Kevät tekee tuloaan, ja niin myös CyberAlchemistin neljäs tuotantokausi! Tätä ollaan varmaan jo odotettukin... yksi asia vain, että nyt CyberAlchemistia julkaistaan vain kerran viikossa, sunnuntaisin, sillä en ehdi kirjoittaa näitä enää niin nopeasti. Syynä voi olla jaksojen pituus (alunperinhän jaksot olivat vain noin sivun mittaisia xP) tai elämän muutos...? Tarina alkaa lähestyä loppuratkaisua... Joka tapauksessa, hauskoja lukuhetkiä! xD

Oli synkkä ja rauhallinen aamuyö. Pimeyden hiljaisuuden alla kyti kuitenkin sota. Kapinallisten armeija lepäsi ruohotasangolla parin Jaridovizin päässä Zylviano Citystä. Pieniä auringonvalon pilkahduksia näkyi jo paljaassa horisontissa.

Kaikki nukkuivat, paitsi yksi. Hän oli hyvin uskollinen sotilas, joka osasi esittää oman mielipiteensä. Hänen nimensä oli... Beaz Kiisc.

Hän nuokkui vartiossa huomaamatta mitään erikoista. Juuri kun hänen silmänsä olivat painumassa kiinni, hän huomasi taivaalla etelän suunnassa jonkin läiskän. Se liikkui.

- Kapteeni! Kapteeni! hän huusi. Hän kompuroi kapteenin teltalle ja raotti oviaukkoa. Kapteeni nukkui makuupussissaan sikeästi, tai siltä ainakin näytti. - Tumma läiskä taivaalla kello kuudessa!

- Mhm... mitä nyt?! kapteeni Alfa S'Arc huudahti ja riuhtaisi makuupussin sivuun.

- Eh... tuota... kersantti Beaz mutisi ja yritti sulkea silmänsä yöpukuiselta kapteeniltaan. - Tumma läiskä taivaalla kello kuudessa.

- Mitä? Mitä se voi olla? Alfa ihmetteli ja muisti sitten: Tosiaan... lohikäärme jonka lähetin Mitarille, Janille ja Inalle... - Herättäkää kaikki. Se ei ole vaarallinen.

- Selvä... Beaz sanoi ja löntysti takaisin vartiopaikalleen. Sitten hän nukahti.

Hyvä... he palasivat ehjinä! Alfa ajatteli ja puki vaatteet päälleen. Hänellä oli yhä metsästäjän asunsa, jota hän oli käyttänyt ollessaan puolueettomana. Hänelle oli jossain vaiheessa tarjottu kapteenin univormua, mutta hän oli kieltäytynyt sillä hänen mielestään hänen entiset vaatteensa korostivat hänen persoonallisuuttaan. Hän katsoi hetken uutta vierellään makaavaa miekkaansa.

Hän tuli ulos teltasta ja tähysti taivaalle. Hän näki, että läiskä olikin kaksi tummaa läiskää vierekkäin. Toinen?Hän juoksi läiskiä kohti. Ne alkoivat menettää korkeutta, luultavasti olivat laskeutumassa. Alfa ampui taivaalle tulinuolen varmistaakseen, että he olivat huomanneet.

 

Lohikäärmeet laskeutuivat maahan raapaisten sitä jaloillaan. Ensimmäisenä alas hyppäsi Master Knight.

- Alfako? Knight kysyi.

- Kyllä, Alfa vastasi hymyillen. Mitar hyppäsi alas, Jani ja Ina perässään. - Miten pitkä aika siitä onkaan?

- Mistä? Ina kysyi.

- Hah, tuoko oli eka reaktiosi? Alfa naurahti. - Siis siitä, kun viimeksi tapasimme.

- Kuka sinä olet? Jani ihmetteli epäluuloisen näköisenä.

- Et kai ole unohtanut minua? Alfa kysyi ja vajosi maahan.

- Alfa! Mitä kuuluu? Mitä tapahtui? Mitar kysyi ja halasi Alfaa. Ina muuttui punajuureksi ja näytti räjähtävän.

