Kun oli varmistettu ettei portilla ollut ansoja, sotilaat tunkeutuivat sisään. Missään ei näkynyt ketään. Zylviano Cityn suuri kaupunki levittäytyi heidän edessään. Taloja oli suuria, keskikokoisia ja pieniä, ja eniten oli keskikokoisia. Zylviano Castlen tornit näkyivät talojen viidakon yli liput liehuen. Talot olivat melko harmaita ja värittömiä, lukuunottamatta yhtä hallitsevaa väriä, nimittäin vaaleanpunaista. Ilmeisesti Zylvion piti siitä.

- Minulla on tästä paha aavistus... Mitar sanoi levottomana. He katselivat koko ajan ympärilleen. Kaupunki oli aivan autio.

Vähän outoa kyllä marssia suoraan vihollisten reviirille koko joukolla... Amestrisissa tehtäisiin ihan toisin... Ina ajatteli ihmetellen.

- Tuolla! Jani huudahti ja osoitti erään talon kattoa, jolla istui punertava hahmo.

- Yksikö vain? Taitavat todella aliarvioida meitä... Beaz kommentoi.

- Pahat aavistukseni käyvät toteen... Mitar sanoi.

- Älä ole pessimisti... Alfa rauhoitteli. - Mutta kuka se on?

Punertava hahmo levitti siipensä ja hyppäsi ilmaan. Hän laskeutui hitaasti aivan armeijan eteen, kuin laskuvarjolla.

- S... se on se! Jani huudahti ja osoitti hahmoa. - Master Phoenix!!!

CYBERALCHEMIST 70

VÄIJYTYS

- Itikka tietää nimenikin... taidanpa liiskata sen ihan vain huvikseni, Phoenix sanoi väsynyt ilme naamallaan. - Aika paljon itikoita. Ja yhdellä on harvinaislaatuista verta mahassaan. Miettikääpä vain kenellä. Vihje: Se ei ole teidän joukossanne.

- Liiskata? Minutko? Jani huudahti ja osoitti itseään. - Minä-en-ole-itikka! hän ärisi.

- Hän heittäytyy arvoitukselliseksi... Knight sanoi. - Hoitelenko hänet? Ei sillä että tottelisin...

- Kuunnellaan ensin, onko hänellä muuta sanottavaa. Mitä heidän suunnitelmansa ovat, ne eivät voi olla mitään hyvää, Mitar määräsi.

Tämä on siis se neljäs master mistä Mitar kertoi... Kumby mietti.

- Vihollinen! Kunpa saisin hyökätä! Mafon sanoi levottomana.

- Minulle te kaikki olette vain pieniä pölyhiukkasia, Phoenix sanoi. - Mutta kun hiukkasia on satoja, pöly alkaa jo erottua ympäristöstä. Silloin on siivoamisen aika! hän sanoi kovemmalla äänellä ja heilautti toista siipeään. Seurasi ilmavirta, ja sotilaat olivat vähällä kaatua sen voimasta.

- Mitä tahdot? Kerro pian, jotta voin kostaa isoveljeni kuoleman! Knight huusi.

- Itikka inisee taas... Phoenix huokaisi ja hyppäsi ilmaan. Hän laskeutui joukon sekaan.

- MASTER! MASTERI ON TÄÄLLÄ! joku kiljaisi.

- Vaiennetaanpa se! Phoenix sanoi ja puristi kätensä nyrkkiin. Hänen linnunkyntensä ulkonivat jonkin verran, ja hän tähtäsi viiltävän iskun Knightin selkään. Metalli kirkaisi kynsien osuessa haarniskaan. ?

- Tunnistatko minut? Knight kysyi ja sormeili miekkojensa kahvoja.

- Ääni kieltämättä kuulostaa tutulta... Phoenix sanoi ja kohautti olkapäitään.

- ALEW NAUESHNKTNVUHAUEVSAH, Knight sanoi oudolla kielellä. Phoenix hätkähti ja astui askelen taaksepäin.

- Osaat masterien kieltä, ja puhetapasi... olet se... Arthur! Ei voi olla! Luulin, että hän kuoli, Phoenix huudahti. Hän oli myös Cerberus Towerilla...

- En, vaan hänen pikkuveljensä, Knight sanoi ja vetäisi Murasamen esiin. - Ja nyt sinä kuolet.

