Kaikki kumartuivat lähemmäs niin paljon kuin pystyivät.

- Olen Zylvion.

- Onpa mauton nimi... Ed mutisi.

- Syyttäkää siitä vanhempiani, Zylvion sanoi.

- Tuo nimi kuulostaa tutulta, Ina mietti.

- Ehkä olette kuulleet huhuja siitä, Zylvion sanoi ylpeilevästi.

L.E.G tarkkaili heitä oven takaa. Äänettömästi.

- Kukahan tuo luulee olevansa, Envy kuiskasi.

- Zylvion. Olen lukenut hänestä. Kerran kun minulla oli tylsää, lueskelin hiukan Isän kirjoja ja siinä luki että muutama vuosi sitten viisi ihmistä tuli "portin" läpi tähän maailmaan. Neljä heistä yritti saada tämän maan haltuunsa, mutta viimeinen yritti estää heitä... ja joukon naisjohtaja muutti viidennen lapseksi. Tai sinnepäin.

- Ymmärretään. Jos kerran enää se kyberalkemistipoju on vapaana, niin... Envy sanoi.

- Zylvion saattaa vahingoittaa ihmisuhrejamme, Lust sanoi.

- Syönkö hänet? Gluttony sanoi.

- Älä! Entä jos hänen toverinsa hyökkäävät kimppuusi? Ja koska he ovat toisesta maailmasta, hän voisi jopa voittaa sinut... Lust käski.

- Yääh... Gluttony harmistui.

- Jääkää tänne, minä menen varoittamaan Mitjaa! Lust sanoi.

- Miksen minä voi? Sinä teet kaikki hauskat jutut! Envy protestoi.

- Älkää nyt niskuroiko vaan totelkaa! Lust käski ja häipyi.

- Höh, Envy hymähti.

Mitja seisoskeli ilmalaivan vieressä.

- TYLSÄÄ! hän huusi. Lust hiippaili hänen taakseen.

- Psst, hän kuiskasi.

- Homunculus! Mitja huudahti ja syntetisoi miekan.

- Odota... Lust huusi mutta Mitja iski häneltä jalat alta.

- Antaudu! Mitja karjui.

- Ystäväsi ovat vaarassa! Lust kähisi.

- Huijaat, Mitja sanoi epäuskoisena.

- Inakin on siepattu, Lust sanoi ja virnisti. Mitjan ilme muuttui.

- Näytä minulle tie! Mitja huusi.

- Uskoitpas viimein, Lust sanoi ja sai juuri jalkansa parannettua.

- Seuraa minua.

Mitja totteli ja juoksi Lustin perässä kadulle.

Zylvion käveli Edwardin häkille.

- Minun on pakko kokeilla ensin teillä... jos ei onnistu, minun täytyy hakea lisää alkemisteja, Zylvion sanoi totisena.

- Kertoisit nyt mikä on päämääräsi, Ed sanoi.

- Osoittaisin heikkoutta paljastamalla suunnitelmani. Kaikki muut pahikset ovat tehneet niin ylpeydenpuuskassaan. Mutta voin kai kertoa edes pääasian:

Tahdon valloittaa tämän maan. Enkä pelkästään Amestrista, vaan koko maailmanne! Zylvion sanoi ilkeä kiilto silmässään.

- Miten aiot tehdä sen? Jani ihmetteli. - Eihän kukaan voi vallata kokonaista maailmaa, lapsikin sen tietää!

- Emmekä me ole lapsia, Ina sanoi.

- Enkä varsinkaan minä! Kunhan avaan ulottuvuusportin, ja pääsen omaan maailmaani, haen voittamattoman armeijani ja kylvän kaaosta! Zylvion huusi.

- Ja mihin meitä siinä tarvitaan? Al kysyi.

- Huomaan kyllä että yritätte saada minut paljastamaan kaiken. Ja olenkin jo kertonut ihan liikaa! Nyt saa luvan riittää, näette sitten omin silmin! Zylvion sanoi ja napsautti sormiaan. Pimeydestä asteli mies.

- Zylvion, oletko varma tästä? Heille voi käydä huonosti, emme tiedä millaiset tämän maailman ruumiintoiminnot ovat! mies sanoi.

- Nurvugai, SINÄ et tiedä. Minä olen asunut täällä 12 vuotta, ja tunnen näiden ihmisten anatomian! He sopivat hyvin! Zylvion sanoi.

Tuon nimi on siis Nurvugai, Ed ajatteli.

Mitjahan syntyi 12 vuotta sitten... onkohan siinä yhteys? Jani ja Ina ajattelivat.

- Viedään heidät porttiaukealle NYT! Zylvion huusi.

- Ehdimmekö me?! Mitja huusi.

- Toivottavasti, Lust ajatteli ääneen.