Kauan odotettu jakso 76...! Anteeksi vielä kerran, että kirjoittaminen on vähentynyt... GOMEN NASAI!!!

 

- Toivottavasti ehdimme ajoissa...! Jani puri kieltään. - AUUUGH! Voi perhana... auuuuhhhh.... hän pysähtyi valittamaan kipuaan.

- Kiirehdi nyt, jäät muuten taakse! Ina huusi edeltä.

- Odottakaa nyt vähän... auuuhhhhhhh... Jani voihki.

CYBERALCHEMIST 76

JOHTAJAT KOHTAAVAT

- Ei voi olla totta...! Delta järkyttyi. Jotain tällaista oli olemassa, enkä tiennyt... tiedoissani on näemmä vielä aukkoja...

Mitar avasi silmänsä. - Mitä pidät? Bingo kehitti sen ollessaan Aqua-vuorilla. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun käytän sitä, vaikkakin Bingon mieli avittaa minua...

Täytyy olla joku tapa... Delta pähkäili. - Todellakin mahtava tekniikka, se täytyy sanoa. Jos se joutuisi vääriin käsiin, se voisi olla erittäin pelottava ase...

- Pelottava ase se on muutenkin... Mitar huomautti. Hän käveli kohti Deltaa pidellen miekkaa käsissään.

Delta yritti käyttää magiaa. - Maanjäristys!

Maa vavahteli hänen mahtavien voimiensa vaikutuksesta, mutta Mitarin ja Bingon aura tukahdutti magian alkuunsa.

- Grh... kieroa! Delta ärisi. Aura värjäsi ympäristön tumman karmiininpunaisella verholla muodostaen jättimäisen kupolin.

Delta yritti nähdä auringon verhon läpi. Kupolin sisään tuleva valokin värjäytyi punaiseksi, ja jopa taivas, aurinko mukaanlukien, punersi. Delta ojensi molemmat kätensä aurinkoa kohti vastaanottavasti.

Mitar kohotti säilänsä korkealle valmistautuen surmaamaan avuttoman Deltan.

- Onko viimeisiä sanoja? hän sanoi.

Ehdinkö ennen kuin hän iskee minut maahan? Delta mietti kuumeisesti.

- Ei, odotas hetki. Saat luvan kertoa koko suunnitelmanne ennen kuin kuolet, ettei tarvitse myöhemmin nyhtää sitä keisariltanne, Mitar sanoi.

- Entä jos kieltäydyn? Delta kysyi.

- Sitten... tuota... Mitar mietti. Tosiaan, en voi tehdä hänelle mitään, sillä tappaisin hänet joka tapauksessa... - No... ei kai mitään. Sitten kuolet heti.

Pakko kertoa, että saan lisäaikaa... Delta ajatteli. - Hyvä on, suostun.

- Jes! Ei kun, alahan kertoa! Mitar huudahti.

- Yritän kertoa lyhyesti. Oletan että saitte tietää Master Cubelackemithin tarinan jossain vaiheessa? Delta kysyi.

- Kyllä, Master Cerberus kertoi meille, Mitar vastasi.

- Se helpottaa asioita. Vuosia sitten tein erään ennustuksen, joka vaikutti todella epäselvältä. Master Basilisk kuitenkin tunnisti sen viittaukset ja saimme siten tietää saman tarinan. Kehitimme suunnitelman, jonka avulla voisimme saattaa Master Cubelackemithin työn päätökseen, nimittäin tehdä mastereista jumalia, Delta sanoi.

- Ei kai siinä ollut kaikki? Mitar kysyi.

- Ei, olin juuri jatkamassa. Se oli kuitenkin vain tekosyy, jotta saisimme heidät auttamaan meitä. Tosiasiassa Omega tahtoi saavuttaa jumaluuden, voidakseen hallita maailmaa julmalla otteellaan ja ymmärtää kaikkien ikuisten kysymysten vastaukset, Delta jatkoi.

- Mutta edes Cubelackemith ei onnistunut siinä. Ja hän oli paljon mahtavampi kuin kukaan täällä olevista, Mitar sanoi.

