Edward ja Mitja keskustelivat kiihkeästi. Yhtäkkiä Ina näki jotain horisontissa.
- Leijuva kaupunki näkyvissä! Ina huusi. Kaikki ryntäsivät katsomaan näkyä. He näkivät suuren kaupungin, joka kiilsi auringonvalossa.
- Voi elämän kevät! Mitja huudahti.
- Ihmeellistä, Al sanoi.
- Paarpuuriin! Vai tyyrpuuriinko? Edward huusi.
- Etkö tiedä? Ina ihmetteli.
- En minä mikään merenkävijä ole, Ed selitti.
- Selvä: kaupunkia kohti! Mitja huusi, käänsi ruoria ja ohjasi laivaa lähemmäs kaupunkia. Ja vilkaisi Inaan ohimenevän hetken.
Hetken päästä he olivat ankkuroineet laivan.
- Jonkun pitää jäädä vahtiin, Mitja sanoi.
- Kuka tuon muka varastaisi? Ed sanoi.
- Sekin on mahdollista, mutta... Mitja aloitti.
- Mutta se saattaa myös haihtua ilmaan sillä välin kun etsimme kiveä, niinkö? Ed arvasi. Ina ja Jani menivät edeltä.
- Niin juuri. Äläkä aina keskeytä! Mitja sanoi.
- Etkö muista että se kestää pitempään sillä se on tehty vahvemmista energiavirroista? Ed äyskäisi.
- Tosiaan... Mitja tajusi.
- Tulkaahan nyt sieltä, Al sanoi. - Ina ja Jani saattavat joutua vaaraan sillä välin.
- Elleivät ole jo joutuneet, Mitja sanoi.
- Siinä paha missä mainitaan! Al huusi mutta mitään ei tapahtunut. - Outoa, yleensä piru on merrassa heti kun sankari huutaa noin.
- Lopeta jo, mennään tutkimaan! Ed sanoi. He kävelivät pois.
- Minun täytyy kait jäädä vartioimaan, Mitja sanoi.
Ina ja Jani hiipivät kaupungin aurinkoisilla kujilla.
- Ina, katso! Jani huudahti ja osoitti jonnekin. Pehmeän näköinen pilvi leijaili talon vieressä. Ina kosketti sitä.
- Onpas se pehmeä! Ina sanoi ja hyppäsi sen päälle. - Senhän päällä voi istua!
- Ehkä jopa maata! Jani sanoi. Ina rupesi makaamaan pilven päällä.
- Niinpä voikin! Tule sinäkin tähän, Jani! Tässä on tosi kivaa! Ina sanoi ja sulki silmänsä.
- Kuule Ina, minulla on paha aavistus. Ehkä meidän pitäisi mennä takaisin Edin, Alin ja Mitjan luo, en tunne oloani turvalliseksi... Jani sanoi ja vilkuili ympärilleen.
- Mitäpä kaupungissa, joka leijuu kilometrien päässä maanpinnasta, voisi tapahtua... Ina sanoi rauhallisella äänellä. Jostain kuului sellainen ääni ihan kuin joku olisi hypännyt korkealta maahan.
- Mikä se oli?! Jani huudahti.
- Ei se varmaan mikään ollut... Ina sanoi hiljaa.
Suunnasta, josta aurinko paistoi, käveli hahmo. Hahmon kasvoja ei näkynyt, koska aurinko paistoi hänen takaansa joten hänen kasvonsa ovat varjoiset.
- Ina! Jani huusi. Kuului kuorsausta. - Voi ei, mitä minä nyt teen...
Hahmo lähestyi Inaa ja kaappasi sen kainaloonsa.
- Et koske siskooni! Jani ryhdistäytyi ja kääri hihansa.
- Yritäpä vain... hahmo sanoi kummallisella äänellä. Ina heräsi.
- Mitä... missä... apua! Jani, auta! Missä isoveljet ja Mitja ovat?! Ina kiljui ja yritti päästä irti hahmon otteesta.
- Päästä Ina irti! Jani huusi. Hän erotti että hahmolla oli kohtalaisen isot rinnat, josta hän päätteli sen olevan naispuolinen. Tai sitten sukupuolileikkauksen tehnyt mies.
Ed ja Al juoksivat paikalle.
- Seis! he sanoivat.
- Yrittäkää saada minut kiinni ensin! nainen sanoi ja hyppi ketterästi pakoon. Hänellä oli molemmissaan käsissään automail.
- Kuka... mitä... häh?! Ed huusi.
Kommentit