VIIME JAKSOSSA:
Haltiaystävästämme Alfasta on tullut kapinallisten joukkojen kapteeni, ja hän opastaa heidät petollisen Haltiametsän läpi. Jani taas näkee pahaa unta...
CYBERALCHEMIST 48
JANI ELRIC VS TERÄSALKEMISTI
Jani käveli Amestrisin keskuksen kadulla, vaikkei tiennytkään miksi. Hän moikkasi melkein jokaista vastaantulevaa, vaikkei tiennytkään miksi. Hän huomasi oven, jossa luki "valtionalkemisti Mitja".
Taas se ärsyttävä tyyppi! Eversti Mustangkaan ei ole ärsyttävämpi! Jani ajatteli vihaisena mutta avasi oven. Tuolilla ei istunut ketään. Sen parempi minulle...!
Jani istahti pehmeälle tuolille ja katseli papereita. Niissä oli kuvia Inasta, Winrystä, Bingosta, kersantti Mafonista, Alfasta, Ingridistä, Riidaasta, Master Knightista...
- Täällä ei näytä olevan kuvaa minusta itsestäni... Jani ajatteli.
- Eipä tietenkään! Se hyypiö ei välitä minusta pätkän vertaa! Grmlbrr...
Yhtäkkiä joku koputti oveen. Jani ihmettyi. Tänäänhän oli sunnuntai. Vaikkei hän tiennytkään miksi.
- Sisään! Jani huusi.
Ovi aukeni ja sisään astui itse Führer King Bradley.
- Mitä...?! Jani järkyttyi. - Tarkoitan... kunnia tavata, Führer!
- Samat sanat, Jani... Edin ääni sanoi.
- Mit... Jani ihmetteli.
Führer kaatui maahan, ihmeen kulmikkaasti. Tarkemmin katsottuna se oli pahvia. - Mitä tämä on...?
Edward Elric, teräsalkemisti, astui sisään.
- Terve, pitkästä aikaa, Jani... odotinkin sinua! Ed moikkasi.
- Terve vaan itsellesi... Ed... Jani sanoi ja katsoi Ediä nyrpeänä. Ed teki samoin. Heilläkään ei näköjään mennyt hyvin kahdestaan...
- Minulla ei ole koko päivää aikaa, niin että hoidettaisiinko tämä äkkiä, Jani...? Ed sanoi ja otti povitaskustaan jotain papereita.
- Mitä nyt? Jani sanoi ja huokaisi.
- Vuosittainen kontrollisi, Jani... Ed sanoi ja katsoi Jania pelottavasti. Jostain syystä Jani näki hänen karmivat silmänsä lähikuvassa.
- Ai niin! Jani läpsäytti otsaansa. - Tosiaan...
- Voimme sovittaa sen taistelulla! Tai oikeammin kilpailulla... se joka saa enemmän pisteitä viidestä, voittaa! Sopiiko, Jani... Ed kysyi.
- Sopii! Jos vastassa olet sinä, mikä tahansa käy! Voitan sinut helposti, Edward... Jani sanoi.
- Kiva juttu... tule tänne! Puolueeton tuomari hallinnoi kilpailua! Ed sanoi ja veti Janin mukaansa.
Kohta he olivat keskuksen alla, paikassa jossa Isä ja homunculukset pitivät majaansa.
- Aa, tervetuloa. Olenkin odottanut teitä, Elricin veljekset... Isä sanoi konemaisella äänellään.
- Terve itsellesi, ukko, Edward moikkasi. - Onko kilpailu valmiina?
- Onhan se... sovitaanpa säännöt, Isä sanoi.
- Selvä! Jani ja Ed sanoivat.
Keksin ne kyllä itse... - Kilpailussa käydään viisi eri osaa. Se joka saa enemmän voittoja, voittaa ja saa palkinnon. Sopiiko?
- Sopii! Jani sanoi.
- Palkintona on... vuosittaisen kontrollin suoritus, ilmainen matka Totuuden porttiin, ja vielä yllätyspalkinto jonka paljastan myöhemmin, Isä sanoi.
- Sopii minulle, Jani myönsi.
- Oletteko valmiina ensimmäiseen taistoon?
- Valmiina ollaan! Ed sanoi.
- Hyvä on. Alkakaa! Kilpa numero 1: Alkemistien taistelu! Kaikki keinot sallittuja, mutta älkää rikkoko paikkoja! Isä huusi.
YKSI: ALKEMISTIEN TAISTELU!
Ed syntetisoi automailinsa teräksi. Jani taas piirsi maahan syntetigrammia. Siihen meni häneltä aika pitkään, mistä syystä Ed sai etulyöntiaseman.