- Omegan järki ei ole niin kirkas, Delta huomautti. Mutta lisäsi pian: - Ja sitä paitsi tuo ei ole aivan totta. Hän oli todella mahtava, mutta meillä on yhä hänen oppilaansa, Master Phoenix, joka on erittäin mahtava itsekin. Ja eräs master oli saavuttanut tajuttoman suuren master-energian, nimittäin Master Knight.

- Oliko hän niin voimakas? Mitar kysyi.

- Hän ei ole läheskään yhtä mahtava kuin Master Cubelackemith, mutta hänellä on ainakin kaksinkertainen määrä master-energiaa häneen verrattuna. Käytämme hänen energiaansa universumiportin aktivoimiseen, Delta selitti. - Siltikään, hänen energiansa ei ole alkemian käyttöön soveltunut. Siksi tarvitsemme myös katalyytiksi Demonin verta. Ja tiedätkö mistä se tiivistetään?

- Katkeruuden tunteesta, kai... Mitar vastasi ymmärtämättä, mihin Delta pyrki.

- Niin. Suunnitelmamme käsitti myös, kuinka tehdä Zylvionin elämä mahdollisimman katkeraksi. Ensin Omikron tappoi hänen poikaystävänsä, ja sitten... Delta kertoi.

- Se poikaystävä... oli minun isoveljeni... Mitar tärisi.

- Tiedän sen. Se hämmentää Zylvionia vielä enemmän. Entinen haltiajohtaja pelkäsi Xenoja, mutta Omega aloitti kapinan heitä vastaan. Luonnollisestikin he voittivat, valloittajasuku kun ovat. Heti häviömme jälkeen panimme Omikronin tappamaan Zylvionin vanhemmat, Delta kertoi.

- Te hirviöt! Miksi teitte sellaista? Mitar huusi.

- Se oli suunnitelman kannalta tarpeellista. Tietysti olisimme voineet käyttää ketä tahansa muuta, mutta olosuhteet olivat mitä mainioimmat sille. Ennustukseni mukaan juuri Zylvion, Katar ja sinä olitte avainhenkilöt näissä tapahtumissa. Lisäksi sinä ja Zylvion ovat kaikkein potentiaalisimmat alkemistit koko Etelä-Allavassa, Delta selitti.

- Jatka, Mitar tokaisi.

- Pääsimme yhteistyöhön Zylvionin kanssa ja samalla saimme hänen katkeruutensa lisääntymään. Vuosien jälkeen, saimme universumiportin kaavan valmiiksi ja suunnitelman loppu lähestyi. Sitten hän pilasi kaiken lähtemällä omin päin Amestrisiin sinä mukanaan. Se lykkäsi Omegan unelmaa kuudella vuodella.

- Kun lopulta palasitte, lähetimme Master Basiliskin Waljod-kylään ja Teremin, joka oli agenttimme kapinallisten joukossa, pelastamaan hänet kun Knight olisi voittamassa hänet. Siten saimme myös selville Alfonsian olinpaikan, ja saimme tekosyyn kuljettaa joukkomme sinne ja sieltä Zylviano Cityyn. Sitten panimme Master Basiliskin seuraamaan teitä Cerberus Toweriin, ja vapauttamaan Master Phoenixin, koska hän on ainoa joka pystyy imemään Demonin veren Zylvionista kun se muodostuu hänen sisälleen.

- Se on siis suunnitelmanne! Käytätte häntä saadaksenne Demonin verta universumiportin aukaisua varten! Mitar huudahti ja osoitti Deltaa miekallaan.

- On vielä lisää. Master Phoenix tappoi juuri Master Knightin ja imi hänen master-energiansa. Pian hän myös käy hakemassa Demonin veren Zylvionilta, joka tietenkin kuolee kun veri erotetaan hänen ruumiistaan. Sillä välin me menemme universumiporttiin, ja hän seuraa meitä sinne. Hän antaa Master Knightin master-energian sinulle, jotta sinusta tulee Master Cubelackemithin veroinen...

- Mitä?! Mitar huudahti epäuskoisena.