- Minäkö... kuolen? Hah, jos vain tietäisit, Phoenix sanoi ja virnisti. Hän nousi ilmaan ja vetäisi henkeä. - Feeniksintulipallo!

Hän puhalsi keuhkoistaan jälleen suuren tulipallon, tosin paljon suuremman kuin taistellessaan Arthuria vastaan.

Selviydyn kyllä tuosta, mutta entä sotilaat? Knight ajatteli nopeasti ja vetäisi Murasamen esiin. Tulipallo oli vain parin metrin päässä. En ehdi käyttää Tsunamia...!

Vaiston varassa Knight heilautti miekkaansa ja halkaisi tulipallon kahtia. Tulipallo jakaantui kahteen osaan ja haihtui sitten ilmaan.

- Olet selvästi hänen pikkuveljensä... sait tulen jopa sammutettua! Phoenix taputti ja heilautti kynsiään. Terävä viilto lähti matkaan Knightia kohti. Knight torjui iskun miekallaan.

En tiennytkään pystyväni halkaisemaan tulta... Knight mietti. Hänen lentokykynsä on kiusallinen...

Yhtäkkiä jostain lensi nuoli jonka Phoenix väisti vaivatta. Ampuja oli Mafon.

- Teillähän oli muuta puuhaa, vai? Menkää, me vedämme huomion itseemme! hän sanoi.

- Mutta hän tuhoaa teidät hetkessä -, Knight väitti vastaan.

- Meillä on pari temppua hihassa. Menkää! Mafon huusi. Knight nyökkäsi, työnsi miekkansa nopeasti tuppeen ja juoksi sitten muiden eliittijoukkolaisen luo.

- Tehän ette karkaa! Phoenix huusi ja syöksyi sankareita kohti. Mafon ampui toisen nuolen, joka pakotti Phoenixin väistämään.

- Tappele kanssani vähän aikaa! Mafon sanoi verenhimoinen katse silmissään.

- Nuo silmät... niissä on jotain tuttua, Phoenix sanoi. Hän naurahti ja sulki silmänsä. Sitten hän avasi ne ja hän syttyi tuleen. Hänen ihonsa ja sulkansa sulivat pois, ja alta paljastui Master Basilisk.

- Master Basilisk! Alfa huudahti.

- Ette osanneet odottaa tätä! Olenkin Master Basilisk, ja muodonmuutosloitsu sai minut näyttämään isoveljeltäni Master Phoenixilta! Basilisk karjui ja sammutti tulen.

- No, olet kuulemma heikompi kuin hän, joten... Mafon kohautti olkapäitään ja heitti jousensa pois. Sen sijaan hän otti vyöltään pienen, lelun näköisen tikarin.

- Huu, pikku itikka aliarvioi minua, Basilisk sanoi ja ampui silmistään tuliköynnöksiä. Ne ympäröivät Mafonin.

- Mafon! Ina huudahti. - Hänen ei olisi kannattanut syöksyä yksinään Basiliskia päin...

- Se ei ole meidän pulmamme! Meidän täytyy kiirehtiä, kun hänen huomionsa on muualla, Mitar sanoi ja lähti juoksuun kohti kaupungin keskustaa Alfa ja Knight perässään.

- Mennään! Kyllä hän selviää! Jani sanoi ja veti Inaa kädestä. Toivottavasti ei... hihih!

Mafon kaatui maahan vaatteet käryten ja iho kauheilla palohaavoilla. Basilisk asteli hänen viereensä ja katsoi tätä hetken hiljaa.

- Hän olkoon varoittavana esimerkkinä! Tulin tänne tappamaan kaikki paitsi Mitarin ja sen "ritarin" kuvatuksen, Basilisk sanoi ja hyppäsi Mafonin yli. Hän katsoi armeijaa arvioivalla katseella ja puhui hiljaa jotain, sotilaita laskien. Hetken päästä hän laski kätensä. - Inferno!

Hänen silmistään tulvi suuria määriä liekkejä, ja niistä muovautui kaikennäköisiä hirviöitä jotka hyökkäsivät armeijan kimppuun.

- Polttakaa ne poroksi, hornasaurukset! Basilisk huusi ja heristi nyrkkiään kannustavasti.

Kersantti Torment saisi tehdä jo liikkeensä... Kumby ajatteli kärsimättömänä. - Varokaa liekkejä, mutta älkää paetko!