- Sinä todella tarvitset sitä Totuuden porttia! Hahaa! Ed huusi ja potkaisi Janin seinään.
- Augh! Jani voihkaisi ja piirsi seinään nopeasti hieman yksinkertaisemman syntetigrammin. - PIIKKISYNTETISOINTI!
Seinästä kasvoi piikki joka melkein osui Edin ei-automailkäteen. Ed kuitenkin ehti murskata sen käyttäen alkemiaansa. - Heikkoa.
- Entäs tämä! Jani sanoi ja aktivoi aikaisemmin tekemänsä syntetigrammin. Maa järisi hieman ja moninaiset nyrkit ilmestyivät mätkimään Ediä. Edillä oli hieman vaikeuksia niiden tuhoamisessa. Nyt on tilaisuuteni jos koskaan!
Jani syntetisoi nopeasti keihään ja juoksi se tanassa kohti Ediä. Hänen tähtäimessään oli hänen vasen kätensä.
Ed sai viimeisen nyrkin tuhottua ja aikoi torjua keihään automail-terällään. Mutta Jani oli nopeampi: hän ehti iskeä keihäällä Edin kät... hetkinen, mitä tämä on? Edward ehti nipin napin väistää! Hän sai osuman vasempaan olkapäähänsä, mutta se ei häntä haittaa!
Edward juoksee kohti Jania! Hän rikkoo keihään alkemiallaan ja ahdistaa Janin nurkaan! Mitä Jani tekee?! Ei mitään! Edward on voitolla! Hän läppää kätensä yhteen, ja iskee! Janin ympärille ilmestyy häkki ja kahleet!
- Ja voittajaksi selviytyy... Edward Elric! Envy huusi mikrofoniin. Hän oli ilmeisesti selostaja.
- Seuraavassa kilvassa sinulla on ehkä joitain mahdollisuuksia! Edward sanoi Janille, jonka Isä vapautti alkemialla.
- Edward: 1 piste. Jani: 0 pistettä. Seuraava kilpailu on: voita homunculus! Se joka onnistuu tappamaan homunculuksen useammin ennen häviötään, voittaa! Isä julisti.
- Ja sankarit astuvat kehään! Envy huusi. - Aina yhtä upea ihmisuhrimme, teräsalkemisti Edward Elric!
Edward vilkutti yleisölle. Isän kotiin oli kerrankin pantu valot. Ja mitkä valot! Kauhean kirkasta...
Katsookohan Winry? Ed mietti.
Yleisössä oli mm. edesmennyt prikaatinkenraali Hughes, eversti Roy Mustang, Pinako Rockbell, Alphonse Elric, Den...
- Pinako-täti, missä Winry muuten on? Al kysyi.
- Hys! Hän on... hoitamassa tärkeää tehtävää. Älä kysele hänestä enempää... saat kyllä tietää sitten, Pinako sanoi.
KAKSI: VOITA HOMUNCULUS!
Isä jakoi kehän kahteen osaan muurilla. Janin vastustajaksi asettui itse suuri... Wrath, alias The Ultimate Eye. Edwardin vastukseksi taas itse suuri... Gluttony, alias The Ultimate Hunger (nimi tuulesta vetäisty xD).
- 3...2...1...alkakaa! Envy huusi.
Wrath hyökkäsi Janin kimppuun ja leikkasi häneltä pari hiusta.
- Olet nopea... mutta minulle liian hidas! Ehkä... Wrath sanoi.
- Ehkä olen nopea! Jani sanoi ja piirsi syntetigrammin.
- PIIKKISYNTETISOINTI!
Wrath väisti tuon helposti. - Heikkoa.
- Keskity! Jani sanoi muistellen Master Basiliskin sanoja.
- Teidän kannattaisi ehkä toimia jonkin verran nopeammin.
- Keskity! Jani huusi ja puhkaisi Führerin "pettämättömän silmän" keihäällään. Tiedän tiedän, raakaa, mutta minkäs teet. Lähes voittamattomia vastuksia vastaan ei parane nirsoilla.
- Auugh! Führer voihki ja lysähti maahan. Silmä parani nopeaa vauhtia, kylläkin. Mutta se riitti Führerin tappamiseen.
Sillä välin muurin toisella puolella, Edwardilla oli kova paikka Gluttonyn vatsas... siis vastassa.
- Syön rautakätesi! Gluttony virnisti ja haukkaisi palan ilmaa.
Miten tuo läskimooses voi olla noin lihava? Ed ihmetteli. Ja silti niin nopea? Onneksi ehdin väistää...
Ed lävisti Gluttonyn kivipiikillä.