- Ja sitten käytämme Demonin verta saadaksemme tarvittavan katalyytin prosessiin. Menet universumiportin sisälle ja teet Omegasta jumalan, eli toistat saman mitä Master Cubelackemith yritti, mutta pienemmässä mittakaavassa, Delta sanoi ja huokaisi lopettaen selostuksensa.

Mitar oli mykistynyt. Hänen suunsa pysyi suljettuna, pienestikään pukahtamatta. Hitaasti hän nosti miekkansa ja valmistautui lyömään.

- Kuole, sinä saasta...! Mitar sihahti hampaidensa välistä raivoisana ja heilautti miekkaansa. Vihansa sokeuttamana hän ei nähnyt, kun Delta puristi kätensä nyrkkiin.

- AURINKO! DRAGONSTAR-TEKNIIKKA, SUUSYÖKSEMINEN! Delta huusi ja valo sokaisi hänen näkökenttänsä. Hän ei nähnyt muuta kuin valkoista, mutta hän tunsi iskeytyvänsä seinää vasten. Valo hälveni, ja hän ehti nähdä Deltan. Hänelle oli kasvanut lohikäärmeen siivet, häntä, ihonsa oli vihertynyt, ja muutenkin hän näytti todella paljon lohikäärmeeltä haltian ulkomuodon kuitenkin säilyessä. Enempää hän ei ehtinyt tiedostaa, sillä hän menetti tajuntansa. Samalla hänen otteensa magianestotekniikasta raukesi.

Hyvästi, Mitar... Bingo viestitti Mitarin mieleen ennen lähtöään tuonpuoleiseen.

Jani, Ina, Alfa, Ed, ja Al ilmestyivät paikalle juuri samaan aikaan.

- Mitar! Ina huusi.

- Tuo... hän juuri on mestarivelho Delta Z'Omb! Alfa huusi ja osoitti Deltaa. - Jokin tosin on pielessä...

- Kuka välittää? Hoidellaan se! Jani karjui ja syntetisoi automailinsa. Kynnet olivat tällä kertaa paljon isommat, terävämmät ja hurjemmat kuin taistelussa Ediä ja Alia vastaan. Hän ryntäsi Deltaa kohti sivaltaen aseellaan, mutta Delta torjui hyökkäyksen kovien suomujen peittämällä hännällään.

- Minua ei raa'alla voimalla voiteta... hän sanoi ja paiskasi Janin sivuun hännällään. Hän hyppäsi siipiensä avittamana Mitarin luo ja nosti tämän olalleen.

- Pysäytän hänet...! Alfa huusi ja latasi nuolensa.

- Ei! Voit osua Mitariin! Ina huusi.

- Minun nuoleni eivät osu ohi! Alfa tokaisi ja ampui. Delta nappasi nuolen sormiensa väliin, ja katkaisi sen. Palaset putosivat maahan ja jäätyivät, myöhässä tosin.

- Hah! Naurettavaa, vaikka yritys oli tietenkin hyvä... Delta naurahti ja nousi ilmaan siivillään. - Ette näe häntä enää... hän sanoi Mitariin viitaten, ja katosi näkyvistä linnan sisämuurin ylle.

Ina vajosi maahan kyyneleet silmissä. - Mitar...!

- Älä huoli! Löydämme hänet vielä varmasti! Alfa lohdutti laskien kätensä hänen olalleen.

- Mitä tuo nyt oli...? Ed ihmetteli.

- Yritän vain lohduttaa häntä! Onko se väärin? Alfa kysyi.

- Ei kun, siis... tuo... juttu! Tuo liskon näköinen! Ed täsmensi.

- En tiedä... en todellakaan tiedä. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Hän näytti haltian ja lohikäärmeen risteytykseltä, mutta en tiedä miten se olisi mahdollista... Alfa sanoi.

- Minä kun luulin että sinä tiesit kaiken... Ed tuhahti.

Jani kömpi pystyyn ja tuli Inan luokse.

- Se voima... se oli jotain epäinhimillistä, Jani sanoi hiljaa.

- Tietenkin, hänhän on haltia eikä ihminen, Alfa sanoi ja pyöritti silmiään.

