- Mitä aiot? Muuttaa maailman mieleiseksesi? Al kysyi.

- En, vaan Prima Materian avulla... valtaan sitten maapallon! Zylvion huusi ja nauroi pirullisesti.

- Maapallon...? Mitjan silmät suurenivat.

- Niin, maapallon! Nyt me avaamme portin ja... Zylvion aloitti.

- Älä ole niin varma! kuului jostain.

- Mitä? Kuka puhui? Jeejian ihmetteli. Greed, Wrath, ja Sloth ilmestyivät paikalle.

- Miten keksitte tulla tänne? Ja miten? Ed kysyi.

- Kutsuin heidät paikalle homunculustelepatialla, Envy myhäili.

- Ette tee ihmisuhreillemme mitään! Wrath sanoi ja osoitti Zylvionia, Nurvugaita, Morhotaa ja Jeejiania neljällä miekallaan.

- Hah! Tästähän tulee kiinnostavaa! viisi alkemistia, viisi homunculusta vastaan neljä muun maailman alkemistia! Tästä tulee kiintoisaa... ehken tarvitsekaan niin paljon alkemisteja tätä varten! Zylvion naurahti.

- Kimppuun! Greed, koveta ihosi! Sloth, iske niiltä ilmat pihalle! Ja Gluttony nielköön heidät kun tulee tilaisuus! Envy, muuntaudu joksikin hyödylliseksi! Ja minä arvaan heidän liikkeensä... Wrath komensi.

- Pystyttekö läpäisemään puolustukseni? Greed virnisti.

- Muistatteko kun Ed muutti Greedin suojavarustuksen heikommaksi alkemialla? Ina sanoi.

- Älä sano sitä? Ed huusi vihaisena.

- Haa haa haa! Zylvion nauroi ja iski automaileillaan Greedin ihoa. Al, Jani, Ina, ja Ed syntetisoivat itselleen aseet. Mitjallahan oli jo miekka, jota hän käytti! Hän meni Greedin eteen ja puolusti tätä Zylvionilta.

- Toivottavasti muistisi palaa ennen kuin tuhoudut, Zylvion sanoi.

- Sitä itsekin toiv.... Mitja yritti sanoa, mutta Zylvion löi häneltä tajun kankaalle ja otti hänen miekkansa.

- Envy! Varo! Ed huusi. Nurvugai oli syntetisoinut itselleen erittäin terävän, avaamattoman sateenvarjon näköisen aseen ja oli iskemässä Envyä sillä. Ja osui.

- Aagh! Envy huusi ja löi Nurvugaita.

Zylvion iski Greediä Mitjan miekalla.

- Aagh! Greed huusi ja löi Zylvionia. Yksitoikkoista eikö?

Pitkän taistelun päätteeksi Envy ja Gluttony olivat henkihieverissä, ja Edin, Janin ja Inan automail oli mäsänä. Wrath ja Sloth tappelivat edelleen Zylvionia ja muita vastaan. Mitja virkosi.

- Mitä? Missä minä olen? hän ihmetteli ja siristi silmiään. - Mitä... miksi... minähän olen 12-vuotias!

Mitja kokeili alkemiaa. Hän sai syntetisoitua kivisen Zylvion-maalitaulun. Tosin hänen alkemiansa ei vaikuttanut Amestrisin alkemialta vaan joltain muulta...

- Alkemia sentään toimii... Mitja katseli ympärilleen. - Tuo... tuohan on Zylvion! Ja Nurvugai! Ja Morhota ja Jeejian! Mitja puristi nyrkkiään ja syntetisoi käärmeen näköisiä aseita.

Alphonse yritti edelleen iskeä Nurvugaita, joka oli haavoittunut mutta väisteli silti ammattimaisesti. Mitja syöksyi Zylvionia kohti käärmeaseet molemmissa käsissään ja hampaissaan.

- Miten sinä nuo syntetisoit? Eikös muistisi ollut... Zylvion huusi hämmästyneenä mutta sai mahaansa kuolettavan iskun Mitjan aseesta.

- Ahaa, kun löin sinua... sait muistisi takaisin! Mainiota! Tosin olet edelleen pojan kokoinen... Zylvion virnisti ja peitti haavan kädellään. Mutta virne haihtui nopeasti, sillä Mitja kasvoi hitaasti.

- Zylvion! Mitä tuo... Nurvugai kysyi ja katsoi kasvavaa Mitjaa.

Jani, Ina, Ed ja Al katsoivat Mitjaa ihmeissään. Hän ei enää kasvanut, hän näytti... 20-vuotiaalta mieheltä?

- Mitar Lorighan on palannut! Mitja sanoi päättäväisesti.