- Nyt olen tappanut sinut 3 kertaa, Ed sanoi.
- Se ei riitä! Gluttony sanoi ja hyppäsi.
Jani syntetisoi rautapiikin joka lävisti Wrathin.
- Yksi elämä menetetty, montako jäljellä? Jani virnisti.
- En kehtaa kertoa, Wrath vastasi.
- Et taida itsekään tietää...
- Tiedänpäs! Asia on vain niin, että minulla on vaitiolovelvollisuus. Ja taidan ottaa opikseni siitä mitä äsken sanoit! Wrath sanoi ja seivästi Janin kauluksestaan riippumaan seinälle.
- Hei! Epistä! Jani raivosi.
- Tämä oli jalo taistelu. Mutta se päättyy nyt, Führer sanoi ja pyyhki nenänsä nenäliinaan.
Sillä välin Edward hävisi juuri Gluttonylle tämän syötyä hänen automailinsa.
- Taidan hävitä... Ed mutisi.
- Ja molemmat ovat hävinneet meille jaloille ja upeille homunculuksille! Edwardilla taisi olla tänään huono päivä... Envy kuulutti.
- Eipähän ollut! Ed huusi.
- Niin, niin... seuraavana vuorossa on... Envy huusi.
- Odota, poikani. Tarkistetaan ensin kumpi sai tapettua homunculuksen enemmän kertoja. Edward tappoi Gluttonyn 3 kertaa, Jani taas kykeni vain yhteen Wrathia vastaan. Tästä johtuen Teräs saa yhden pisteen lisää, Isä sanoi.
- Selvä... pistetilanne! Edward 2 pistettä, Jani 0 pistettä! Envy kuulutti. - Ja seuraavaksi on kolmas kilpailu!
- Voitan sinut kyllä! Jani vihoitteli.
- Et ikinä voita minua, Ed virnisti ja katsahti syötyä automailiaan.
- Niin, et ehkä sinä, mutta entä minä? Jani naurahti.
- Kolmannessa kilpailussa teidän täytyy tehdä mahdollisimman hieno veistos! Tämä testaa taiteellisuudentuntoanne! Alkemiaa ei saa käyttää, Isä sanoi.
- Selvä on! Jani ja Ed sanoivat.
KOLME: KUVAVEISTOSKILPAILU!
Jani istahti miettimään. Ed taas istahti miettimään miten hän voisi tehdä veistoksen ilman toista kättään.
- Ai niin, saatte käyttää kaikkea mitä varastosta löytyy! Paitsi tietenkin Viisasten kiviä, Isä sanoi.
- Saanko korjata automailini viisasten kivellä? Ed kysyi.
- Et.
- Pirskatti! Ed kirosi. Sitten teen sen salaa! Heh heh...
- Ed! Pinako huusi yleisöstä.
- Täti? Ed ihmestyi.
- Ajattele mitä Winrykin sanoisi jos korjaisit sen alkemialla, hölmö! Pinako huusi.
- Ja muista, että jos jonkin voi korjata muulla tavalla, niin alkemiaa ei tarvitse käyttää! Izumi huusi perään.
- Tuolla yleisössä on kaikki tyypit... Ed ajatteli. - Hyvä on sitten! En korjaa automailiani alkemialla! Mutta Winry saa sitten luvan korjata sen! Nopeasti!
Pinako meni hiljaiseksi.
- Täti? Al ihmetteli.
- Winryllä... on menoa, Pinako sanoi nopeasti.
- KIVA, Ed huokaisi ja meni varastoon etsimään tarvikkeita. Jani huomasi tämän ja meni itsekin etsimään jotain.
Seuraava pitkä taiteilukohtaus on jätetty pois, koska kirjoittajalla ei ole minkäänlaista taiteellista silmää. ;)
40 minuuttia myöhemmin:
Ed katseli Janin taideteosta silmät pyöreinä. Jani samoin. Sitten he havahtuivat ja alkoivat taas vihata toisiaan.
- Nyt tuomaristo tulee arvioimaan työnne! Envy kuulutti ja astui alas kuuluttajan paikalta.
- Äh... Ed sanoi nähdessään, keitä tuomaristoon kuului. Kyseessä olivat Envy itse, majuri Armstrong (hänen taiteellinen näkemyksensä ja kyky tunnistaa lahjakkuudet on kulkenut Armstrongien suvussa sukupolvien ajan), eversti Mustang, sekä valtionalkemisti Miranda Ceres.
Ensiksi he arvioivat Janin työn.
- Erinomaista työtä! Olen kateellinen sinulle, Envy sanoi ja iski silmää.