- Hyvää tietty! Kerron kaiken kohta. Olette varmaan väsyneitä, Alfa sanoi ja päästi Mitarin irti.

- No tottavie ollaan! Kai sinäkin olisit, jos olisit matkustanut monta päivää lohikäärmeen selässä! Että kun hiersi... Jani sanoi ja naksautti selkäänsä.

- Eh, niinpä kai... Alfa sanoi. - Kertokaa heti kaikki mitä olette kokeneet! Palan halusta kuulla seikkailuistanne!

- Seikkailuistapa hyvinkin... kohdattiin eräs rikollisorganisaatio, hirviömustekala viemärissä, haltioiden muinainen ase, ja tyyppejä jotka voivat muuttui varjoksi ja valoksi... Jani luetteli.

- Kerro tarkemmin kun olette levänneet, Alfa sanoi ja johdatti ystävykset leirille. Knight talutti lohikäärmeitä.

Kun Jani ja kumppanit olivat lämmitelleet ja niin pois päin, ja kertoneet kaiken mitä oli tapahtunut Waljodista lähdön jälkeen nuotiolla istuen, Alfa oli lähestulkoon äimistynyt.

- Surullista että Bingo kuoli... mutta kuinka uskomattomia ja ehkä vähän järjettömiäkin seikkailuja... vetävät melkein vertoja A'llava Kiilonnonillekin (Allavan aikakirjat).

- Eikö olekin? Ja minä pelastin meidät aina pälkähästä! Jani sanoi ja röyhisti rintaansa.

- Mutta olit vähällä kuolla Basiliskin takia... Ina huomautti.

- Niin niin... Jani mutisi.

- Minulla ei ole ollut mitään seikkailuja muuten kuin silloin kun Beaz onnistui johtamaan meidät takaisin Waljodiin ollessani sairaana, Alfa sanoi ja katsoi kuorsaavaa Beazia närkästyneesti.

- Sairaana? Mistä taudista? Ina kysyi.

- Ei mitään kauheaa, vain rutto, Alfa sanoi.

- RUTTO! Ina kirkaisi.

- Rutto? Missä? Alfa kiljaisi.

- Ei missään, Jani sanoi ärtyneenä.

- Sanoit rutto, Ina sanoi ja katseli levottomana ympärilleen.

- Rutto? Tarkoitin kuume, Alfa naurahti ja heilautti kättään.

- Mitä Zylviano Cityssä oikein tapahtuu? Mitar kysyi.

- Olin telepaattisessa yhteydessä Omikroniin Haltiametsässä, Alfa kertoi. - Hän sanoi olevansa Zylviano Cityssä ja järjestävänsä meille tervetuliaiset. Enempää en tiedä.

- Hmm... Basiliskin puheista päätellen he tarvitsevat Phoenixia johonkin, Mitar sanoi.

- Jospa se liittyy jotenkin masterien tarinaan? Alfa ehdotti.

- Mahdollista. Mutta on vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä. Onko teillä suunnitelmaa Zylvionin murskaamiseen? Mitar kysyi.

- Tavallaan, murtaudutaan huomiotaherättävästi kaupunkiin ja lähetetään pieni erikoisjoukko iskemään suoraan valtakunnan ytimeen, eli Zylvioniin itseensä, Alfa sanoi. - Mutta entä itselläsi? Kapinallisten johtajana sinullakin oli varmaan suunnitelma.

- Niin... suunnitelmasi kuulostaa prikulleen samalta kuin omani. Oli kyllä hyvä että Bingo, Riidaa ja Kumby hoitivat asioita ollessani poissa... saimme hyvän pohjan iskua varten, Mitar sanoi ja katsoi taivaalle.

- Ai niin! Alfa huudahti ja läimäytti otsaansa. - Lähetin kirjekyyhkyn Alfonsiaan. Heidän pitäisi saapua pian.

