Mitar laskeutui ilmalaivalla aivan Führerin kanslian eteen.

- Soittakaa kaikille alkemisteille heti paikalla! Mitar huusi.

- Selvä! Ina vastasi ja juoksi Janin perässä sisään rakennukseen. Ilmalaiva haihtui ilmaan Mitarin takana.

- Juuri ajallaan.

KYBERALKEMISTIN SEIKKAILUT OSA 23:

ULOTTUVUUSPORTTI

Jani otti puhelimen ja Ina toisen. He soittivat majuri Armstrongille ja Roy Mustangille.

- Eversti Mustang puhelimessa.

- Ina Elric täällä!

- Ai Teräsalkemistin pikkusisko?

- No kuka muu? Edwardille ja Alphonselle on sattunut onnettomuus! Ja me tarvitsemme apuanne!

- Odottakaas hetki, minulla on kiíre. Sopiiko... kolmen tunnin päästä?

- Ei teillä voi olla mitään niin tärkeää, että voisitte uhrata kaksi huipputason alkemistia!

- Hyvä on, yhden tunnin päästä sitten, Mustang vastasi ja sulki puhelimen.

- Kuka se oli, Roy? kysyi joku Mustangin naisseuralainen.

- Ei kukaan, Erika hyvä, Roy vastasi hymyillen.

Jani sulki puhelimen.

- Pitäisikö soittaa Izumi Curtisille? Jani kysyi.

- Hänelle myös, Ina vastasi. Jani näppäili Edin ja Alin opettajan puhelinnumeron. Janin selitettyä asian:

- Taasko ne veljekset ovat hölmöilleet! Curtis vastasi.

- O-ovat... Jani myönsi.

- Tiedetään... no, pakko kai on tulla auttamaan, Curtis sanoi ja kohautti olkapäitään, vaikkei se tietenkään näkynyt puhelimessa.

Jonkin ajan päästä, kun he olivat soittaneet kaikille, Mitar syntetisoi ilmalaivan ja kaikki lensivät Telpotiin... takaisin.

He astuivat sisään kammioon, jossa vielä vähän aikaa sitten oltiin käyty uskomaton taistelu.

- Nyt, antakaa paperia, Mitar käski.

- Tässä! Ina ojensi paperilapun.

- Kiitti, Mitar sanoi ja piirsi jonkin syntetigrammin näköisen paperille.

- Tuo on varmaankin sitä hänen maailmansa alkemiaa, majuri Armstrong mietti. Heille kaikille oli selitetty asiat erikseen.

Mitja pani paperin lattialle ja painoi sitä. Purppuranpunainen pyörre nousi maasta mutta kuihtui heti alkuunsa.

- Voimat eivät sittenkään riitä, hän sanoi. - Ovatko kaikki avanneet totuuden portin?

Jotkut nyökkäilivät, jotkut taas pudistivat päätään.

- Minä avasin sen, mutta muistin sen vasta nähtyäni erään painajaisen, Ina sanoi. - Entäs Jani?

- Aivan! Miten Al sai muistinsa takaisin? Jani kekkasi.

- Kun yksi nainen kuoli hänen haarniskansa sisällä... Armstrong vastasi.

- Kokeillaan jotain muuta... Jani sanoi.

- Tarvitaanko Viisasten kiveä? kuului jostain.

- Miten te tänne pääsitte?! Mitar huudahti kun homunculukset saapastelivat kammioon.

- Kävimme vain kotonamme hakemassa Viisasten kiveä Isältä! Envy vastasi.

- Ajattelimme että saattaisitte tarvita sitä, Wrath alias Führer sanoi.

- Mainiota! Nyt saamme portin varmasti avattua! Mitar sanoi ilahtuneena.

- Tässä, Greed sanoi ja heitti sen Mitarille.

- Minne ahneutesi katosi? Jani kiusoitteli.

- Mietin asiaa, ja päädyin siihen että jos en anna Viisasten kiveä, niin se pätkä ei pääse takaisin kertomaan sielun synteesin salaisuutta minulle! Greed selitti.

- Hän ei ole pätkä! Jani sanoi. - Minun piti sanoa tuo, koska isoveli ei ole täällä sanomassa itse.

Mitja piteli toisella kädellään Viisasten kiveä.

- Kiitos kaikesta! Nyt minun täytyy mennä pelastamaan maailmani... ja välillisesti kaikki muut maailmat! Mitar huusi ja käynnisti portin.

- Mekin tulemme mukaan pelastamaan isoveljet! Jani sanoi ja juoksi purppuranpunaiseen pyörteeseen.

- Niin... isoveljet... Ina pyöritteli silmiään ja juoksi Janin perään.

- En suosittele! Teille voi tulla sivuvaikutuksia kun ruumis sopeutuu uuteen maailmaan... Mitar varoitti juuri kun pyörre sulkeutui mukanaan Jani, Ina ja hän itse.

- Toivottavasti heille käy parhain päin, majuri Armstrong sanoi ja katsoi paikkaan jossa Mitar, Jani ja Ina olivat hetki sitten olleet...

SARJAN LOPPU... TÄLTÄ ERÄÄ!

VITSI:

- Kuinkas me muuten päästään pois täältä kun ei ole ketään syntetisoimassa ilmalaivaa? joku kysyi.

- Tuo ilmalaiva kestänee vielä jonkin aikaa... Armstrong sanoi.

- Ohjatkaa se takaisin maan pinnalle ennen kuin se katoaaaa!!! joku huusi.

- JIIAAARRGGHH!!!! Envy huusi hänen yrittäessään ohjata laivaa. Laiva syöksyi kohti tuntematonta...