- En minä sitä tarkoittanut! Jani huusi. - Se oli yliluonnollista... lensin kymmeniä metrejä iskusta. Se ei ole normaalia.

- No eihän mikään täällä ole kovin normaalia, Alfa huomautti.

- Hiljaa! Älä koko ajan keskeytä! Jani karjui.

- Lopettakaa riitely ja keksikää, miten jatkamme tästä! Ina huusi itkunsekaisesti vaientaen molemmat.

- Anteeksi... alunperinhän me tulimme tänne sisäpihalle, koska Diarotes väitti Zylvionin olevan täällä. Ellei tämä ollut vain ansa meidän hoitelemiseksemme, meidän pitäisi ehkä etsiä Zylvion, Alfa pähkäili.

Ina hätkähti. Hän nousi pystyyn poissaolevan oloisena, nyökkäillen vähän väliä, ja lopulta jonkin ajan päästä hän kääntyi muihin päin.

- Mitar puhui mieleni sisällä... siis... äh, tarkoitan...! Ina puhui hätäisesti käsiään heilutellen.

- Hmm... telepatiaa... Alfa sanoi.

- Tuota... hän kertoi minulle haltioiden suunnitelman! Ina huusi.

- Haltioiden? Suunnitelman? Jani ihmetteli hämmentyneenä.

Ina selitti muille nopeasti ja lyhyesti kaiken, mitä Delta oli hetki sitten kertonut Mitarille.

- Onko... Knight kuollut? Jani kysyi.

- On... Ina vastasi ja hän vajosi taas maahan kyyneleet poskia pitkin virraten.

- Emme voi antaa niiden likaisten paholaisten päästä tästä vähällä! Alfa puristi nyrkkiään.

- En olisi ikimaailmassa arvannut niiden haltioiden aikovan jotain niin järjetöntä... Jani mutisi.

- Hei! Entä me? Mekin olemme täällä! Ed muistutti.

- Niin olette. Voitte auttaa miettimällä tilannetta! Alfa murahti.

- Höö... no, emme ainakaan voi jäädä tähän patsastelemaan. Mitä enemmän hidastelemme, sitä nopeammin sille Mitarille voi sattua jotain, Ed totesi.

- Niin! He eivät siis voi tehdä vielä mitään ennen kuin saavat Demonin veren... Jani sanoi.

Ina nousi pystyyn. Hän kääntyi muihin päin päättäväinen ilme kasvoillaan, ja sanoi yhtä päättäväisesti: - Mennään, ja etsitään Zylvion, ja suojellaan häntä siltä pirun Phoenixilta!

Muut olivat hetken hiljaa. Lopulta Jani liikahti. - Niinpä tietenkin! hän tokaisi paukauttaen nyrkin kämmenelleen.

- No, mitä me tässä odottelemme! Juoksuun, sotilaat! Alfa komensi.

- Aina vain juoksemista ja juoksemista... Al huokaisi.

- Kyllä oikea ruumiisi tottuu siihen ennen pitkää... Ed huokaisi myös.

Mikäs... Alfa ihmetteli ja kumartui nostamaan maasta ison, paksun, ruskean kirjan, jonka kannessa oli viisikanta, haltioiden "sinetin" muinainen symboli. Vilkaistuaan kirjaa hiukan hän lähti muiden perään.

 

Alfonsian joukot olivat juuri saapuneet Zylviano Cityn pohjoisosiin. Kumby vaihtoi kuulumisia kapteeni Chevorin, Alfonsian joukkojen senhetkisen johtajan, kanssa.

- Harmi kyllä, ettei johtaja Riidaa päässyt itse tulemaan paikan päälle... hän jää paitsi historiallisesta taistelusta! tämä harmitteli.

- No... me olemme todistamassa sitä hänen puolestaan, kapteeni, Kumby lohdutteli ja palautti samalla mieleensä viime tapaamisensa Riidaan kanssa.

 

Hän näki Riidaan pakkaavan tavaroitaan.

- Mitä teette, Pastor? hän kysyi.

