Taas kerran syvällistä CyberAlchemistia. Nyt on kaikki spoilerit sun muut paljastettu, joten toiminta alkakoon!!!

VIIME JAKSOSSA:

Arthur antoi Knightille suvun voimakkaimmat miekat, ja lähti sitten pysäyttämään Cubelackemithia. Phoenixin avulla hän pääsi Master Gaian kanssa universumiporttiin, mutta ehtivätkö he ajoissa?

CYBERALCHEMIST 67

SINETTI ON AUENNUT

Et voi pysäyttää minua enää!!! Cubelackemith huusi mielessään. Rezamin sisältö ryöppysi peilin sisään.

- Lopeta tämä ja heti! Arthur karjui ja löi Cubelackemithia naamaan. Tämä horjahti, muttei kaatunut peilin sisällön painottomuuden vuoksi. Materiavirta ei pysähtynyt, vaan kiihtyi. Miksei tämä lopu?

Katsotaanpa miltä Jumalten maailma näyttää, Cubelackemith sanoi ja kääntyi. Hän näki ikuisesti jatkuvaa tyhjyyttä, ei mitään muuta. Hänen silmänsä suurenivat. Voi jumala. Universumiportti onkin tavallaan kuin viemärinaukko, johon kaikki imeytyy. Seison juuri suuren laakson reunalla, ja vedän perässäni suurta kivikasaa jonka murikat on kiinnitetty toisiinsa heikolla liimalla. Reuna on kalteva pinta, ja yritän vetää kiviä laakson pohjalle.

Jonkin ajan päästä, kun kivet alkavat hieman luisua pintaa pitkin, huomaan alamäen loppuvan seinään ja muuttuvan pystysuoraksi reunaksi. On mahdotonta enää pysäyttää kivien luisua, ja liima alkaa pettää. Pinta on liukas, ja kaadun. Kivet alkavat irtoilla toisistaan ja vieriä reunan yli. Laakso onkin rotko. Yritän etsiä jotain kädensijaa, mutten löydä mitään. Yksi kuivunut liimanpala ojentaa kättään, mutten lakkaa uskomasta rotkon olevan laakso. Liima pysyy pinnassa kiinni, mutta alkaa itsekin liukua kohti reunaa.

Olen aivan reunalla, ja olen putoamaisillani, kun tarraan reunasta kiinni sormillani. Tuki on hutera, ja otteeni alkaa pettää hitaasti. Kuvitellaan että otteeni pysyisi tuhansia vuosia, mutta ei kuitenkaan ikuisesti. Putoan lopulta pohjattomaan rotkoon, enkä koskaan saavuta pohjaa jonne alunperin suuntasin. Jos sitä ylipäänsä on edes olemassa.

Cubelackemith kääntyi ja katsoi hätääntyneenä Arthuria.

Anteeksi, Arthur! Olen pahoillani etten käsittänyt tätä aiemmin! hän sanoi, muttei nähnyt ystäväänsä. Hän kääntyi taas ikuisuuden suuntaan. Hän näki Arthurin, joka imeytyi kohti tyhjyyttä.

Tartu käteeni! Cubelackemith sanoi.

No nyt on eri ääni kellossa... mutta pelkäänpä olevan myöhäistä. Tunnen tietoisuuteni ja ruumiini katoavan... kiitos silti kaikesta muusta paitsi tästä, Arthur sanoi ja sulki silmänsä.

Ei! Myönnän virheeni! Älä jätä minua yksin! Cubelackemith huudahti hädissään.

Hyvästi, hyvä ystävä, Arthur sanoi ja liukeni tyhjyyteen.

EI!!!! Cubelackemith kiljui. Hän putosi polvilleen, ja tunsi kyyneltensä sekoittuvan tyhjyyteen. Hän näki sivusilmällään Rezamin materian liukenevan, myös. Tahdon kuolla... olen menettänyt kaiken.

