Tämä oli hauska juttu!

- En tiennytkään että olet perso tytöille, Bradley sanoi.

- Tykkään tytöistä, Gluttony sanoi. - Niiden liha on herkullisen pehmeää... Gluttony kuolasi.

- ...Mene nyt sinne Scarin luo, Bradley sanoi.

Mitja istui penkillä kadulla.

- Amestrisin sanomat! Amestrisin sanomat! huusi lehtipoika.

- Koiria! Kuumia koiria! huusi makkaranmyyjä. Winry käveli Denin kanssa ohitse. Den murisi. - Leikkiä minä vain laskin... makkaranmyyjä sanoi.

Lust käveli ohi. Mitja ei ollut huomaavinaan häntä. Kohta Lust otti muutaman askeleen taaksepäin ja katsoi Mitjaa.

- Mikäs alkemistilla on hätänä? Sinähän olet erittäin taitava, Lust tiedusteli.

Mitja ei vastannut.

- Älä nyt, alkemistipoika. Minulle voit kertoa kaaaikki huolesi, Lust sanoi ja istahti penkille Mitjan viereen.

- Mene pois, ikäloppu homunculus, Mitja mutisi. Lust ei ollut kuulevinaan.

- Kuules, jos on huolia niin pitää kertoa niistä eikä vain murjottaa. Tiedän sen kokemuksesta, Lust sanoi. Mitja oli vain hiljaa.

- Okei, ehkä en tiedä sitä kokemuksesta, mutta kaikissa psykologisissa kirjoissa sanotaan jotain sinnepäin ja kyllähän vanhan homunculuksen täytyy vähän kirjaviisaskin olla, Lust myönsi. - Sitä paitsi, vaikka olisinkin iäkäs, ruumiini on vielä täysissä voimissa, Lust sanoi ja otti hiukan vihjailevan ilmeen.

- Älä yritä. En ole kiinnostunut sinusta, Mitja sanoi.

- Hei, yritin vain piristää sinua. Mutta jos olet tuollainen vastarannan kiiski etkä edes halua apua, voin kai yhtä hyvin häipyä, Lust sanoi ja nousi penkiltä.

- Odota! Mitja huusi ja tarttui vaistomaisesti Lustin helmasta.

- Vai nyt sitä apu kelpaakin pojulle? Lust sanoi. Joku tarttui Mitjaa hartioista. Mitja jäykistyi. Hetken päästä hän näki Envyn naaman.

- Mitä alkemisti? Envy sanoi ja läimäytti Mitjaa tuttavallisesti selkään.

- Onko tämä jotain painajaista? Mitja kosketti selkäänsä kädellään aivan kuin olisi voinut parantaa sen sillä tavoin.

- No hei, ekstroja aina tarvitaan piristämään lukijan, ja kirjoittajan, mieltä! Niitä on hauska lukea eikä niissä tarvitse ihmetellä miksi esimerkiksi tuo kääpä on elossa vaikka Mustang tappoi hänet pokkarissa numero 10! Envy sanoi ja levitti kätensä.

- Kuules Envy, unohdetaan nyt nuo asiat edes vähäksi aikaa. Alkemistipojalla on jokin hätänä ja meidän täytyy auttaa häntä! Lust sanoi ja laski kätensä Mitjan olalle.

- Vai niin! No mikäs pojalla on pielessä? Anna kun arvaan: mietit miten voisit lähestyä I... Envy sanoi ilkeän näköisenä.

- Inaa? Mistä arvasit? Mitja hätkähti. Envy näytti hämmästyneeltä mutta oli sekunnissa taas tavallinen.

Inaa? Kukas se on? Ai niin, se tyttö... olisin kyllä meinannut sanoa Isää, mutta parasta olla paljastamatta... Envy ajatteli. - Niin juuri! Niin olin sanomassa! Envy valehteli.

- Vai on alkemistilla lemmenhuolia? Taidat olla ennakkotapaus, Lust sanoi.

- Itseasiassa pari alkemistia on jo rakastunut alkuperäisessä sarjassa, Envy kertoi Lustille.

- Ihan tosi? Rientääpä aika nopeasti... Lust sanoi.

- Eikö teidän kuuluisi auttaa minua?!!! Älkääkä kokoajan kutsuko minua alkemistipojuksi! Mitja karjui.

- Tuo alkemistipoju se osaa karjua suuttuessaan... Lust ja Envy huojuivat pyörtymisen partaalla.

Jatkoa tulee... liikaa ideoita!