- Sanalla sanoen upea! En voi sanoin kuvata miten kaunis ja kyyneliä herättävä teos tämä on! majuri sanoi kyyneleet silmissä.
- Ei hullumpi oikeastaan... ainakin parempi kuin Edillä, Roy sanoi ja virnisti.
- Aika hieno... ei kylläkään pärjää teräsalkemistille. Kultainen kruunu kyllä hyvä! Ja varsinkin tuo kuva jostain kauniista ihmisestä! Mistä löysitte sen? Ceres arvosteli.
- Tuolta varastosta, niin kuin kaiken muunkin, Jani sanoi ja osoitti varaston ovea.
- Ehä?! Öhöm... se ei teille kuulu! Hä-hän on vain eräs... tärkeä Hohenheimin ystävä! N-niin juuri! Hän ei liity minuun tai homunculuksiin yhtään! Isä änkytti.
- Ohoh, Jani ihmestyi.
Envy näytti kylttiä jossa oli numero 9. Alex taas 9.5, Roy 8.5, ja Ceres 7.
- Seuraavaksi isoveljen työ! Al sanoi.
- En haluaisi todellakaan sanoa tätä, Ed, mutta tämä on ala-arvoinen, Envy sanoi.
- Minusta tämä on hieno yritys löytää paikkansa maailmassa! Armstrong sanoi. Vaikka tämä onkin suoraan sanottuna surkea.
- Ei tämä nyt niin huono olekaan, vaikka ensi silmäyksellä niin näyttikin... hyvää työtä tällä kertaa, Teräs! Roy sanoi ja näytti peukkua.
- Ihan kiva, Ceres sanoi. - Vaikkakin jotenkin "tavallinen". Ei mitään uutta.
Envyn kyltissä oli 5, Alexilla 6, Roylla 8.5, ja Cereksellä 6.5.
- Kun lasketaan pisteet yhteen, tulee keskiarvoksi... mrhm... 6.5. Janilla taas... 8.5. Eli... Jani voittaa!
- Jess! Viimeinkin! Jani hurrasi. Noin yksi neljäsosa yleisöstä samoin. Näkiköhän Ina? Olikohan hän edes yleisössä...
Tuli tästä mieleen... jos Winry on poissa, sopisi kuvioon että Inakin on... hmm... epäilyttävää, Ed ajatteli.
- Ekstra! Ekstra! Tämä osa on kestänyt jo kuusi sivua ja jatkuu yhä! Tämä saattaa siis olla pisin CyberAlchemist kautta aikain!
- Kuka tuon sanoi? Al ihmetteli.
Jossain Envyn kuulutusjalustan takana, seinän takana, oli pieni huone. Siellä oli televisiopääte, josta näki kaiken mitä Suuressa salissa tapahtui. Siellä istui eräs tyttö... hänellä oli musta tukka, ja lyhyt tunika.
- Tämähän on kiintoisaa...! tyttö sanoi ja virnisti. - Ilmeisesti ouroboros-transtruthtaatio oli menestyksekäs operaatio! Tuo poika on kiintoisa... en yllättyisi jos hän voittaisi koko kilpailun!
- Pistetilanne. Edward 2 pistettä, Jani 1 piste, Isä sanoi.
- Ja seuraavaksi... Envy huusi.
- Odottakaa! Kuka sanoi tuon "ekstra"-jutun? Al kysyi.
- Minkä jutun? Envy ihmetteli.
- En minä mitään kuullut, Pride sanoi varjoista.
- Mutta ihan varmasti...! Al intti.
- Ehkä sinä kuulit sen, mutta me emme, Pinako sanoi.
- Unohda se, Fuery sanoi.
- Hyvä on... mutta mietityttää vain... Al mietti. Kukakohan sen sanoi?
- Ja seuraavaksi on vuorossa tietovisa! Envy huusi.
- En malta odottaa! Rakastan tietovisoja! Fuery sanoi innostuneena.
- Minä myös, Alin viereen ilmestynyt Ceres sanoi.
- Milloin sinä siihen tulit? Al kysyi.
- Muutin itseni alkemialla näkymättömäks... ei vaiskaan. Silloin kun ihmettelit sitä ääntä. En kyllä itsekään kuullut sitä, Ceres vastasi.
NELJÄ: TIETOVISA!
Jani istahti pöydän eteen, Isä taas toiselle puolelle.
- Tämä tulee jokaiselta kanavalta suorana lähetyksenä, joten älä sano mitään sensuroitavaa! Führer, joka seisoi heidän vieressään, huomautti.
- Ensimmäinen kysymys. Alkemia on...? Isä kysyi.