Hän katsoi taakseen. Hän yritti ryömiä eteenpäin, mutta hänellä ei tuntunut riittävän voimia mihinkään. Hän näki Master Cerberuksen, Master Phoenixin, Master Basiliskin, Master Knightin ja monia muita, jotka eivät olleet vielä imeytyneet.

Voin sentään käyttää viimeiset voimani edes jäljellä olevan pelastamiseen... hän ajatteli ja sulki silmänsä. Hän paiskasi kätensä yhteen. Vaikka tässä menisi ikuisuus, pudotan teidät kaikki johonkin toiseen universumiin! Ja linkitän tieteeni, alkemian, kaikkiin universumeihin tämän kirotun paikan kautta! Auttakoon se ihmisiä tekemään hyvää! Käytettäköön sitä kaikkien parhaaksi! hän ajatteli päättäväisenä. Hän avasi silmänsä ja katsoi tovereitaan vielä kerran. Hyvää matkaa teille, ystävät...

Master Cerberus painoi hitaasti päänsä. Mitar, Jani ja Ina näyttivät järkyttyneiltä. Scorpion, Shade ja Shine olivat hieman hämmentyneitä, mutta olivat silti yhtä järkyttyneitä. Basilisk ja Knight olivat hiljaa.

- S... selvisikö teitä muita? Jani kysyi viimein.

- Jos selvisi, he joko ovat edelleen siellä tai sitten ovat jo tulleet tänne. Yksi mahdollisuus on myös, että he tulivat tänne kauan aikaa sitten ja ovat jo kuolleet. Tai he joutuivat toisiin universumeihin, Cerberus sanoi.

- Minä tulin tänne noin 30 vuotta sitten, ja minulla oli runsaasti aikaa miettiä asioita universumiportissa, Basilisk sanoi. Hänellä oli taas sama, ärsyttävä virne naamallaan aivan kuin tarina ei olisi liikuttanut häntä yhtään.

- Minä taas pari vuotta myöhemmin, Knight sanoi.

- Minä tulin tänne paljon aikaisemmin. Suunnilleen tuhat vuotta sitten Phoenix "putosi" tähän universumiin. Hän pisti ranttaliksi, koska hänellä ei ollut muuta syytä elää. Hän ei näköjään ollut tajunnut Cubelackemithin tahtoneen rauhaa, ei kaaosta, Cerberus sanoi. - Sitten tulin minä. Taistelin häntä vastaan kauan, ja sain hänet lopulta työnnettyä tuon portin taakse, hän sanoi ja osoitti porttia johon Mitar oli aikaisemmin kiinnittänyt huomionsa. - Se on haltioiden tuhatvuotinen portti. Se aukenee vain kerran 1000 vuodessa.

- Siitä on siis tuhat vuotta. Sen pitäisi avautua lähiaikoina! Ina tajusi.

- Niin, ja siksi Basilisk varmaankin tuli tänne, Cerberus sanoi ja vilkaisi Basiliskia sivusilmällä.

- Koska Cubelackemith tahtoi meistä tulevan jumalia, ajattelin että uusi yritys ei olisi pahitteeksi, Basilisk tuhahti ja katsoi toisaalle. Cerberuksen ilme muuttui järkyttyneeksi.

- Hetkinen! Voiko Knightin isoveli siis olla myös jossain, tai tulossa? Ina pisti väliin.

- Ei. Hän imeytyi tyhjyyteen ennen kuin Cubelackemith ehti aloittaa pelastusoperaation, Cerberus sanoi.

- Ai... Ina vaikeni pettyneen näköisenä. Hän sääli Knightia tämän surullisesta menneisyydestä.

- En tiennyt että alkemia syntyi sillä tavalla... Mitar sanoi ja katsoi käsiään. - Nyt tuntuu, etten saa enää käyttää alkemiaa...

- Hei, älä huoli, alkemiasi on olemassa juuri siksi, että Cubelackemith tahtoi sitä käytettävän hyvään! Cerberus lohdutti.

- Niin... Mitar mutisi.

- Muistutat jonkin verran isoveljeäni, Mitar, Knight sanoi ja nosti päänsä. - Tajuan sen nyt.