- Hyvin ajateltu! Emme voi hävitä tällä sotavoimalla. Ongelmana ovat vain Master Basilisk ja Phoenix. He saattavat pyyhkäistä armeijamme olemattomiin hetkessä, Mitar sanoi.

- Sitä varten meillä on teidät! Tiedätte heidän kyvyistään, enkä usko heidän lähettävän mastereita heti alkuun. Etsitte heidät, ja teette heidät toimintakyvyttömiksi. Onhan teillä Master Knight, Alfa sanoi ja katsoi Knightia.

- Sanokaa vain Knight, tämä heilautti kättään. - Olen kyllästynyt tähän. Minun mielestäni masterit ja ihmiset (sekä haltiat) ovat kaikki saman arvoisia. Mitä nyt mastereilla on suuremmat voimat ja niin edelleen...

- Kiitos vain... Jani sanoi närkästyneenä.

- Entäs heidän velhonsa? Mitar kysyi.

- Ai niin. No, tulen mukaanne. Enköhän pysty jotenkin avittamaan. Jos onnistumme löytämään kirjan, joka estää magiankäyttöni, voimme pyyhkiä kiellon pois ja sitten minusta on vielä enemmän hyötyä, Alfa sanoi.

- Onko sellainenkin? Sillä laillako ne kontrolloivat magian käyttöä? Ina kysyi.

- Vain haltioiden. Jokaiseen haltiaan tehdään syntyessä sinetti, jonka aktivoimalla voidaan estää posirgian ja negargian ohjailu lähes kokonaan, Alfa sanoi.

- Huh, Ina huokaisi helpotuksesta. Alfa katsoi tätä hetken mietteliäänä. Sitten hän jatkoi:

- Mutta heillä on taatusti erittäin paljon vartijoita. He ovat jopa saattaneet varautua kaikkeen, ja etsiä itselleen idioottivarman piilopaikan, Alfa sanoi.

- Totta... mutta se selviää vain katsomalla, Mitar sanoi.

- Meidän kannattaisi varmaan alkaa kohta valmistautua hyökkäykseen, Alfa sanoi ja nousi pystyyn.

- Nytkö jo? Jani ihmetteli.

- On strategisesti edullista iskeä mahdollisimman pimeään aikaan! Alfa sanoi.

- Alfasta on tullut erinomainen strategi, Mitar kehui.

- Kiitos vain, Alfa sanoi ja punastui hieman. Sitten hän meni suoraan telttaansa.

- Mitä Mitar? Jani sanoi ilkeästi virnistäen heti hänen mentyään.

- Miten niin? Mitar ihmetteli.

- Eipä mitään, Jani sanoi ja pyöritteli silmiään.

- Oikeasti, mitä tarkoitat? Mitar sanoi ja astui lähemmäs.

- Jani! Tuo oli ilkeää, Ina tokaisi.

- Hän yrittää väittää että sinä olisit pihkassa Alfaan, Knight selvensi.

- Minäkö? En tietenkään! Mistä sellaista olet saanut päähäsi? Mitar sanoi punaisena ja heristi sormeaan.

- Punastuit! Jani nauroi ja osoitti Mitaria.

- Jani! Lopeta! Ina huusi ja syntetisoi Janin vaatteet kiinni kiveen jolla tämä istui. Sitten hän käveli pois.

- Hei! Se oli vain pilaa! Lopeta tämä! Jani huusi.

- ...osaat itsekin päästä tuosta irti... Mitar mutisi ja meni pois.

- Mutta en saa käsiäni yhteen! Jani huusi.

- Tuosta on lukuisia muitakin ulospääsyjä... Knight huomautti, nousi ja meni lepäämään.

- Auttakaa... joku... Jani vinkui.

Parin tunnin päästä Jani heräsi siihen, kun joku läpsäytti hänen naamaansa.

- Aih! Kuka... hän ihmetteli ja siveli poskeaan. Hänen edessään seisoi kersantti Mafon Torment. - S... sinä! hän huudahti ja hyppäsi taaksepäin. Hän huomasi vaatteidensa olevan irrotetut.