Mafon puri hammasta ja avasi vyölaukkunsa. Hän tonki sitä hetken ja veti sieltä herneenkokoisen, vaaleanpunaisen pillerin. Hän epäröi hetken ja työnsi sen takaisin. Tormentin suvun lähitaisteluerikoisuus, Den Pilleri! Se moninkertaistaa toimintakykysi... mutta sille ei taida olla nyt tarvetta. Hän nousi hitaasti pystyyn ja hiipi Basiliskin taakse, joka edelleen seurasi sivusta tuliolentojensa "taistelua".

Mafon piteli tikariaan ja valmistautui puukottamaan sillä Basiliskia selkään. Hän hoippui jonkin verran palovammojen takia, ja hänen näkönsä tuntui sumenevan, mutta hän yritti silti kestää sen. Hän näki Basiliskin kahtena... ei, vaan kolmena. Mikä niistä on oikea? hän kysyi itseltään ja siristi silmiään.

Mitä Mafon oikein odottelee?! Kumby ajatteli, mutta yritti silti olla herättämättä epäilyksiä Basiliskille.

Mafon keräsi itsevarmuutensa, ja iski yhtä Basiliskeista. Mutta osuiko hän oikeaan?

...! Beaz järkyttyi.

Mafon oli iskenyt ohi, ja seisoi aivan Basiliskin vieressä osoittaen tikarilla eteenpäin.

- Vai niin... olit siis vielä elossa! Basilisk sanoi vihaisena ja iski Mafonia selkään. Tämä oksensi verta ja kaatui maahan luut rutisten.

Voi ei! Kumby ajatteli. Hän liikahti, mutta jäi silti paikoilleen.

Anteeksi, eno... ja kaikki muut... Mafon ajatteli ja tunsi pyörtyvänsä.

- No nyt et varmaankaan enää aiheuta hankaluuksia! Basilisk tuhahti ja jatkoi hornasaurustensa valvontaa.

Beaz katseli ympärilleen, ja väisti yhtä hornasaurusta. Hän hyppäsi suoraan Basiliskin eteen ja näytti hänelle kieltä.

- Mitä? Basilisk ihmetteli.

- Etpäs saa kiinni! Beaz irvaili ja juoksi vasemmalle.

- Ärsyttävää! Basilisk ärähti ja löi maata. Se halkeili, mutta Beaz hyppeli halkeamien yli ärsyttävästi virnuillen.

Nyt, majuri! Beaz ajatteli ja toivoi Kumbyn käsittävän.

- Mitä oikein touhuatte, kersantti Kiisc? Kumby huusi.

- En jaksa tuhlata voimia sinuun, palaa muiden tovereidesi luo että voin nitistää teidät kaikki yhtä aikaa! Basilisk murisi ja ampui pari tuliköynnöstä. Toinen osui ohi, ja toinen hipaisi Beazin kättä. Beaz parahti ja pysähtyi puhaltelemaan palovammaa. Basilisk löi taas maata ja siihen tuli halkeama. Beaz huomasi sen ja heittäytyi sivuun.

Ahaa... tajuan... Kumby ajatteli ja otti taskustaan vaaleanpunaisen pillerin. Hän söi sen ja tunsi voiman virtaavan suonissaan. Hän ampaisi nopeaan juoksuun Basiliskia kohti. Ennen kuin tämä ehti tajuta mitään, Kumby oli iskenyt hänet kanveesiin.

- Olet paras, majuri! Joskus, Beaz hurrasi.

- Maista sukuni lähitaisteluerikoisuutta, Den Pilleriä! Kumby huusi ja iski jalallaan Basiliskia mahaan. Tämä oksensi verta, ja ympäröivä maaperä halkeili. Kumby seisoi paikoillaan. Hän meinasi jo kääntyä poispäin, mutta Basilisk nousi vaivoin ja löi Kumbyä ponnettomasti. Isku riitti silti hänen iskemisekseen monen metrin päähän.

- Ja maista SINÄ minun itseni erikoisuutta! Tuhoan teidät kaikki! hän huusi vihaisena ja haihdutti hornasaurukset ilmaan. Hän jännitti lihaksiaan, ja verisuonet pullistuivat. Maa alkoi halkeilla, ja hänen ympärilleen ilmestyi tulinen haarniska. Hänen silmiensä mustuaiset katosivat, ja hän kiristi hampaitaan. - Ngrr... TOSISSAAN-VAIHE!