- Hyödyllistä? Jani arvasi.
- Väärin! Isä tokaisi. - Seuraava kysymys. Jos minulla on kuppi vettä ja yksi leipä, mitä kaasua voin syntetisoida?
- Annas kun mietin... Jani mietti.
- Ihan rauhassa. Aikaa on viisi sekuntia, Isä sanoi.
- Eiväthän nuo ole inhimillisiä aikarajoituksia! Jani räyhähti.
- Vastaukseni on... hiilidioksidia.
- Eiköhän tuo lasketa oikeaksi vastaukseksi... Isä ajatteli.
- Minusta ainakin, Greed huusi yleisön joukosta.
- Sinulta ei kysytty, ongelmalapsi, Isä tokaisi. Greed oli koko kilpailun ajan hiljaa sen jälkeen. - Kolmas kysymys. Mitä minulla on taskussani?
- Aika tyhmä kysymys... olisiko hopeakello? Jani vastasi.
- Väärin! Vastaus on: ilmaa. Jo 2 väärin... tsk tsk, Isä sanoi ärsyttävällä sävyllä. - Neljäs kysymys. Montako henkeä tässä salissa on tällä hetkellä?
- Sinä kysyt pelkkiä järjettömiä kysymyksiä! Jani räyhähti uudelleen. - Olisiko 277?
Ei voi olla totta...! Isä ajatteli. - Vastaus on aivan oikein.
- Vuhuu! Jani hurrasi.
- Jo kaksi oikein... Viides ja viimeinen kysymys. Mikä on alkeemisessa vertaisvaihtoteoriassa Viisasten kiven syntetisoimiseen tarvittavan sielumäärän suhde syntetigrammin pisteiden kvantiteettiin? Isä kysyi.
Eihän tuollaista voi tietää!! Jani kauhistui. - Ööh... ööh... ööh...
- Viisi... neljä... kolme... kaksi... Isä laski.
Pakko muistella! Ngghh... Jani pinnisti.
- Yksi... nol... Isä laski.
- MINÄ TIEDÄN VASTAUKSEN! Jani huusi ja läimäytti pöytää. Isä hämmästyi. Hän ei osannut odottaa 12-vuotiaan pojan tuntevan monimutkaisempaa AI-alkemiaa.
- No? Isä kysyi.
- Suhde on minimissään 1:1, Jani vastasi tietävästi.
Yleisö pidätti henkeään. Jopa Al.
- Heh... Isä virnisti. Samoin muut homunculukset, paitsi Gluttony joka vartioi Ediä toisessa huoneessa, eihän hänen sopinut kuulla oikeita vastauksia.
- Oliko se oikein? Jani kysyi.
- Vastaus oli aivan oikein. 3 viidestä oikein, onnistuit, Jani Elric, Isä naurahti ja heilautti kättään. - Mutta Edwardia ei ole vielä testattu.
- Kohta nähdään voitanko, isoveli! Jani virnisti.
Ovi aukeni ja Gluttony toi Edin sisään. Hän istahti tuolille ja Isä alkoi heti tenttimään.
- Alkemia on...? hän kysyi.
- Vaihtokauppaa, Ed vastasi.
- Väärin. Oikea vastaus on "".
- Eli? Ed kysyi.
- Oikea vastaus kokonaisuudessaan on "Alkemia on". Tarkoittaen tietenkin, että alkemia on vaikkei ajattele. Vaikka sitähän me emme voi tietää. Siis sitä, ajatteleeko se, Isä sanoi.
Vai niinkö se olikin... Jani ajatteli.
- Jos minulla on kuppi vettä ja yksi leipä, mitä kaasua voin syntetisoida? Isä kysyi.
- Hmm... hiilidioksidia, Ed vastasi.
- Oikein. Mitä minulla on taskussani? Isä kysyi.
- Olisiko... viisasten kivi? Ed kysyi.
- Ei, hölmö! Neljäs kysymys: Montako henkeä tässä salissa on tällä hetkellä? Isä kysyi.
- 278, Ed arveli.
- Vau... sinäkin vastasit oikein, Isä sanoi.
Se ylimääräinen henkilö on Edward, Jani hymähti.
- Olet vastannut jo kaksi oikein, Isä sanoi. - Nyt viides ja viimeinen kysymys: Mikä on alkeemisessa vertaisvaihtoteoriassa Viisasten kiven syntetisoimiseen tarvittavan sielumäärän suhde syntetigrammin pisteiden kvantiteettiin? Isä kysyi.
- Mistä minä tietäisin! Ed tokaisi.
- Aika kuluu, Isä virnisti.