- Tulen itsekin sotaan, Riidaa vastasi. - Tahdon, että minustakin voi olla jotain hyötyä taistelussa, sen sijaan että kykin täällä turvassa samalla kun te vaarannatte henkenne vihollisen edessä...

- Ei lainkaan! Sinua tarvitaan täällä. Kuka johtaa Alfonsian kaupunkia, jos kaikki tärkeät henkilöt ovat sotatantereella? Kumby sanoi. Riidaa keskeytti pakkaamisensa miettiäkseen.

- N-no... saatat olla oikeassa... ehkä jään tänne tukemaan muita kansalaisia. Niin. He tarvitsevat johtajan! hän sanoi itsevarmana ja puristi käsiään nyrkkiin.

- Hyvä. Annan vihollisille selkään sinunkin puolestasi! Kumby näytti peukkua ja poistui huoneesta.

- K-kiitos... Riidaa sanoi jääden yksin hiljaiseen huoneeseen, vaimean hälinän kuuluessa avonaisesta ikkunasta.

 

Mutta missä on Zylvion Troops? Kumby pohdiskeli. Kesken kaiken hän kuuli jyrinää jostain. - Mitä ihmettä?

- Kuulostaa jyrinältä, Chevor vastasi.

- Mutta mikä sen aiheuttaa? Kumby kysyi retorisesti. Kohta eräs sotilas juoksi heidän luokseen huohottaen.

- Joukko... armeija... Zylvionin... maan alta...! Ilmestyi kuin tyhjästä! hän kähisi.

- Rauhoittukaa! Mitä tapahtui? Chevor kysyi.

- Zylvion Troops hyökkää maanalaisista luolista! sotilas huusi selvemmällä äänellä. Chevor ja Kumby katsoivat toisiinsa yllättyneinä.

- Puolustusasemiin! Chevor karjui. Sotilaiden ryhmittyessä tuli hirveä kuhina.

- Ne tulevat! joku huusi. Zylvion Troops ilmestyi kuin tyhjästä ja armoton taistelu alkoi miekkojen kilahdellessa yhteen sekä nuolten ja keihäiden lennellessä ympäriinsä. Kauempana uljaan ratsun selästä käsin taistelua tarkkaili kenraali Hors Mustang, Deltan hypnoosin vallassa tosin.

Chevor katseli kiikareilla ympäriinsä.

- Saanko kysyä, mitä teette, Chevor? Kumby kysyi ristien kätensä selän taakse.

- Etsin heidän komentajaansa... jos eliminoimme heidän johtajansa, he eivät voi vastaanottaa käskyjä ja varmaan joutuvat sekasorron valtaan, mikä helpottaa voittoamme, Chevor selitti.

- Hyvä ajatus, kapteeni... Kumby myönsi ja katsoi toisaalle. Kului pieni hetki.

- Tuolla! Löysin hänet. Luvallanne, majuri, käyn hoitelemassa hänet itse, Chevor kysyi ja tarttui vyöllään lepäävään miekkaansa. - Ette itse nimittäin ole taistelukunnossa tuolla kädellänne.

- Totta. Mutta kannattaisiko teidän ottaa sotilaita mukaan? Kumby kehotti.

- Ei hän voi niin voimakas olla... Chevor sanoi, mutta tarkoitti "Tahdon taistella yksin".

- Olen kuullut hänen taidoistaan... hänellä on erinomaiset aistit, murhaavan terävä miekkailutaito, osaa ratsastaa mainiosti, ja hän on loistava taktikko... ei hän turhaan ole päässyt kenraaliksi, Kumby luetteli. - Näin hänen kamppailuaan omin silmin Alfonsian taistelussa.

- Tiedän... tahdon silti yrittää, Chevor sanoi katsoen majuria pyytävästi ja lähti sitten vastausta odottamatta mutkittelemaan riehuvien sotureiden välistä kohti vastapuolen kenraalia.

 

Delta oli muuttunut takaisin entiseksi itsekseen ja laskeutui parvekkeelle kantaen Mitaria mukanaan. Omega katsahti heihin ja nousi tuolistaan virnistäen.

- No tulittehan te! Phoenix tokaisi väsyneen näköisenä.

