VIIME JAKSOSSA:

Heidän ollessaan Derrobissa, rikollinen nimeltä Ripper kidnappasi Inan ja vei hänet HQ:iin, mikä se sitten onkaan. Mitar ja Jani saivat Mitarin lompakon varastaneen Ken-nimisen pojan kiinni. Hän ei tosin suostunut paljastamaan mitään, mutta Mitarin lyötyä Jania naamaan ja lähdettyä poika lähti viemään Jania heidän HQ:iinsa...

CYBERALCHEMIST 51

VIEMÄRIN HIRVIÖ

- Voidaan mennä oikotietä jos tahdot! Ken ehdotti.

- Vaikka! Jani sanoi. - Ei kai... siellä ole mitään hirviöitä tai portinvartijoita?

- Ei... Ken sanoi ja virnisti. Vaan paljon pahempaa!

Heidän mentyään Mitar astui nurkan takaa esiin.

- Olipas siellä tukalaa... No! Nyt vain täytyy seurata heitä huomaamattomasti! hän sanoi ja hiippaili heidän peräänsä.

Sillä välin Ina oli viety rikollisten HQ:iin. Hänen silmänsä oli sidottu... ei, tuo on liian vähättelevää. Hänet oli siis sidottu tuoliin. Hänen ympärillään seisoi muutama sekalainen roisto. He näyttivät tosin paljon voimakkaammilta kuin ne muutamat jotka Ina kohtasi aiemmin yrittäessään saada Mitarin lompakon takaisin. Tai sitten eivät.

- Greh heh heh... mitäs tälle tehdään? yksi korsto kysyi.

- Öö... en tiedä, sanoi yksi vielä isompi tyyppi. Hän näytti tosin aikas tyhmältä.

- Kysytään tietty ekaks kuka se on! sanoi yksi pieni ja hintelä tyyppi.

- Keitä te olette? Mitä te tahdotte? Ina kysyi.

Ripper seisoi oven edessä.

- Senkö tahdot tietää? hän sanoi. - Vastaus: me tulemme hallitsemaan maailmaa jonain päivänä!

- Kuinka monta teitä on? Ina kysyi lisää.

- Onko tarkalla määrällä väliä? Sanotaan nyt vaikka että meitä on solutettu jokaiseen asutettuun paikkaan täällä eteläpuolella, Ripper sanoi.

- Nyt on meidän vuoro kysyä! Kuka sä oot? pieni tyyppi kysyi.

- Öö... niin, jätti sanoi.

- Se ei kuulu teille, Ina tokaisi.

- Ai miten niin! Kyl säkin kysyit meiltä keitä me ollaan! pieni tyyppi tokaisi takaisin.

- Ettekä te vastanneet, Ina sanoi.

- Me ollaan rikollisia, eikä sen enempää. Oikein kunnon gangstereita ollaankin! Greh heh! korsto sanoi.

- Öö... jätti öhähti.

- Mutta KEITÄ te olette? Ina huusi.

- Älähän melua. Ei meillä mitään äänieristeitä oo! pieni sanoi.

- Eihän me voida sitä kertoa... Ripper sanoi.

- Niin just! Tämähän on salainen organisaatio! korsto sanoi.

- Öö... niin kai sitten, jätti totesi.

Ei noista saa mitään irti...! Ina ajatteli.

Jani ja Ken olivat taas pimeällä kujalla. Ken yritti avata viemärin luukkua.

- Ängh! Se on jumissa! Pirhana, aukea nyt! Ken ärisi ja riuhtoi luukkua.

- Anna minä, Jani sanoi ja iski kätensä yhteen. Luukku hajosi palasiksi ja putosi viemäriin.

- Ei olisi nyt ihan noin paljon tarvinnut, hei... Ken kommentoi.

Aina kaikki kritisoivat! Jani ajatteli. Ken hyppäsi luukusta Jani perässään.

Kun he olivat viemärissä, Ken lähti heti kävelemään kohti pimeyttä.

- Eikö tämä pelota yhtään? Jani kysyi häneltä.

- Ei... itseasiassa mun pitäs kysyä samaa sulta! Ken sanoi.

Mrrh! Jani ajatteli.

- Varo ettet putoa veteen! Ken varoitti.

- Juu juu, varotaan... Jani sanoi pidätellen raivoaan.

Alphonse ja Edward nukkuivat Zylvion Castlen tyrmässä, edelleen. Siis jos Al olisi voinut nukkua. Siis jos edelleen muistatte heidät.

