- Miksen minä tätä heti keksinyt? Syntetisoin vain jonkin ajoneuvon ja sitten jatketaan matkantekoa sillä! Mitja huudahti ja alkoi piirtää syntetigrammia kun Jani...

- Hetkinen! Et ole muuten kertonut syntetisointitavastasi? Miksi tuo titteli? Jani kysyi.

- Tosiaan... Mitja sanoi. - Se kaikki alkoi eräänä päivänä kun...

Kauan sitten...

Miliisit kiertelivät metsäaluetta ja joku huuteli käskyjä. Lähetettiin partio.

- Miksi juuri meidän täytyy etsiä hänet? yksi miliisi ihmetteli.

- Älä kysele, toinen sanoi.

Yhtäkkiä Scar hyppäsi jostain ja...

- Äh, tuo oli väärä tarina! Mitja läimäytti otsaansa.

- Hmph, Ina hymähti samalla kun yritti nähdä eteensä lumituiskussa.

- No kerron lyhyesti, Mitja sanoi. - Kun olin pieni, siis TOSI pieni, minut löydettiin metsästä. Sanonko nimet?

- Sano ihmeessä, Jani sanoi.

- Selvä... nykyinen majuri Armstrong löysi minut metsästä. Muistan edelleen kuinka hän rutisti minua... se taitaa olla ensimmäinen muistoni. Se tapahtui 12 vuotta sitten... ylihuomenna siitä tulee kuluneeksi tasan.

- Onko silloin synttärisi? Ina kysyi.

- Mistä minä tiedän. Joka tapauksessa, siellä oli toinenkin valtionalkemisti. Nimensä on Zylvion. Hän osasi aistia alkemian. Hän aisti minussa vahvaa alkemiaa ja alkoi opettaa minua. Opiskelin muutaman vuoden... tietenkään en vauvana! Mitja kertoi.

- Suunnilleen vuoden tai ainakin parin kuukauden ajan hän oli sairaana ja minut lähetettiin opiskelemaan Izumi... Mitja jatkoi.

- Izumi Curtisin?! Jani ja Ina huusivat.

- Niin olin sanomassa!

- Hän opetti Ediä ja Aliakin! Jani sanoi.

- Tiedän! Olen lukenut mangaa, Mitja sanoi.

- Oletkos katsonut animea? Ina sanoi.

- Een... Mitja vastasi.

- Takaisin tarinaani. Opettajani parantui vähän ajan päästä ja pääsin takaisin hänen luokseen. Ja kreivin aikaan sillä Izumi olisi pian synnyttänyt mutta tuli ongelma... Mitja keskeytti yhtäkkiä.

- Tiedetään, Jani sanoi.

- Niin no, ryhdyin valtionalkemistiksi koska haluan kokeilla erilaisia asioita. Opettajani sanoi opettavansa minua taistelutantereella aika ajoin. Siitä muistuikin mieleeni, oletteko... Mitja aloitti.

- Et ole vieläkään kertonut alkemiastasi! Jani keskeytti.

- Hyvä on, kerrotaan sitten. Kyberalkemia on vaativaa mutta sen avulla voin syntetisoida mitä tahansa maailmamme energiavirtojen avulla. Ne tosin ovat aika huteria aikaansaannoksia ja hajoavat pian taas osaksi energiavirtoja. Mutta ne kestävät ainakin pari tuntia. Näytänkö?

- Näytä ihmeessä, Jani sanoi kiinnostuneena.

- Selvä, Mitja sanoi ja katsoi keskeneräistä syntetigrammiaan.

- Äh, myrsky pilasi sen. Täytyy tehdä uusi, Mitja sanoi.

Mitja piirsi syntetigrammin maahan ja siitä nousi auto.

- Eiköhän tämä riitä! Mitja sanoi.

- Mutta, piirsit syntetigrammin maahan. Eikös silloin esineen pitäisi olla maasta eikä mistään vitsin energiavirroista? Ina sanoi.

- Juju on siinä, että syntetigrammiin pitää osata piirtää oikea yhtälö. Silloin se imee energiaa virroista, Mitja sanoi.

- Aijaa, Jani sanoi.

He nousivat autoon ja parinkymmenen minuutin päästä:

- Ai niin! Minun piti kertoa eräs TOSI tärkeä juttu! Minusta tuntuu että olen saanut selville miksi kaivoksia tuhot... Mitja yritti.

- Ed ja Al! Ina huusi. - Pysäytä auto!