- Lupaa myös Inalle, että palaat. Et kehtaisi olla niin hirveä järjestämällä ensin tällaista kohtausta ja sitten särkemällä hänen sydämensä kuolemalla jossain tyhmässä taistelussa! En antaisi sitäkään anteeksi.

Mitar virnisti. - Heh... hyvä on, lupaan.

Kiitos, Ina, joka ei oikeasti ollut pyörtynyt, ajatteli.

- Okei, me menemme. "Hoitele" sinä Bingo, Jani sanoi ja juoksi Alfan luo raahaten Inaa mukanaan. Hän selitti tilanteen tälle, ja näytti sitten Edille ja Alille kieltä. Hän huusi: - Läl läl lää! Ettepä uskalla tapella meitä vastaan ellei Bingo ole apunanne, tyhmät veljekset. Ja Ed on pätkä!

- Mitä?! Ed karjaisi ja syöksyi heitä kohti Al perässään. Jani johdatti heidät pidemmälle sisäpihan "uumeniin".

- Hyvä... nyt tämä on kaksintaistelu, Mitar sanoi.

CYBERALCHEMIST 74

BINGO

- Niin on... Bingo sanoi. - Mutta lopetetaanko tämä nyt heti? En tahdo enää tapella. Mursin jo kirouksen itse. Vai mitä?

- Ööh... enpä oikein usko... se olisi kyllä ihan sinun tapaistasi, Mitar raaputti päätään. - Tunnelman pilaaminen, nimittäin...

- Luuletko, että valehtelen? Silloin ehkä, kun nuo kaverisi olivat täällä, mutta kahden kesken... en mitenkään voisi valehdella, Bingo tokaisi.

- Voitko todistaa jotenkin, ettet valehtele? Mitar kysyi.

- Tulepa lähemmäs, Bingo sanoi ja viittoi Mitaria astumaan lähemmäksi. Mitar teki työtä käskettyä, ja tuli Bingon eteen.

- Ja nyt... Bingo sanoi ja oli kaivavinaan taskuaan. - BINGO!

Mitar hyppäsi pois tieltä ja Bingo syöksyi tyhjään ilmaan.

- Mistä arvasit että valehtelin? hän kysyi hymyillen.

- Arvasinpahan vain... Mitar sanoi ja huokaisi.

- Harmi, etten tiedä haltioiden suunnitelmasta paljon yhtään... olisin voinut auttaa sinua kertomalla... Bingo sanoi ja raaputti päätään.

- Niin, harm... MITÄ?! Haltioiden suunnitelmasta? Zylvionhan se tässä taustapiru on! Mitar tokaisi.

- Niinhän me kaikki luulimme monta vuotta... mutta tekikö hän ikinä varsinaisesti mitään pahaa meille? Mietipä sitä, Bingo sanoi.

- Mutta... hänen sukunsa... Mitar sanoi.

- Hänen sukunsa, hänen sukunsa. Mutta entä hän yksilönä? Bingo huomautti.

- Entä veljeni! Ilman Zylvionia hän ei olisi kuollut! Hän puolusti tätä, ja... Mitar huusi.

- Ei se nyt ihan noin mennyt... montako kertaa se pitää sanoa! Katar kuoli suojellessaan sinua Omikron-haltialta, ja Zylvion sai sen kuvan että sinä aiheutit hänen poikaystävänsä kuoleman. Sen jälkeen hänelle jäi vain alkemian opiskelu, jota hän teki ilahduttaakseen pahoja vanhempiaan. Zylvion itse oli vasta nuori, ja kukaan nuori ei ole paha, Bingo selvitti. Ainakaan kukaan minun tuntemani...

- Aah... niinkö se olikin? Olin varmaan silloin niin pieni ja vanhempani vääristelivät asioita... Mitar sanoi ja lyyhistyi.

- Vanhempasi... tosiaan, he ovatkin elossa, Bingo sanoi. - Zylvion oli vanginnut heidät pitääkseen heitä panttivankina sinun varaltasi. Tällä hetkellä kaikki kaupungin asukkaat ja armeija ovat kaupungin alaisissa katakombeissa haltioiden toimesta.