- Niin aika monet muutkin hahmot tässä sarjassa, Jani tuhahti.

- Älkää kuunnelko häntä, Ina kuiskasi.

- Lopettakaa tuo vitsailu! Katsokaa tuonne! Scorpion kiljui ja osoitti porttia. Basilisk oli siellä hakkaamassa ovea kaksin käsin.

- O-ou, Cerberus sanoi.

- Tee jotain äläkä vain "o-ou"ttele! Jani äyskäisi ja ryntäsi porttia kohti. Basilisk huomasi tämän ja polkaisi maata varpaallaan. Maahan tuli halkeama ja Jani kompastui siihen.

Basilisk huomasi sinetin ja tökkäsi sitä. Sinetti pirstoutui ja ovi rävähti auki. Portista tulvi myrskytuulta ja Basilisk kaatuikin maahan puhalluksen voimasta. Tuulen mukana tuli myös jonkin verran liekkejä.

- Ei hyvä! Cerberus sanoi ja hävisi näkyvistä. Sekunnin päästä hän oli portin edessä. Hän heilautti kättään. - Kerberoksen kynnet! hän huudahti ja taivaalta putosi suuri tippukivi suoraan portin eteen. Toivottavasti tuo pitelee häntä hetken...

Kivi murskaantui melkein heti, ja portin toiselta puolelta paljastui esiin tulipunaiset siivet, liekkien ympäröimänä.

- Kuka tai mikä TUO on? Jani ihmetteli.

- Muistelkaapa Cerberuksen kuvausta Master Phoenixista... tulipunaiset sulat ja siivet, linnun kynnet, ilkeä ilme... Mitar sanoi.

- Se tarkoittaa siis... Jani vetäisi henkeä.

- Että tuo on Master Phoenix! Ina huudahti.

- Kuka tämän kirotun portin avasi? Phoenix murahti. - Älä vain sano, että sinä, Master Cerberus?

- En tietenkään! Se oli pikkuveljesi! Cerberus tuhahti ja osoitti Basiliskia, joka nousi pystyyn.

- Basilisk! Pääsitkö sinäkin tänne? Phoenix hätkähti.

- Heh... tietenkin pääsin, "rakas" isoveli. Mutta en tullut vain tervehtimään... minulla on pieni ehdotus, Basilisk virnisti.

- Ja tuo tuolla haarniskassa... Phoenix sanoi.

- Ääh, se on Knight. Parempi että olisi pysynyt poissa. Toisaalta, hän kuuluu suunnitelmaamme. Kuuntelepas vähän... Basilisk sanoi ja kuiskasi isoveljelleen jotain.

En saa päästää heitä liian lähelle toisiaan...! Muuten voi olla vaikea pysäyttää heitä! Jos minä hoitelen Phoenixin ja Knight Basiliskin, saatamme onnistua sinetöimään hänet takaisin portin taakse... Cerberus ajatteli ja kiristi hammasta.

- Vai niin... vai sellaista täällä on tapahtunut. Vai että tuhat vuotta... TUHAT VUOTTA MENI HUKKAAN!!! Olisin voinut pistää täällä ranttaliksi, ja sinä estit sen, Cerberus! Phoenix karjui ja osoitti sormellaan Cerberusta vihaisena.

- Puhuttelepas neuvoston entistä jäsentä kohteliaammin, tai sinulle käy huonosti...! Cerberus sanoi ja viittasi Knightia tulemaan.

Minäkö...?! Knight osoitti itseään. Cerberus nyökkäsi. Knight astui hieman eteenpäin. Cerberus viittasi häntä pysähtymään.

- Cerberus, olisin voinut tulla aivan yhtä hyvin neuvoston jäseneksi, ellet SINÄ olisi vienyt paikkaani! Phoenix ärähti, mutta Cerberus oli kadonnut. Tämä oli juossut Phoenixin taakse.

- Hnngh... Cerberus sanoi ja iski nyrkillään Phoenixia.

- VOIMAKASAUTUMA!