- Pitkästä aikaa! Mafon sanoi ja rutisti Jania.

- S-samoin, mutta voisitko päästää irti... ällöttää... Jani ähki.

- Ai, anteeksi, Mafon sanoi teki kuten Jani pyysi. - Oletko valmis sotaan?

- Tavallaan... tämä ei kylläkään kuulu meille. Tahdomme vain pelastaa isoveljemme ja palata omaan maailmaamme, Jani sanoi.

- Sinähän et lähde minnekään ennen kuin olemme auttaneet Mitaria! Ina tokaisi hänen takaansa. Jani säikähti ja puikahti Mafonin taakse.

- Taidat pelätä siskoasi, vai? Mafon kysyi.

- E-en! Pelästyin vain, kun... et yllättäisi tuolla tavalla! Jani ärähti ja heristi nyrkkiään Inaa kohti.

- Et kai sinäkään kehtaa vain luikkia karkuun kun muut tekevät kaikkensa oikeuden puolesta! On siinäkin veli, Ina sanoi.

- No hyvä on, hyvä on... Jani nyökytteli ärsyyntyneenä. Hän tajusi, että Ina oli luultavasti irrottanut hänet. - Missä kaikki ovat? Alfonsian joukot ilmeisesti saapuivat jo?

- Niin. Kumby, Alfa ja Mitar vain keskustelevat viime hetken strategiasta. Sitten alkaa tapahtua! Mafon sanoi ja näytti olevan innoissaan.

- Oletko sinä innoissasi sotaan lähdöstä? Jani katsoi epäluuloisena.

- Olen! Ihan kihelmöi! Mafon nyökkäsi. Hiki valui hänen ihoaan pitkin.

- Mennään, Ina, Jani sanoi ja harppoi nopeasti pois.

Hän oli juuri johtajien teltan edessä, kun Mitar avasi oven ja kamppasi vahingossa Janin.

- Katso vähän eteesi! Jani tokaisi.

- Leiri kielletty siviileiltä! Pysykää kotona! Kumby huusi Mitarin takaa.

- Hän on armeijassamme, vai mitä? Mitar sanoi ja katsoi Jania terävästi. - Vieläpä oikein eliittiä.

- Hmph, hyvä on. Jos niin sanotte, Kumby sanoi ja marssi ryhdikkäästi lorvailevien sotilaiden eteen. Hän rykäisi, ja sanoi sitten kuuluvalla äänellä: - Sotamiehet (ja naiset)! Tämä päivä jää historiaan joko Xenon valtakauden loppuna, tai kapinallisten tuhona. Teistä riippuu, kumpana! Joten odotan teidän taistelevan urheasti! Uhrauksia saatetaan joutua ja joudutaankin tekemään voiton saavuttamiseksi, mutta sehän on vain välttämätöntä sodassa. Lähtekäämme sotaan, ja palatkaamme voitokkaina!

- Jeeeee... useimmat hurrasivat. Mafon eniten.

Kumby puhui vielä jotain, ja sitten leiri purettiin ja kaikki lähtivät marssiin. Beaz etsi Janin ja Inan käsiinsä ja vei heidät Mitarin, Knightin ja Alfan luo.

- Tämäkö on "eliittijoukkomme"? Ina kysyi.

- Niin. Beaz jää muiden luo, vaikka onkin Alfan neuvonantaja. Hänestä ei kuitenkaan luultavasti olisi paljon hyötyä, Mitar sanoi.

- Jos nyt ei olisi äärimmäisen kriittinen sotatila, niin panisin vastaan, Beaz heristi sormeaan ja katosi sotilaiden virtaan.

- Mikä suunnitelma meillä on? Knight kysyi.