- Nrgh! Pinnistä nyt, Teräs! Ed pinnisti. En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta! Mitä ihmettä tämä on? Ainoa joka tulee mieleen on viitoslabran syntetigrammi... montako pistettä siinä olikaan?
- Kolme... kaksi... yksi... Isä laski.
- Kolme! Ed huusi.
- Väärin. Nolla. Hävisit, Isä tuomitsi.
- Eiihh... Ed huokaisi.
- Rakastettu teräsalkemistimme sai kaksi oikein ja kolme väärin! Se tarkoittaa, että hän häviää! Envy kuulutti. - Jani voittaa tämän erän!
- Kuulutapas vielä pistetilanne, Isä käski.
- Pistetilanne! Teräsalkemisti Edward Elric, 2 pistettä! Kaksosalkemisti Jani Elric, 2 pistettä! Envy kuulutti.
Vihaan vieläkin tuota nimeä! Jani kiristi hammastaan.
- Kuulkaa! Seuraavaan kilpaan tarvitsemme vapaaehtoisia yleisöstä! Alkemistit tässä syntetisoivat Viisasten kiven! Isä kuulutti.
- Mitä?!! Fuery kauhistui.
- Arvasin tämän... Envy läimäytti otsaansa.
- Tuota... Isä, ei pahalla, mutta en usko että kukaan tahtoo, Führer sanoi.
- Hrmph! Hyvä on... Envy! Mitä muuta olimme ajatelleet? Isä murahti.
- Katsotaan... kokkausta, laulua, urheilua, pistokokeita, seurustelua, taistelutekniikoita, petitaitoja... Envy luetteli.
Petitaitoja! Ed melkein sanoi. Ei! Ei! Ei! Ei! Mitä minä oikein puhun!
- Mitä TE tahdotte? Isä kysyi yleisöltä.
- Petitaitoja! Petitaitoja! monet huusivat. Roykin yhtyi yllytykseen.
- Petitaitoja! Alphonsen vieressä istuva Miranda Ceres huusi.
Hui... Al ajatteli.
- Laulua! Pinako huusi.
Janikin oli taas kehässä.
- Nyrkkeilyä! joku huusi.
- Meillä ei ole nyrkkeilykehää... Envy sanoi.
- Harmi... viimeksi huutanut harmistui.
- Lisää tappelua! joku hullu huusi.
- Ei enää tappelua! Envy huusi.
Kaikki alkoivat heitellä mätiä tomaatteja Envyn päälle, paitsi tietenkin hänen faninsa.
- Ajatus katsojien syntetisoimisesta viisasten kiveksi alkaa houkuttaa... Ed mietti uhkaavasti.
- Voitan sinut varmasti siinäkin! Jani ärähti.
- Et ikinä voita minua! Minulla on enemmän fanityttöjäkin! Minulla on satoja tuhansia kertoja enemmän faneja kuin tällä koko sarjalla ylipäätään, puhumattakaan sinusta, Jani! Ed perusteli.
- Grrhh! Jani vihastui.
- Nyt keksin! Kysytään heiltä itseltään! Envyllä välähti.
- Petitaitoja! Ed huusi harkitsematta. Hitto...
- Päätetty! Envy huusi. - Riza Hawkeye ja Izumi Curtis auttavat sinua, Ed! Tulisin itsekin, mutta minulla on kiireitä...
- S-si-siis TÄH?!!! Ed järkyttyi.
- Miksi, Riza? Miksi?! Roy huusi katsomosta.
- Se oli vitsi! Hän on vieressäsi katsomossa! Envy naurahti.
- Huh... Roy huokaisi.
- S-siis... e-eihän tätä... Ed vapisi.
- Kylläpäs! Sinähän olet jo 16! Pinako huusi.
- Pinako-täti!! Al huusi.
- Olenhan minä opettanut sinulle alkemiaakin! Izumi sanoi. Hän oli ilmestynyt Edwardin taakse.
- M-m-mutta... s-s-si-siis... Siis! Ei näin voi tehdä! Ed änkytti.
- Pelottaako, pätkä? Envy virnisti. - Oletko liian pätkä tähänkin? KUKAAN fanityttösi ei tykkääkään sinusta, koska olet pätkä! Just!
- EN-OLE-PÄTKÄ!!! Hyvä on! Sopii! Opettaja... Ed karjui.
Heh... Izumi virnisti.
Tuon sanominen sattui sydämeeni yhtä paljon kuin sinuunkin, Ed, sori ihan kamalasti! Envy ajatteli.
Kun Ed saapui huoneen ovelle, hän alkoi taas jänistää. Hän karkasi Janin taakse.
- Hyvä on! Hyvä on! Keksitään jotain muuta! Envy huusi.
