuntaan minne muut olivat menneet.

Täytyy varoittaa Mitaria... Zylvion ei ole oikea paha tässä, vaan haltiat! Toivottavasti hän ymmärtää sen... hän ajatteli ja pysähtyi. Hän kuulosteli hetken ympäristöään. Sitten hän jatkoi juoksua.

Nyt, jos kersantti Torment ja muut onnistuivat todella hoitelemaan Basiliskin, loppujen pitäisi hoitua helposti. Mestarivelhosta voi tosin olla harmia... kunpa meillä olisi maageja puolellamme, meillä olisi paremmat mahdollisuudet voittaa... ja kaiken lisäksi Zylvionin armeija on vielä löytämättä. Saatamme hävitä idioottimaisella tavalla jos emme ole varuillamme... hän jatkoi miettimistä.

Hän kuuli takaansa outoa ääntä. Hän ei ehtinyt kääntyä katsomaan, kun hänen selkänsä lävistivät lukemattomat terävät neulat. Hän kaatui maahan mahalleen ja onnistui nousemaan kontalleen. Phoenix seisoi hänen edessään.

Mitä?! Knight ihmetteli. Sanaakaan sanomatta Phoenix heilautti kättään. Knight kierähti sivuun ja sulka osui parinkymmenen senttimetrin päähän hänestä. Eikö hänen pitäisi olla kuollut?

Knight hapuili Excaliburia, mutta Phoenix heitti sulan hänen käsivarteensa. Knight parkaisi ja vetäisi sulan irti toisella kädellään.

- Olit vähällä voittaa minut... mutta et pystynyt siihen. No, ainakin onnistuit tappamaan minut. Minun voittamiseeni tarvitaan kuitenkin paljon enemmän kuin raakaa voimaa... Phoenix sanoi ja paljasti kyntensä.

- Miten? Voit olla elossa? Knight ihmetteli.

- Etkö ole kuullut tarujen feenikslinnusta, joka nousee uudelleen elämään tuhkasta? Tietenkin minulla täytyy olla myös se kyky, mikäli nimenikin on Master Phoenix! Phoenix tokaisi.

Niin... masterit saavat nimensä kykyjensä mukaan... Knight ajatteli. - Mutta miten?

- Miksi kertoisin sen, kun kuitenkin kuolet kohta? Phoenix kysyi.

- Ehkäpä juuri sen takia, että kuolen? Knight ehdotti.

- Hyvä o... eikä varmasti! En sentään ole niin tyhmä...! Phoenix huudahti. - Okei, yhdellä ehdolla. Sinä kerrot miekkasi salaisuuden.

- Enkä kerro! Tämä on sukuni pyhä miekka, ja sen salaisuus pysyy salaisuutena, Knight tokaisi.

- Ei sitten... mutta henkiinheräämiskykyni ymmärtäminen voisi kääntää ottelun voitoksesi... Phoenix kääntyi.

- Ei! Kerron sinulle, Knight sanoi.

Hölmö! Phoenix virnisti. - Nooo?

- Sukumme erikoiskyky on energian polarisoiminen ja lähes vapaa hallitseminen, Knight aloitti. - Käytämme sitä hyväksemme miekoissa, mutta minä käytän sitä joskus muillakin tavoilla.

- Älä jaarittele, Phoenix haukotteli.

- Vastahan minä aloitin! Kai tahdot kuulla, punatöyhtö? Knight huusi.

- Hei, hei, hei, oletko unohtanut kuka tässä on niskan päällä? Phoenix heristi sormeaan. - Kerro.

- Excalibur on miekka, jonka viiltoja voi ohjailla mielensä mukaan mikäli omaa tämän kyvyn. Ensin aktivoin Excaliburin energian, mistä johtuu terän kiiltäminen. Sitten heilautan miekkaa, millä tavalla saan energialla tehostetun viillon irti miekasta. Sitten polarisoin omani ja viillon energiat samanlaisiksi, ja ohjaan viillon haluamaani suuntaan poispäin itsestäni, Knight selitti. - Kuin riippumaton terä.

- En ihan tajunnut... Phoenix sanoi.

- Selitin parhaani mukaan. Selitä nyt omasi, Knight sanoi.

- Hyvä on... IHAN KUIN PITÄISIN LUPAUKSENI!!! Phoenix karjui ja syöksi suuren tulipallon kidastaan. Knightin haarniskaan ei tullut minkäänlaista vahinkoa tulen loputtua. - Olisi ehkä pitänyt valita jokin toinen hyökkäys...

- Kuten arvelin... täytyy siis ottaa itse selvää! Knight sanoi ja nousi pystyyn.

- Ja mitenkähän aiot sen tehdä? Phoenix kysyi rehentelevällä äänellä.