- Olemme varmaan jo sanoneetkin, mutta armeija murtautuu ensin sisään. Mikäli se onnistuu, he vetävät huomion. Me luikahdamme linnaan, etsimme Zylvionin, masterit ja mahdolliset haltioiden päälliköt käsiimme ja teemme heistä selvää. Yllätyshyökkäyksen turvin sen pitäisi onnistua. Zylvion Troopsin pitäisi pysähtyä mikäli he menettävät hallitsijansa. Sitten sota onkin jo voitettu. Kaiken lisäksi Alfonsian joukot yllättävät pohjoisesta. Tähän tarvitaan myös suuri määrä onnea. Pahimmassa tapauksessa... Mitar kertoi.

- Sanoinhan, että tämä ON pahin tapaus. Omikron kertoi heidän odottavan siellä, joten olemme marssimassa suoraan heidän ansaansa kuin Cubelackemith universumiporttiin, Alfa sanoi. - Anteeksi vertaus, mutta kun se tarina oli niin jännä!!!

- Ööh, niin. Mutta täytyy silti yrittää. Ehkä onnistummekin yllättämään heidät, Mitar sanoi ja rapsutti päätään. - Mutta jos emme onnistu pääsemään edes sisään, niin olemme tosi pahassa jamassa.

- Luulenpa että he päästävät meidät sisään. Meitä nimittäin varmasti tarvitaan heidän suunnitelmassaan jollain tavalla. Tunnen sen, Knight sanoi.

- TUNNET? Mutta onko sinulla siitä mitään todisteita? Jani kysyi epäuskoisena.

- Olen taatusti oikeassa! Knight tokaisi.

- Aurinko nousee pian, emme saa hidastella! Alfa sanoi.

- Kävelen koko ajan! Jani sanoi.

- Kävele nopeammin! Ota mallia sotilastovereistasi! Alfa käski.

- Sano "kyllä, kapteeni", Ina kuiskasi Janille.

- Kyllä, kapteeni, Jani sanoi konemaisesti. - Hei! Älä tunge sanoja suuhuni!

- Nopeutesi ainakin parantui! Ina sanoi ja näytti kieltä.

 

Noin puolen tunnin päästä Zylviano City ja sen muurit alkoivat jo näkyä.

- Miten ajattelitte murtautua sisään? Jani kysyi.

- Meillä on siellä muutamia pettureita, ja heidän pitäisi avata portit pian... Alfa vastasi ja katsoi kiikareilla kaupungin suuntaan.

- Onnistuvatko he varmasti? Mitar kysyi ja risti käsivartensa rinnalleen.

- Toivotaan niin... Alfa vastasi. Joukot pysähtyivät. Kääpiöt asettivat suuria, valoprojektorin tapaisia laitteita armeijan ympärille sen kulmiin. Kaikkien ollessa paikoillaan, he käynnistivät ne vetämällä vivusta. Projektorit välähtivät, mutta mitään muuta ei näyttänyt tapahtuvan.

- Mitä he tekivät? Ina kysyi.

- Se on valontaittotekniikkaa, sanoi kääpiö yllättäen hänen takaansa. Hänen ulkomuotonsa oli melko samanlainen kuin herra Mensillä, jonka he olivat tavanneet pyramidikaupungissa, lukuunottamatta pieniä eroja.

- Valontaittotekniikkaa? Ina ihmetteli.

- Niin. Me kääpiöt kehitimme sen. Taittamalla valoa estämme vihollista näkemästä meitä. Tätä on tosin aika vaikeata soveltaa pieniin tai nopeasti liikkuviin kohteisiin... siksi käytämme tätä vain Alfonsian suojaamiseen ja tällaisissa tilanteissa, joissa suuri määrä sotilaita on yhdessä paikassa, kääpiö selitti.

- Jännää... Ina sanoi. Voisikohan tuota hyödyntää Amestrisissa?Joku laski kätensä Janin olalle. Jani hätkähti ja katsoi taakseen.

 

- Ai se olit vain sinä, Jani huoahti Mafonille.

- Tahdoin vain puhua kanssasi hetken, Mafon hymyili.

- Mistä? Jani kysyi.

- Ihan vain jostain! Miltä sinusta tuntuu osallistua näin suureen taisteluun? Mafon kysyi ja levitti kätensä.