Isku teki kovan paineaallon, joka tönäisi Phoenixin Basiliskia päin. Basilisk taas lensi maahan. Cerberus juoksi nopeasti tämän eteen ja painoi kämmenensä tämän selkään. Lattia räjähti kuin suuri määrä voimaa olisi vapautettu hyvin pienestä tilasta.

- Hngh... miksi tuntuu kuin voimani olisi viety? Phoenix ähki ja katsoi käsiään.

Totta kyllä, että Voimakasautuma imee kaikki voimat koskettamistaan kohteita, mutta voimat palautuvat melkein heti... Cerberus ajatteli. Hän huikkasi Knightia tulemaan. Knight tarttui miekkaansa ja asteli Basiliskin luo, Cerberus taas Phoenixin luo.

- Vedähän oikein syvään raikasta ilmaa keuhkoihisi, koska et tule saamaan sitä taas aikohin, Cerberus sanoi ja painoi kätensä Phoenixin olalle. Sitten hän potkaisi hänet portin suuntaan.

- Ei onnistu...! Phoenix sanoi ja nousi pystyyn. Hän osoitti toisella nyrkillään Cerberusta kohti.

Tuo asento...! Cerberus hätkähti. - Knight! Kaikki! Paetkaa! hän huusi.

- Selevä! Scorpion sanoi ja juoksi pakoon.

- Hei! Odota meitäkin! Jani tokaisi ja veti Inan mukaansa. Mitar seurasi heitä. Shine ja Shade tulivat perässä. He juoksivat, kunnes olivat lattialuukun luona.

- Menkää katsomon taakse! Kohta tulee iso pamaus! Cerberus varoitti. - Knight!

- Kyllä! Knight sanoi ja yritti nostaa Basiliskin olalleen. Basilisk tarttui tätä käsivarresta ja kaatoi tämän maahan.

- En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta en taatusti anna sinun kantaa itseäni! hän sanoi.

- Tainnuta hänet jos on pakko! Suojautuk... Cerberus huusi.

- HORNANKATTILATULIVUORI, Phoenix sanoi. Maa järisi ja halkeili. Kivimurska muokkautui vuoren muotoiseksi ja kasvoi koko ajan.

Hitsi! Cerberus ajatteli ja heilautti kättään. Taivaalta satoi suuria tippukiviä. Ne murskaantuivat ja muuttuivat osaksi vuorta. Hän karjaisi, mutta äänellä ei ollut vaikutusta.

- Viimeinkin saan sinut tapettua! Knight on sinulle vain taakka... Phoenix nauroi ja piteli nyrkkiään samassa asennossa.

Hän on oikeassa, Cerberus ajatteli. Voisin taistella täysillä, mutta jos en suojele Knightia, hän on mennyttä...

- Master Cerberus! Knightin ääni huusi. Cerberus hätkähti ja katsoi taakseen. Knight todellakin oli sanonut sen.

- Niin? Cerberus kysyi.

- Älkää huolehtiko minusta. Osaan selviytyä itsekin. Näittehän kun taistelin? Knight sanoi ja näytti peukkua. Hän makasi edelleen maassa.

- Aivan. Minä keskityn vain omiin asioihini, keskity sinä omiisi. Aika selvittää tämä sotku, Cerberus sanoi ja kääntyi katsomaan Phoenixiin päin ärtyneenä.

- Mitä? Kai edelleen muistat tämän tekniikan? Ja muistat kai myös, että sitä on mahdotonta voittaa. Nämä tulet tulevat suoraan helvetistä! Phoenix huusi ja iski nyrkkinsä maahan. Vuori alkoi syöstä sisuksistaan tuhkaa ja sulaa kiveä. Laava valui sen reunoja pitkin.

- Keksin kyllä jonkin tavan... Cerberus virnisti, mutta karjaisi heti sen jälkeen kivusta hehkuvan kuuman kekäleen lennettyä hänen kädelleen.

- Suuria sanoja mutta vähän tekoja... Phoenix sanoi ja hyppäsi tulivuoren huipulle. Hän sukelsi suoraan tulivuoren sisuksiin.