- Minä keksin! joku huusi.
- Hm? Isä ihmestyi.
- Kestävyyskoe! Scar huusi.
- Scar! Ampukaa! Roy käski.
- Rauhoittukaa! Tämä on puolueetonta aluetta kilpailun ajaksi! Saatte tappaa hänet vapaasti kun annan luvan! Ei sillä että meitä haittaisi... Isä rauhoitteli.
- Höh... Havoc sanoi.
- Hmm... kestävyyskokeessa olisi ideaa! Kestävyyskoe: Se joka kestää pitempään ajatusta petitaidoista, selviää! Sopiiko? Envy tajusi.
- EI!!!! Jani ja Ed huusivat. Kerrankin he olivat samaa mieltä.
- Hyvä on... no niin! Nyt oikea koetus. Tämä kaikki oli vain leikkiä... e he he he! Sori... Envy nauroi.
- Tässä viimeisessä koetuksessa teidän täytyy pelastaa yllätyspalkinto. Se on... Isä sanoi.
Isän valtaistuimen takana oleva seinä murskaantui ja takaa paljastui laavameri, jonka yläpuolella roikkuivat Winry ja Ina kahleissa.
- Ina! Jani huusi.
- Winry! Ed kauhistui.
- Teidän täytyy suorittaa tehtävä ennen kuin laava nousee ylös. Minä tästä lähdenkin... heippa! Isä sanoi ja syntetisoi itsensä sinne missä pippuri kasvaa.
- Julmuri! Jani murahti.
VIISI: PELASTAKAA WINRY JA INA!
- Teidän täytyy saada tapettua Sloth kerran, Envy kuulutti ja laski Slothin areenalle.
- Kuulostaa helpolta! Ed sanoi ja syntetisoi kanuunan. Sloth sattui nukahtamaan juuri samaan aikaan. Kanuunankuula osui. Slothin mahaan tuli suuri reikä, mutta se parantui heti.
- Ai niin... teidän täytyy tehdä useampi tehtävä. Se joka voittaa enemmän tehtäviä ennen laavan nousua, voittaa. Kun taas, jos ette pysty tai ehdi voittaa kaikkia tehtäviä, molemmat häviävät! Heh! Tai ainakin menettävät heidät! Envy naurahti.
- Senkin palmupuu! Ed vihastui ja ampui tykillä kohti Envyä. Pride ilmestyi jostain ja ohjasi kuulan laavaan. Envyn korkea jalusta nimittäin seisoi aivan laavameren ja Isän tuolin vieressä.
- Älkääpäs nyt! Seuraavaksi teidän täytyy nimittäin odottaa kiltisti minuutin ajan. Ette saa tehdä mitään tai liikkua paikaltanne. Saatte tietenkin tehdä itsellenne välttämättömiä asioita, kuten hengittää, raapia takamustanne, ajatella... Envy luetteli.
- Mrh! Ärsyttävää totella tyyppejä jotka repivät irti minun ja Inan raajat! Jani ärähti.
- Tosiaan... niin taisimme, Envy muisteli. - Tosin itse en tainnut... Lust ja Gluttony sen tekivät.
- Tekosyitä! TE sen silti teitte! Jani syyllisti.
- Muistaakseni ouroborokseni hohti aina tummaa valoa ja tunsin lievää kipua heidän repiessään teiltä raajan... Envy mietti. - Se on kummallista. Niin ei pitäisi tapahtua... ja hiljaa siellä alhaalla!
- Ai niin... Jani murahti ja rauhoittui. He odottivat rauhassa kunnes Envy viimein sanoi:
- Minuutti on kulunut! Seuraavaksi teidän täytyy omakätisesti pelastaa heidät! Ilman alkemiaa! Envy sanoi ja virnisti.
- Sopii... Ed sanoi ja kiipesi Envyn jalustalle.
- Hei, mitä sinä... Envy ihmetteli.
- Käytän sinua surffilautana! Nyt saat luvan muuttua sellaiseksi tai muuten...! Ed pakotti.
- Selvä... Envy myöntyi peläten Edin tekevän jotain. - Pride! Älä sekaannu tähän!
Ed heitti Envyn laavaan ja surffasi hänellä. Mutta Envy upposi.
- Mitä...? Ed ihmetteli ja alkoi upota itsekin. Hän nosti toisen jalkansa ilmaan että hän pystyisi selviämään edes hetken pidempään.
- Näköjään minun täytyy pelastaa kaikki tällä kertaa! Jani virnisti ja huomasi portaat johonkin huoneeseen, jonka ovessa luki "kontrollihuone". - Ehkä tuolla on jokin kytkin...