- Eipä juuri miltään... miksi muuten sinä ja Kumby olette täällä? Alfonsian joukkojenhan piti iskeä pohjoisesta! Jani kysyi.

- No, enon oli pakko puhua Alfan ja Mitarin kanssa ensin. Ja minä tulin hänen mukaansa, koska tahdoin tavata teidät.

- Eikö Kumbyä tarvita johtamaan niitä, jotka ovat pohjoisessa? Jani ihmetteli.

- Ei hätää, äitini hoitaa sen. Hän paikkaa enoani aina kun tarvitaan. Hän on vähintään yhtä hyvä johtamaan kuin hän! Mafon kehuskeli.

- Äitisi? Enosi? Onko Kumby enosi? Jani sanoi hämmentyneenä.

- Kyllä. Tormentin suku on omistautunut sukupolvien ajan sotimiseen! Eno vain ei tykkää käyttää sukunimeään. Meillä on ammattisalaisuuksia, joita emme saa paljastaa suvun ulkopuolisille. Ne ovat kulkeutuneet sukupolvien ajan suvussam... Mafon jaaritteli.

- Riittää, Jani sanoi ärtyneenä. Tulee ihan majuri Armstrong mieleen...- Mitar, voitko tähystää vähän aikaa? Alfa kysyi ja ojensi kiikarin Mitarille.

 

- Eh, voin... Mitar sanoi mutta Alfa oli jo kadonnut.

- Knight, mitä sanot tästä miekasta? Alfa kysyi ja näytti äitinsä antamaa miekkaa Knightille.

- Hmm... Knight sanoi ja siveli miekkaa. Hän meinasi ottaa miekan tupistaan pois, mutta katsoi Alfaa ensin kysyvästi. Alfa nyökkäsi ja Knight otti miekan tupestaan pois. Hän siveli sen terää ja tutki kaiverruksia. Hän heilautti sitä ilmassa ja iski sillä haarniskansa polvisuojusta. Siihen tuli pieni naarmu. Sitten hän laittoi miekan tuppeensa ja antoi sen takaisin Alfalle.

- No, mitä sanot? Alfa kysyi.

- Se vaikuttaa erittäin mahtavalta miekalta. Tahtoisin joskus taistella sinua vastaan, kokeilumielessä... se teki haarniskaani naarmun, mihin moni muu miekka ei pysty. Haarniskani on sentään ainutlaatuinen historiassa. Se on myös melko kevyt, muttei liian kevyt, joten uskon että pystyt kantamaan sitä ilman vaivaa. Se on taatusti kuulunut hyvin kunniakkaalle soturille. Käytä sitä ylpeänä, Knight sanoi ja painoi päänsä.

- Kiitos... Alfa sanoi ja kääntyi lähteäkseen pois. Äiti... mistä olet saanut tällaisen miekan?- Alfa... minusta tuntuu että jokin on pahasti pielessä... Mitar sanoi.

 

- Miten niin? Alfa kysyi.

- Katso itse, Mitar sanoi ja palautti kiikarin. Alfa katsoi niiden läpi.

- Näen portin... joka on auki! Sotilaat, hyökkäyks... Alfa aloitti, mutta Mitar painoi kämmenensä hänen suulleen.

- Hiljaa! Etkö näe jotain outoa? Mitar sanoi.

- Ööh... Alfa sanoi ja katsoi uudelleen. Hetkeen hän ei tajunnut mitä Mitar tarkoitti, mutta sitten hän näki. - Hetkinen... nehän... siellä ei ole ketään? Entä sitten? Mitä odotit?

- Knightin sanoman perusteella arvelin, että he osaisivat odottaa meitä... joten missä kaikki ovat? Mitar kysyi.

- Sehän selviää menemällä sinne! Alfa sanoi ja nosti kätensä ylös merkiksi. - Eespäin, sotilaat!

Kaikki alkoivat marssia kohti edessä odottavaa ansaa...