- Tämä on siis se voima, mistä Lorighan ja S'Arc kertoivat... jos Den Pilleri kasvattaa voimia, niin tuo suorastaan tekee kärpäsestä härkäsen! Kumby sanoi, koska ei keksinyt parempaakaan kielikuvaa.

- Grrh... Basilisk murahti ja heilautti kättään. Ilmavirta paiskasi Kumbyn läheistä taloa vasten.

Minun täytyy ehkä käyttää Pirun Pilleriä... Kumby mietti ja horjui hieman. Sitten hän syöksyi taas kohti Basiliskia, joka tulitti häntä liekkiohjuksilla silmistään. Kumby väisteli ammattimaisesti.

- Ei häntä suotta majuriksi kutsuta! Beaz sanoi suunnaten sanat Basiliskille. Hän ei tosin vaikuttanut kuuntelevan.

- Hmph! Basilisk murahti ja repäisi maasta kivijärkäleen kilvekseen juuri Kumbyn iskiessä. Kiveen tuli halkeama, ja Kumbyn rystyset vuotivat verta.

Mafon raotti toista silmäänsä. Eno taistelee... hän käyttää Den Pilleriä! Myös Basiliskilla on joku... juttu, hän arvioi tilannetta. Minunkin täytyy auttaa! Olenhan Tormentin suvusta, minut on koulutettu kestämään äärimmäistä kipua... nyt on aika käyttää sitä hyväksi!

Hän nousi varovasti pystyyn, mutta kaatui heti maahan. Hitto...

Torment yrittää sietää kipunsa... Kumby huomasi. Yritä parhaasi!

En petä sinua, eno! Nousen taatusti pystyyn! Mafon ajatteli ja yritti taas nousta. Tällä kertaa hän pysyi pystyssä, vaikkakin huojui paljon.

Pelaan sinulle aikaa, poika! Kumby lupasi mielessään ja iski kiveä jalallaan. Tällä kertaa kivi tuntui murtuvan. Hän ponkaisi kiven päältä ja iski kantapäällään Basiliskin päätä. Hän pudottautui maahan estääkseen jalkaansa palamasta. Outo tunne... imikö tuli iskun itseensä?

- Maista tuosta! Basilisk tokaisi ja veti silmästään tulikeihään, jonka hän heitti Kumbyä kohti. Kumby väisti sen ja juoksi Basiliskin selän taakse.

Jos häntä koskettaa elävällä aineksella, tuli sammuu hetkeksi. Hän potkaisi Basiliskia selkään ja tuli katosi. Sitten hän keräsi voimansa ja iski täysillä Basiliskia selkään. Tuli ei ollut torjumassa iskua, joten voimaa ei mennyt yhtään hukkaan.

- Khuogh... hän korahti. Kumby hyppäsi ilmaan ja iski taas kantapäällään. Basilisk kierähti maassa ja Kumby iski pelkkää maata.

Hän ei ole vielä paljastanut kaikkia voimiaan, Kumby ajatteli. Minun täytyy pakottaa hänet siihen. Hän otti vyöltään muutamia kepin palasia, ja yhdisti ne keihääksi. Hän osoitti sillä Basiliskia.

En uskonut että joutuisin menemään näin pitkälle vaivaista ihmistä vastaan... Basilisk ajatteli istuessaan kyykyssä. Hän nousi vaivoin pystyyn ja veti henkeä. Hän puhalsi keuhkoistaan kaiken ilman pois ja pidätti sitten hengitystään.

Mitä hän nyt teki? Kumby ihmetteli. Hän haistoi hieman ilmaa ja häneen iski ylivoimainen pahanolon tunne. Häntä heikotti ja hän kaatui maahan.

- Ha... NGAH HAH HAH HAH HAH! Tuo oli yksi salaisimmista taidoistani! Saastunut ilma tuhoaa kehosi pikku hiljaa! Basilisk nauroi ja veti vahingossa itsekin kaasua keuhkoihinsa. Hän tarttui kurkkuunsa ja alkoi yskiä. Hän juoksi jonkin talon taakse.

- Aghh... Kumby voihki. Toivottavasti Mafon saa itsestään pian kiinni...