Jani päätti ottaa selvää. Hän juoksi portaat ylös ja mursi oven. Hän näki paljon erilaisia laitteita, mutta yksi osui hänen silmäänsä: vipu, jossa luki LAVA ON/OFF. Hän syöksyi sitä kohti, mutta sitten jostain ilmestyi tummapukuinen tyttö johon Jani törmäsi.
- Mitä hit... Jani ihmetteli. Tytöllä oli musta tukka, musta tunika, ja jotenkin varjomainen olemus.
- Haa... tulit siis tänne. Välkkyä. En taida häiritä enempää... mestarini kyllä ilahtuu, että saat muistisi takaisin... ha ha ha... tyttö sanoi jotenkin pahalla äänellä ja käveli ulos huoneesta.
- Mitä ihmettä tuo oli? Parasta nyt vain vetää vivusta... Jani ihmetteli ja vetäisi.
Laava laski ja kahleet katkesivat. Lattialla makasi täysin palanut Envy joka palautui nopeasti, ja Ed, jonka molemmat automailit olivat nyt tehtävänsä tehneet. Ja Winry ja Ina.
Jani ryntäsi huoneesta ulos. Hän katseli ympärilleen,
- Al! Näitkö sitä tyttöä! Jani huusi Alille.
- Mitä tyttöä? Al kysyi.
- Kä hä hä! Kiva että jollakulla toisellakin on harhoja kuin sinulla, Pinako virnisti.
- Ina! Pelastuit! Jani huusi iloisena ja ryntäsi häntä kohti. Yhtäkkiä hänen päässään sumeni.
Hän oli Totuuden portissa.
- Ai, terve. Taisit kyllä käydä täällä jo, kauan sitten... mutta ei puhuta siitä nyt. Voitit siis kilpailun? Portin jätkä sanoi.
- Muistan nyt tämän paikan... kun L.E.G hyökkäsi kimppuumme, ennen kuin tulimme valtionalkemisteiksi... jouduin tänne! Jani tajusi.
- Mutta kilpailun voitolla ei makseta pääsymaksua! En voi päästää sinua tästä ovesta sisään... mutta! Kysymys onkin... miten pääsit tänne vaikket syntetisoinut itseäsi silloin? jätkä kysyi.
- Tosiaan... miten se on mahdollista? Kumma juttu... Jani ihmetteli.
- Se sinun täytyy selvittää. Mutta kiva juttu että muistat nyt, niin ei tarvitse enää sietää sinua! Heippa! jätkä sanoi ja potkaisi Janin ulos.
- Eiii.... Jani huusi.
Hän heräsi Isän salissa. Katsojat olivat jo lähteneet, mutta Ed ei.
- Herätys, Ed sanoi.
- Isoveli? Ed? Jani ihmetteli.
- Juu, minä tässä. Taisit voittaa minut, Ed hymyili.
- Niin taisin... Jani sanoi aivan kuin ei olisi uskonut itsekään.
- Niin! Minähän voitin sinut!
- Niin, Ed sanoi ja virnisti.
- Mutta yksi asia ei täsmää. Tuli vain mieleeni. Minähän tulin valtionalkemistiksi vasta tänä vuonna, joten minulla ei ole kontrollia tänä vuonna! Jani tajusi.
- Niinpä... hehe! Ed naurahti.
- Miksi siis pakotit minut tähän kilpailuun? Jani kysyi.
- Tämä kaikki oli kunniasi ja itsetuntosi tähden! Sinulla on vaikeita aikoja Mitarin kanssa, mutta selviät kyllä, kunhan saat pienen piristysruiskeen aina silloin tällöin! Heh! Ed selitti.
- Jaa... ilmankos! Untahan tämä vain on! Ehehe! Jani naurahti.
- Niinpä... Envy sanoi.
- Mitä sinä vielä täällä teet? Kello on jo puoli 11! Ed huusi.
- Unohdin hammasharjani. Huomenta, Jani! Kannattaisi ehkä jo herätä... tämä jakso on kestänyt jo liiankin pitkään! Envy hymyili ja meni pois.
- Ai niin... hohhoijaa.... Jani sanoi ja sulki silmänsä.
SEURAAVASSA JAKSOSSA:
On taas aamu. Jani huomaa olevansa taas Allavassa, ja että hän on nähnyt vain unta. Vai oliko se sittenkään unta...? Merkittävä ero on ainakin, että nyt hän voi syntetisoida ilman syntetigrammia. Amestrisissa oli sitten kivaa! ^^ Mutta eiköhän mennä rökittämään Master Cerberus nyt!
Kommentit