- Isä ja äitikö elossa? Oikeasti? Mitar nosti päätään.

- Kyllä! Jos vain selviät sinne elossa, mitä kyllä toivon hartaasti, Bingo virnisti. - Niin, näin Zylvionin haltioiden vangitsemana kun minua vietiin tänne pihalle. Hänet vietiin valtaistuinsalista johonkin toiseen paikkaan...

- Vai niinkö se olikin... koko eliniän viha ei tosin katoa niin helpolla... Mitar kiristi hammasta ja puristi nyrkkiään.

- Ja nyt, jatkakaamme taistelua... Bingo kehotti ja heitti Mitaria kohti sarjan shurikeneita. Hän torjui miekallaan jotkut ja väisti loput. Bingo katosi Mitarin näkyvistä.

Minne hän meni... Mitar katseli ympärilleen ja kuulosteli. Ei mitään... outoa... Hän napsautti sormiaan. Niinpä tietenkin! Hänen täytyy olla...

Hänen ajatuksensa katkesi, kun hänen miekkakättään viillettiin ja hän pudotti aseensa. Hän piteli kättään voihkien ja katseli ympärilleen. Unohdin kokonaan näkymättömyystempun...

Bingo ilmestyi näkyviin hänen selkänsä takana, kunai Mitarin kurkulla.

- Luuletko voittavasi minut, oman opettajasi? Opetin sinulle jopa omaa taistelutapaani, mutta hylkäsit sen liian "Bingo-setämaisena"... Bingo sanoi.

- Ai niin... vanhoja hyviä aikoja, eikö? Sopivaa puhetta siltä, joka tuli veljeni murhaajan tappamaksi... Mitar sanoi.

- Tosiaan... Bingo sanoi ja veti kunain pois Mitarin kurkulta.

- Okei, voitit. Katarista puheenollen... jos hän eläisi, hänen taistelutyylinsä olisi varmaan aika paljon erilainen kuin omasi, koska hän ei saanut oppiaan minulta, vai mitä?

- Niinpä kai... Mitar kohautti olkapäitään.

- Hän opetteli kaiken kirjoista, yksin. Kuten sinä ja Zylvion opitte alkemiaa. Se yhdistää teitä kolmea... Bingo sanoi.

- Ei se ole ainoa yhdistävä tekijä... Mitar huomautti.

- Hiljaa, kun itsetuntoni on koholla! Bingo huusi. - Ja sitäpaitsi meiltä jäi taistelu kesken!

- Itsehän sen keskeytit... Mitar huomautti taas.

- Okei, en keskeytä enää. Olin vain juttelutuulella... Bingo myrtistyi.

- Maista tästä! Mitar huusi ja iski lapun maahan. Kivimuodostelmat ryöppysivät maasta Bingon pomppiessa akrobaattisesti niiden päältä. Mitar ponkaisi matkaan ja hyppi Bingon luo viiltäen häntä samalla miekallaan.

Ai niin, piti iskeä sydämeen... Mitar muisti ja tähtäsi miekallaan Bingon rintaan. Tämä kuitenkin oli vetäissyt kunain esiin Mitarin miettiessä ja torjui iskun. Mitar löi vasemmalla nyrkillään Bingoa naamaan ja tämä lensi kivikasan reunalta maahan.

Bingo hieroi poskeaan ja nousi pystyyn. - Tuo oli epäreilua, hän sanoi.

- Eihän ollut... Mitar väitti vastaan ja hyppäsi kivien päältä alas. Hän huitoi Bingoa miekallaan, ja Bingo vain väisteli. Mitarin lepuuttaessa kättään Bingo keräsi voimansa ja iski kunailla miekan hänen kädestään pois.

- Tuo oli kyllä vielä epäreilumpaa... hän sanoi ja yritti nostaa sen. Bingo potkaisi miekan jalallaan pois. Sitten hän heitti kunainsakin maahan.

- Taistelumme jatkukoon nyrkkitappeluna, Bingo sanoi virnistäen.