Mafon avasi taskunsa ja otti sieltä pillerin.

Hänkin aikoo ottaa Den Pillerin... eihän hän muuten voisikaan voittaa, Kumby huomasi.

Mafon pani pillerin suuhunsa. Hän nielaisi sen ja karjui kivusta. Hän kaatui maahan ja paukutti maata käsillään.

Tuo reaktio... Kumby huolestui. - Otitko... otitko sinä Pirun Pillerin?!! hän huusi.

Mafon takoi maata nyrkeillään ja Kumby huomasi hänen verisuontensa sykkivän raivoisasti. Maa meni rikki hänen kasvaneen voimansa alla.

- Hullu! Tuossa tilassa voit kuolla! Kumby huusi ja juoksi Mafonin lähelle. Tämä heilautti kättään ja paiskasi tämän kauemmas.

- Älä... tule lähelleni...! Mafon huusi voihkien.

Jos menen liian lähelle häntä hänen kouristellessaan, hän saattaa vahingossa iskeä minua... se on kyllä totta, Kumby ajatteli.

- AAAAARRRGGGHHH!!!! Mafon karjui. Hän iski maata, johon muodostui kuoppa.

Pirun Pilleri on kymmeniä kertoja voimakkaampi kuin Den Pilleri... ja se rasittaa ihmisen ruumista valtavasti. Hän ei voi selvitä tuosta... jos Basilisk ei olisi jo saattanut häntä muutenkin heikkoon kuntoon, hänellä olisi ollut edes mahdollisuus, Kumby ajatteli. Yhtäkkiä häneen iski pistävä kipu. Hän putosi polvilleen. Unohdin Basiliskin myrkyn... täytyy etsiä hänet! hän ajatteli ja nousi pystyyn. - Tule perässä! hän huusi Mafonille ja juoksi sitten Basiliskin perään.

Mitar, Jani, Ina, Alfa ja Knight juoksivat minkä jaloistaan pääsivät Zylviano Castlea kohti.

- Tämä näyttää melko samanlaiselta kuin kirjassa sanottiin... Ina sanoi ja tähysti erään korkean talon huippua.

- Missä kirjassa? Jani kysyi.

- Siinä, jossa kerrottiin Zylvionin nuoruudesta, Ina sanoi.

- Ai siinä... Jani sanoi. - Hetkinen! Miten me pystymme ymmärtämään mitä te sanotte, puhumattakaan tekstien lukemisesta?

- En ole varma, mutta mahdollisesti saitte universumiportista sivuvaikutuksena Allavan kielitaidon, Mitar sanoi ja kohautti olkapäitään niin hyvin kuin juostessa pystyy.

Jonkin ajan päästä linna häämötti jo edessäpäin. Sitä ympäröi leveä vallihauta, ja heti sen takana nousi harmaa muuri jossa oli pieniä reikiä jousiampujia varten. Muurissa oli iso laskusilta, ja se ympäröi linnaa suorakulmion muotoisena.

Muurin takaa näkyivät linnan korkeat, suippopäiset tornit, ja jokaisessa liehui valtakunnan lippu: kellertävät silmät ja niiden välissä kaksi ristittyä miekkaa.

Linna oli todella iso: se ei vetänyt korkeudessa Cerberus Towerille vertoja, mutta se oli ainakin yhtä suuri tai suurempikin kuin armeijan päämaja Amestrisissa. Se oli yhtä vaaleanpunaisesti väritetty kuin muukin kaupunki, ja sen arkkitehtuuri muistutti lähes täydellisesti meidän maailmamme tarujen keskiaikaisia linnoja.

- Kuinkas meidän kuuluisi tunkeutua sisään? Jani kysyi.

- Kai teillä on järkeä päässä? Ette kai häviä alkemiassa isoveljillenne? Mitar sanoi ja levitti kätensä.

- Ai niin tietenkin! Näiden kaikkien seikkailujen jälkeen olen melkein unohtanut vanhan kunnon alkemian, Ina löi otsaansa ja liitti kätensä yhteen.

- Valmiina, Mitar sanoi ja otti taskustaan pergamentin. Hän painoi sen maahan, ja Jani ja Ina painoivat kätensä maahan yhtä aikaa. Ei vienyt kuin hetken, ja maa muokkautui sillaksi vallihaudan yli.