- Hän osoitti nyrkillään... onko tuo siis sama hyökkäys jota hän yritti käyttää Master Arthuria vastaan? Ina ihmetteli.

- Onkohan niin... Shade sanoi.

- Ottakaa huomioon tämä yksi asia, Mitar sanoi. - Master Cerberus on selvästi alakynnessä. Phoenix on sentään ollut tuhat vuotta portin toisella puolella, oletettavasti jonkinlaisessa unen tilassa. Cerberus on kehittänyt voimiaan koko vuosituhannen, Phoenix taas on ollut toimettomana, Mitar vihjaili.

- Tajuan mitä tarkoitat, Scorpion sanoi. - Master Phoenixin täytyy olla hirmuisen voimakas, jos Master Cerberuksesta ei edelleenkään ole vastusta hänelle. Kuvitelkaa miten vaikea taistelu hänellä oli silloin kun he tulivat Allavaan, hän lisäsi järkyttyneen ilmeen kera.

- Niin, Mitar sanoi ja vilkaisi taistelutantereelle. - He voivat olla Allavan voimakkaimmat taistelijat.

- Eipäs nyt liioitella! Scorpion heilutteli käsiään.

- Knight! Pyydän apuasi! Cerberus huusi tuskan seasta.

- Tietty, mitä tarvitset? Knight kysyi ja nousi vaivoin pystyyn.

- Käytä sitä vesitekniikkaasi, Cerberus viittoi Knightia.

- Selvä! Knight sanoi ja vetäisi Murasamen esiin. Hän iski sen maahan, ja syntyneestä halkeamasta syntyi suuri vesipyörre. Pyörre ympäröi tulivuoren ja sulki sen sisäänsä. Syntyi suuri räjähdys, ja paineaalto pakotti kaikki sulkemaan silmänsä. Kun he avasivat ne, tulivuori oli edelleen paikoillaan, savuavana tosin.

- Mitä oikein tapahtui? Ina ihmetteli.

- Hah hah hah hah haa! Sanoinhan, että tämä laava tulee suoraan helvetistä! Märinkin vesi muuttuu höyryksi sen edessä! Phoenix huusi.

- Niinpä tietenkin... toivoin tekniikkasi voiman haalenneen näinä tuhantena vuotena... Cerberus huokaisi. Hän heilautti kättään, ja taivaalta satoi kymmeniä tippukiviä pystysuorassa muodostelmassa. Hän hyppeli niiden päältä aina kaikkein korkeimmalla olevan kiven päälle. Hän iski sitä nyrkillään ja huusi: - VOIMAKASAUTUMA!

Kivi putosi kuin ammuttuna muiden päälle, ja taas kerran kiven iskiessä toista kiveä, edellinen kivi menetti puhtinsa ja seuraava kivi sai tuplasti enemmän. Efektin osuessa viimeiseen kiveen, Cerberus hyppäsi sen viereen ja potkaisi sitä tulivuorta kohti. Kivi näytti räjähtävän jo ennen kuin osui vuoreen, mutta jälleen syntyvä paineaalto paiskasi jopa Cerberuksen katsomoa päin. Ja kaikki tämä parissa sekunnissa.

Nöyryyttävää... minä katsojien joukossa... hän ajatteli ennen kuin menetti tajuntansa jonkun lyödessä häntä päähän.

- Sulkekaa silmänne! Täällä on pölyä! Scorpion sanoi ja veti hupun päänsä peitoksi.

- Hetkinen... missä Basilisk on? Knight ihmetteli. Hän ei nähnyt nenäänsä pitemmälle pölypilven takia.

Kun pöly viimein laskeutui, he näkivät tulivuoren romahtaneen painonsa alla Kerberoksen kynnen tehtyä siihen suuren reiän. Laava ei päässyt virtaamaan kivien alta.

- Hän onnistui! Jani huudahti.

- Mutta missä Master Cerberus on? Shade ihmetteli.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Mitä seuraavassa jaksossa mahtaakaan tapahtua?!