 

Kapinallisten armeija tutki kaupunkia läpikotaisin, ihmisiä etsien. Beaz ilmoittautui Kumbyn luo. Tällä oli pari laastaria ja toinen käsi siteissä, mutta muuten hän oli aivan pirteä. Beazinkin toinen käsi oli muumioitu Basiliskin aiheuttaman palohaavan takia.

- Kersantti Beaz Kiisc ilmoittautuu, majuri! Ei vieläkään mitään! hän sanoi kunniaa tehden.

- Hmph... jatkakaa etsintöjä! Täytyy täällä jossain olla joku! Kumby tuhahti ja heilautti kättään lähettääkseen Beazin pois. Tämä vain seisoi paikoillaan. Kumby tuijotti häntä ankarasti, tuloksetta, ja räjähti sitten: - Saatte poistua, kersantti!

- Selvä, selvä! Beaz sanoi ja lönkytti pois hiljaa hihitellen.

Ärsyttävä mies... Kumby ajatteli itsekseen. Hän käyskenteli ympäriinsä tarkkaillen taloja ja kujia, jos vaikka joku vilahtaisi siellä. Mafon hoiti itsensä kyllä todella pahaan kuntoon... se on kai hinta, jonka joutuu maksamaan masterin veroisten voimien saamisesta. Hmm... Alfonsian joukkojen pitäisi saapua pian. Taidan siirtyä kaupungin pohjoisosasta etsivien joukkojen seuraan, kaiken varalta... hän ajatteli. Hän etsi Beazin käsiinsä uudelleen, ja huusi: - Kersantti, asento!

Beaz hätkähti ja kääntyi Kumbyyn päin. - N-niin, majuri?!

- Menen pohjoisen joukkoja vastaan. Hoitakaa te täällä hommat kuntoon... ilmoittakaa myös varakapteenille, Kumby sanoi.

- Mutta... mutta... minähän olen varakapteeni, majuri! Beaz takelteli. - Unohdin kertoa, että kapteeni S'Arc nimitti minut siksi ennen lähtöään!

- Niinkö! Kumby hämmästyi. Tämän tumpelonko...? - Siinä tapauksessa minulla ei ole enää enempää asiaa, hän sanoi ja kääntyi pois.

- Te taistelitte kyllä hyvin, päällikkö, Beaz sanoi vielä lopuksi. Kumby pysähtyi miettimään kuulemaansa.

- ...kiitos, kers... varakapteeni Kiisc, hän sanoi ja jatkoi matkaansa.

 

Omega ja Delta lorvailivat tornihuoneessa toimettomina, Omega edelleen djemaria latkien.

- ...mikä niillä oikein kestää... hän mutisi.

- Luulenpa että ulkona kaikki asiat järjestyvät kuten on suunniteltukin, keisari, Delta sanoi kaulassaan olevaa korua sormeillen.

- Maanalaiset käytävät vain ovat melko mutkittelevia...

- En minä sitä tarkoittanut! Omega tiuskaisi ja huitaisi samalla kupin lattialle. - Mikä niillä kestää? Mitarilla, Deltalla, sillä Sasyukin zombilla...

- Mutta minähän olen tässä, Delta huomautti ja hänen ilmeensä muuttui valppaammaksi.

- Tosiaan, hyvä huomio. Ylennän sinut oikeaksi kädekseni, Omega sanoi ja napsautti sormiaan.

- Tuota, olen jo se... Delta huomautti jälleen.

- Jaa, joo, miten vain, Omega pudisteli päätään ja nosti kupin lattialta.

Voi tuon raukan järkiparkaa... Delta ajatteli mielessään. - Aivan, minun pitääkin mennä hakemaan Mitar. Hänen ystävänsä ovat varmaankin jo eronneet hänestä niiden alkemistien takia...

Hän oli menossa pois, mutta pysähtyi päästessään ovelle. Mutta kuka vahtii häntä hölmöilemästä? Täytyy etsiä Master Phoenix. Hänen täytyy nyt kelvata... Hän katsoi Omegaa. Hän saapuu kai pian. Ellei Master Knight todellakin onnistunut tappamaan häntä...