Knight otti taskustaan identtiset Geminus-miekat, ja asetti ne rastin muotoon. Hän heilautti niitä, ja ne leikkasivat ilmaa kuin veitsi pehmeää leipää. Puinen laskuportti leikkautui neljään osaan, ja palat putosivat heidän syntetisoimalleen sillalle murskaantuen.

- Olisimme tietysti voineet vain viilata laskuporttia pitelevät ketjut poikki, mutta teimme nyt näin, Alfa kohautti olkapäitään ja juoksi portista sisään. Muut seurasivat häntä nopeasti.

Kumby kurkisti eräälle kujalle. Hän näki Basiliskin, joka oli kääntynyt selkä häneen päin. Basilisk kääntyi nopeasti ja ampui liekkinuolia Kumbyä kohti. Kumby perääntyi nopeasti kulman taakse. Nuolet muuttivat suuntaansa yllättäen, ja Kumby hyppäsi talon ikkunasta sisään rikkoen sen. Nuolet seurasivat häntä sisään, ja Kumby nosti pöydän suojakseen. Nuolet osuivat pöytään ja sytyttivät sen tuleen. Kumby polki tulen jalallaan sammuksiin ja katsoi sitten ympärilleen.

Missä kaikki asukkaat ovat? hän mietti ja hyppäsi ikkunasta ulos. Basilisk odotti siellä häntä. Tämä tähtäsi lyönnin suoraan Kumbyn leukaan, jonka Kumby torjui kämmenellään. Kumby tunsi voiman raastavan häntä. Hänen kätensä meni tunnottomaksi ja valahti roikkumaan velttona.

- Mikset voi jo kuolla?! Basilisk ärisi ja löi Kumbyä taas. Kumby joutui torjumaan sen toisella kädellään, ja hän tunsi luiden rusahtavan.

Kunpa Mafon tulisi pian! Kumby ajatteli. Hän yritti potkaista Basiliskia, mutta Basilisk vain iski kämmenselällään tämän jalkaa. Kumbyyn iski kauhea kipu, ja hän kaatui maahan.

- Joko luovutat? Basilisk kysyi vihaisena ja kärsimättömänä. Hän tönäisi jalallaan Kumbyä ja tuhahti. Yhtäkkiä Basilisk kaatui Kumbyn ylitse maahan. - Kuka...?

Mafon seisoi paikassa, jossa Basilisk oli äsken ollut. Hän puristi nyrkkiään. Hänen lihaksensa olivat vahvistuneet hervottomasti.

- Tulithan sinä... saat rangaistuksen viivyttelystä, kun pääsemme Alfonsiaan! Kumby naurahti. Mafon ei vastannut. Hän ei pysty edes puhumaan... kuinka suuria kipuja hän yrittääkään sietää?

- Taas... Basilisk tuhahti ja nousi pystyyn. Hän iski Mafonia, mutta Mafon torjui iskun kämmenellään, ja teki samalla iskuvaikutuksen tyhjäksi. - Mit...

Basilisk hyppäsi muutaman metrin päähän Mafonista. Hän tarkasteli tätä katseellaan. Hän teki jotain... muuten hän ei olisi voinut torjua 3 tonnin iskuani...

- Hoitele hänet nopeasti! Meillä ei ole varaa viivästellä! Kumby määräsi. Mafon nyökkäsi pienesti, ja ampaisi uskomattomalla nopeudella Basiliskia kohti. Hän takoi tätä hyvin nopeasti, ja Basiliskilla oli täysi työ torjumisessa ja väistämisessä.

Mikä nopeus! Basilisk hämmästeli. Mafon sai yhden iskun perille, suoraan Basiliskin kasvoihin. Tämä lensi monen metrin päähän selälleen. Kun hän nousi, Basiliskin toinen silmä oli musta ja hampaita oli irtoillut. Hänen naamastaan vuoti verta. Tulihaarniska sammui. Minun täytyy kääntää taistelu edukseni...

Ennen kuin Basilisk ehti tehdä mitään, Mafon oli hänen edessään ja potkaisi tätä mahaan. Hän oksensi verta ja piteli mahaansa. Hän katsahti Mafonia vihaisesti. Näytti siltä kuin hänen silmänsä olisivat leiskuneet tulta.

Samalla punaisella sekunnilla paikka räjähti.