- Aah, viimeinkin, tervetuloa, Mitar Lorighan. Olen odottanut sinua... Omega toivotteli hieroen kämmeniään yhteen, välittämättä Phoenixin sanoista.

- Hän on tajuton, Delta sanoi.

- Höh. No, herätä hänet! Omega käski.

- Selvä... Delta huokaisi ja laski Mitarin maahan. Hän kohotti kätensä tämän ylle. Ilmaan aineellistui vetinen muhkura, joka lätsähti Mitarin naamalle.

- Splurt! Plääh... huoh, huoh... mitä ihmettä? hän äänteli ja katsoi ympärilleen. Hänen katseensa kohtasi Phoenixin. - Sinä!

- Tapaamme taas, Phoenix sanoi. - Sinustako muka mestarini seuraaja? Ei tule kesää!

- Hei! Omega huusi vihaisena. - Kehtaatkin jättää huomiotta itsensä M'Egan keisarin, Omega W'Eeponin, joka seisoo aivan edessäsi!

- No voi anteeksi, Mitar sanoi sarkastisena.

- Vaikene! Omega tokaisi ja otti miellyttävämmän ilmeen ja hieroi taas käsiään yhteen. - Aah, viimeinkin, tervetuloa, Mitar Lorighan. Olen odottanut sinua...

- Ihanko totta? Mitar kysyi.

- Nii... kh! Hrmph! Vaikene! Omega äyskäisi ja yritti lyödä Mitaria naamaan, mutta Mitar torjui sen kämmenellään.

- Grrh! Sitokaa hänet! Omega ärjäisi. Delta kietoi maagiset köytensä Mitarin ympärille. Nyt Omega löi häntä uudestaan naamaan, tällä kertaa onnistuen. Hän pyyhki kätensä jälkeenpäin.

- No niin, nyt kun sinua on vähän ojennettu, uskon että kuuntelet hieman suostuvammin, miksi toimme sinut tänne! Omega tokaisi.

- Tuota... Delta meinasi sanoa.

- Ei tarvitse kertoa... Mitar sanoi tylsällä äänensävyllä.

- Täh? Omega ihmetteli.

- Tuota, olosuhteet pakottivat minut kertomaan hänelle, Delta selitti.

- Jaahah! Vai niin! Vai että sillä tavalla! Kaikki suunnitelmani pilataan kuin ei mitään! Omega tuhahti. Hän kääntyi Phoenixiin päin. - Mitä minä olen tehnyt? Voitko sanoa sen? Mitä olen tehnyt, että ansaitsen tämän? Tahdon vain saada voiman ja vallan tehdä sen, mihin Xenot eivät pystyneet! Hallita maailmaa varmalla otteellani!

Kauhean puhelias kaveri... Mitar mietti.

- Ja kaikki se mitä olen saanut kestää! Ja silti näin tapahtuu! Tiedän, ettei kaikki aina mene niin yksinkertaisesti ja pehmeästi, mutta eikö kohtalo voisi kerrankin olla minun puolellani?! Omega vaahtosi.

- Tiedän, sanoit sen jo seitsemännen kerran, Phoenix huokaisi.

- Rauhoitu, Omega. Se kaikki on pian ohi... Delta lohdutti ja taputti Omegaa olalle.

- Tiedän sen... olen vain odottanut niin pitkään... Omega hiljeni.

Ja tätäkö vastustajaa vastaan olemme kamppailleet koko tämän ajan? Mitar mietti hieman pettyneenä, mutta myös kummastuneena.

- No niin... on aika aloittaa, Omega virnisti.

JATKUU

 

- Lähden siis nyt sen Zylvionin luo? Phoenix kysyi.

- Hiljaa! Pilasit taas tunnelman! Tämän jakson piti olla jo loppunut! Miksi kukaan ei kunnioita minua?! Ja kaikki se tuska ja kärsimys jota olen joutunut kestämään saavuttaakseni tämän pisteen... Omega raivosi ajautuen omiin maailmoihinsa.

- Taidan häipyä... Phoenix sanoi hypäten ikkunasta ulos.