Phoenix lennähti ikkunasta sisään.

- Ai, siinähän te olette! Odotimmekin teitä, Delta sanoi ja asteli lähemmäs.

- Saitko hänen voimansa? Omega kysyi.

- Tietenkin, kysehän on minusta. Entäpä se Mitarin nulikka? Onko hänet jo haettu? Phoenix tuhahti. Hän katsoi ympärilleen. - Eipä siltä näytä...

- Menen hakemaan hänet nyt heti, jos vain... Delta sanoi ja vilkaisi Omegaa sivusilmällä. Sitten hän kuiskasi: - Jos vain katsot ettei hän tee mitään vaarallista...

- Ööh... katsotaan, Phoenix kuiskasi takaisin.

- Hyvä. Menen nyt, Delta sanoi ja harppoi ovesta ulos.

 

Jani, Alfa ja Ina juoksivat Ed ja Al perässään tarkoituksenaan johdattaa heidät kauemmas Bingosta ja Mitarista. He olivat jo todella kaukana, luultavasti Janin nopeiden jalkojen ansiosta.

Al iski kätensä yhteen ja painoi ne maahan. Maaperä myllersi ja aaltoili, ja eliittijoukon jäsenet kaatuivat kaikki rähmälleen. Ed syntetisoi automailinsa teräksi ja hyökkäsi sankareiden kimppuun. Alfa ehti nousta kontalleen ja vetäistä miekkansa suojaksi. Edin automailiin tuli pieni särö heidän iskiessä aseensa yhteen.

- Mit... hän ihmetteli.

- Scinderen voima on todellakin uskomaton... Alfa sanoi itsekin hämmästyneenä.

- Scinderen? Ina kysyi.

- Se on tämän miekan nimi. Sain sen äidiltäni M'Egassa, Alfa sanoi ja tönäisi Ediä taaksepäin.

- Tahtoisin todellakin tietää mitä täällä tapahtuu... joudun tekemään tätä edes tietämättä keheen hyökkään! Ed tokaisi.

- Samoin... onneksi sitä ei kestänyt kauan, koska liityin kapinallisten puolelle... Alfa sanoi ja nousi pystyyn Jani ja Ina perässään.

- Ina! Jani! Kertokaa nyt vähän jotain! Ed huusi.

- Mutta... mutta... kerrottavaa on niin paljon... en tiedä mistä aloittaisin! Ina empi hädissään.

- Kerkiää sitä myöhemminkin... siis, mikäli selviätte, Al sanoi.

- Hei, meitä on kolme kahta vastaan! Meidän se pitäisi sanoa! Jani korjasi.

- Kai tahdotte, että isoveljenne jäävät henkiin...? Alfa kysyi kummastuneena.

- Siis... joo! Tarkoitin vain, että meillä on ylivoima! Jani sanoi.

- Mutta teitä rajoittaa se, ettette uskalla vahingoittaa isoveljiänne... kun taas meidät on hypnotisoitu, joten meillä ei ole sisarusrakkauden kahleitBÖBEGH! Ed spekuloi, mutta kaatui maahan Inan puukepin iskusta.

- No siinä kyllä erehdyt, niin sanottu isoveli! Ina virnisti ja taputti keppiä. - Jani, Alfa, hoidetaan tämä nopeasti niin päästään Mitarin luo!

- Hoidetaan tämä nopeasti mutta EI siksi että päästäisiin Mitarin luo, Jani mutisi.

- Sopii minulle! Alfa naurahti ja viritti jousensa. Jani syntetisoi automailinsa rautakynsiksi.

- Mistä keksit TUON? Ina kysyi.

- Jossain Alfonsian kirjastonkirjassa puhuttiin tällaisista, unohdin vain käyttää niitä tähän asti! Jani naurahti nolona. Al hyökkäsi häntä kohti paljain käsin. Jani viilsi vahingossa tätä käteen ja Al piteli sitä yrittäen lievittää kipua.

- Unohtuu aina, että en ole enää haarniska, joka voi ottaa vastaan tuollaisia iskuja kuin vettä vaan... hän sanoi ja mulkaisi Jania.

- No anteeksi vaan... Jani sanoi ja pyöritteli silmiään. - Miten aiot taistella ilman... ilman mitään?!

- No... ainahan minulla on alkemia apunani... Al sanoi ja katseli ympärilleen. Hän ryntäsi äkkisesti Janin kimppuun tämän yrittäessä rimpuilla vastaan. Al sai tämän painettua maata vasten ja sitten hän syntetisoi Janin kaavun kiinni maahan.

- Mit... tämä tuntuu jotenkin tutulta! Mutta en muista missä tai milloin... Jani sanoi ja huitoi ympäriinsä automailillaan.

- Mitäs nyt teet? Al kysyi.

- Näin! Jani huusi ja kuoriutui ulos kaavustaan. Hän potkaisi Alia rintaan ja kaatoi tämän maahan.

Miten hän on noin vahva? Al ihmetteli.

- Nyt saatte luvan kuunnella mitä meille on tapahtunut! Jani tokaisi.

 

Mitar ja Bingo nyrkkeilivät armottomasti, Bingo selvästi voiton puolella.

- Senkin vanha pieru, olet sata kertaa minua parempi aseettomassa tappelussa, Mitar ärjäisi.

- Voi olla... olisit vain treenannut enemmän, Bingo tokaisi.

- Montako kertaa pitää sanoa, että tykkään enemmän itse kehitetystä taistelutyylistä! Mitar väitti vastaan.

- Itse kehitetystä... Bingo sanoi ja näytti siltä kuin aikoisi sanoa jotain, mutta pysyi vaiti.

Taistelu jatkui kiivaasti. - Mitä mastereille kuuluu? Ja muille? hän kysyi yllättäen.

- Jaa... paljon on tapahtunut. Tapasimme jopa Master Cerberuksen, Mitar kertoi.

- Hyvä... Bingo nyökkäili.

- Derrobissa tapasimme erään rikollisorganisaation ja pienen pojan, joka piti heitä ystävinään. Pääsimme sieltä nipin napin pakoon, oikeastaan he päästivät meidät.

- Jaa... tapasin kerran sen johtajan. Silloin hän oli suunnilleen itseni ikäinen. Olimme toverillisia kilpailijoita... löimme vetoa monista asioista. Hän voitti vedon siitä, kumpi onnistui keräämään enemmän rahaa. Minä taas voitin vedon siitä, kumpi onnistuu viettelemään enemmän naisia, Bingo kertoi ja iski silmää.

- Hah! Mitar naurahti.

- Myöhemmin aloimme kulkea eri teitä, hän kiinnittyi valtakunnan alamaailmaan, minä taas matkustelin... Bingo kertoi.

- Tapasimme myös Scorpion Desertin toisella keitaalla, pyramidilla, erään palkkionmetsästäjäryhmän... heidän nimensä olivat Scorpion, Shine ja Shade. He olivat todella varteenotettavia vastustajia... mutta lopulta heistä tuli liittolaisiamme. Scorpionin ruumiissa on monia elementtejä oikeista skorpioneista, Shade kykenee vaihtamaan "olevaisuuttaan" ruumiistaan varjoonsa... Mitar jatkoi.

- Siis täh...? Bingo ihmetteli. - No, jatka vain.

- Shine pystyi muuttumaan hetkellisesti valoksi ja siten myös liikkumaan valonnopeudella. Minä muuten voitin hänet, Mitar sanoi.

- Sepä mukavaa... Bingo hymyili. He jatkoivat keskusteluaan, ja lopulta Mitar oli kertonut suurinpiirtein kaiken heidän seikkailuistaan.

- Miksi kysyit? hän kysyi.

- Oli kiva tietää ennen kuin päästät minut rauhaan, Bingo vastasi.

- Hei! Varmasti on joku tapa purkaa kirous ilman että kuolet, Mitar sanoi.

- Ei, oli omaa syytäni että sillä tavalla syöksyin turmiooni. Kirouksen voikin poistaa, mutta olen silti jo kuollut. Ei turhaan uhmata luonnonlakeja, Bingo sanoi.

- Mutta... Mitar sanoi.

- Oli kiva puhua kanssasi vielä viimeisen kerran! Todella virkistävää. Nyt... voin poistua rauhassa, Bingo sanoi, lopetti taistelun ja sulki silmänsä hymy huulillaan.

- Mitä? Mitar ihmetteli.

- Älähän aliarvioi opettajaasi ja kapinallisten entistä varajohtajaa, poju. Taisit luulla etten pystyisi itse murtamaan näin heppoista kirousta, vai? No siinä kyllä erehdyit! Bingo nauroi kovaa. - Tahdoin vain pitää kanssasi hauskaa vielä viimeisen kerran.

- Bingo... Mitar vaikeni samalla aikaa järkyttyneen, helpottuneen ja huvittuneen näköisenä.

- Olen ylpeä sinusta! Palaa sen tytön luo, ja kukista ne pirun haltiat! Ja kun olet elänyt pitkän elämän ja kokenut monia seikkailuja, tule minun seurakseni, Mitar Lorighan! Ja ole ylpeä itsestäsi, kapinallisten rohkeasta, hyvästä ja karismaattisesta johtajasta! Bingo huusi dramaattisesti. Sitten hän sulki jälleen silmänsä.

- Älä mene vielä! Minulla oli vielä niin paljon puhuttavaa... Mitar huusi.

- Älä lannistu pahimmistakaan vastoinkäymisistä, ja jatka elämää kaikkein tiukimmassakin tilanteessa! Olen puhunut, Bingo sanoi. Mitar katsoi hiljaa, kun hän putosi hiljaa selälleen maahan. Se hetki tuntui kestävän ikuisuuden.

Bingo... on viimeinkin kuollut... Mitar ajatteli ja kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan maahan tippuen. Hän meni Bingon ruumiin luo ja kokeili tämän rintaa. Hetkinen... hänen sydämensä lyö! - Bing... hän meinasi huutaa, mutta huomasi sitten: Ei... nyt se loppui...

Hän painoi päänsä Bingon rintaa vasten, ja itki hiljaa.

Jani ja Ina olivat sillä välin kertoneet veljilleen suurin piirtein kaiken mitä oli tapahtunut.

- Mit... he tuijottivat järkyttyneinä. - En taatusti usko tuollaista hölynpölyä! Tekö muka pystyisitte niin suuriin tekoihin? Potaskaa! Ed karjui.

- Veli... miksi he valehtelisivat? Al supatti Edin korvaan.

- Hmph... Ed tuhahti ja katsoi Jania ja Inaa hiljaa.

- Joko saan ampua? Alfa kysyi hiljaa Janilta joustaan puristaen.

- Älä nyt vielä, Jani vastasi.

- Meidät on joka tapauksessa hypnotisoitu, joten ei voi mitään! Ettekä ikinä voittaisi meitä tappelussa, joten parasta tukeutua ystäväänne... Ed sanoi ja osoitti Alfaa.

Hypnoosi taitaa vaikuttaa ilkeyteenkin, Al ajatteli. Jani on moninkertaisesti vahvempi kuin viimeksi tavatessamme. Ne, jotka eivät ikinä voittaisi, ovat paremminkin me... tai sitten haarniskan menetys vain heikentää itseäni.

Miten Al on noin heikko? Jani mietti ärsyyntyneenä.

Al kertoi ajatuksensa Edille, ja tämä näytti ensin järkyttyneeltä, mutta kohautti sitten olkapäitään.

- Vai sillä tavalla... hän sanoi. - Siispä...

Ed astui eteen, ja repäisi toisen hihansa pois. Hänen käsivartensa hohti hetken ajan punaista valoa, ja sitten hänen lihaksensa pullistuivat hervottomasti. Sitten hän teki saman toiselle kädelleen ja virnisti hullun näköisenä.

- ...on aika käyttää tämän uuden sukupolven hypnoosipannan paranneltuja ominaisuuksia, hän sanoi haltian äänellä.