Ulkoa kuului melua. Al katsahti ikkunasta ulos ja näki pienen armeijan marssivan porteista sisään linnaan.

- Isoveli! Katso! Al huudahti. Ed avasi silmänsä.

- Mmh... mitä nyt, Ernes... siis Al? Ed mumisi.

- Ulkona tapahtuu jotain! Al sanoi.

- Sellaista oli pari päivää sitten myös... Ed sanoi ja sulki silmänsä.

- Niin... mutta katsoisit nyt! Ei kai nyt minun ruumiini NIIN paljon tarvitse saada unta! Al hoputti.

- Hyvä on, hyvä on... Ed huokaisi ja nousi kovalta "sängyltään"... jos sitä nyt sängyksi voi kutsua. - Missä... ai tuolla. Armeija tulee takaisin sotaretkeltä, Ed totesi ja meni takaisin penkille. Oli hetken hiljaista.

- ...Ed, luuletko tosiaan että ne kolme pystyvät pelastamaan meidät täältä? Mitja ehkä, mutta että Ina ja Jani... Al sanoi epäuskoisena.

- Niin... kohta tekee jo mieli murtautua ulos! Ed myönsi.

- Aivan kuin ei tekisi jo! Al naurahti.

- Hoh... Ed sanoi. - ...mitenkähän tyypeillä menee?

- Keillä? Ai homunculuksilla? Al kysyi.

- Ei, pöhkö. Tai ehkä heilläkin... he ainakin auttoivat taistelussa joka hävittiin, Ed sanoi. - Mutta enpä tiedä...

- Tuli juuri mieleen: mitä jos ne kolme eivät edes ole päässeet tänne? Ja jäämme loppuiäksemme tähän tyrmään? Al sanoi pessimistisenä.

- Totta...! Ed tajusi ja hyppäsi penkiltä ylös. - Jäämme tänne loppuiäksemme...!

- Sinäkin siis uskot niin, Ed! Al huudahti.

- Buhuhuu... Ed vollotti olevinaan. - ...älä viitsi. Varmana tulevat. Eivät he voi jättää meitä tänne! Kyllä he jonkin tavan löytävät, niin kuin sarjojen päähenkilöt yleensäkin!

- Mutta emmekös me ole päähenkilöt? Al ihmetteli.

- Emme! Me olemme vain sivuhahmoja! Ed sanoi. Yhtäkkiä jostain kuului huutoa. Käytävän puolelta.

- Mitä tuo oli? Al huudahti.

- Siitä me emme välitä, Ed sanoi.

- Miksemme? Al kysyi.

- Aina minun pitää selitellä... no, koska kaikki muut paitsi me ja meidän kaverit ovat pahiksia tai niitä joiden asiat eivät kuulu meille! Ed selitti kovalla äänellä.

- Käsitän... mutta haluaisin tietää mitä siellä tapahtui, Al mietti.

Jani ja Ken kävelivät edelleen viemärissä.

- Ollaanko jo perillä? Jani kysyi ja huokaisi.

- Melkein. Kohta pitäs tulla se paljon pahempi juttu, Ken vastasi.

- MIKÄ?!!! Jani karjaisi.

- Hups... no, saat kohta tietää, Ken sanoi huolettomasti.

- Mrrr... Jani murisi. Yhtäkkiä jostain kuului karjaisu. - Mi...

- Se se on! Nyt se tulee! Ken huudahti.

- MIKÄ? Joku hirviökö?! Jani kysyi.

- Tavallaan... se on viemärin mustekala! Kraken! Ken huusi.

- SIIS TÄH, Jani sanoi.

- Huoh... SE ON HIRVIÖ, Ken huokaisi.

- Ai! Viimeinkin tunnustit! Ei kai se tee pahaa? Jani kysyi.

- Ei kai... tai kyllä se varmaan, Ken sanoi.

- No voi piru... Jani sanoi epätoivoisena.

- KRAKEN! Mä täällä! Ken huusi.

- Tapan. Tapan tunkeilijat.

- Oliko tuo sen ääni? Jani kysyi pelokkaana.

- Varmaan. Mä oon Organisaatiosta! Ei tarvi hätäillä! Ken huusi.

- Valmistaudu kuolemaan.

- Et edes kuuntele! Ken huusi.

- UOOOORRGGHH!!!

Mustekalan lonkerot syöksyivät pimeydestä ja tarrasivat Janiin ja Keniin. Sitten mustekalan pää ilmestyi jostain. Mustekalan ruumis oli todella iso ja hädin tuskin mahtui viemäriin.

- Te kuolette nyt...

- Tyhmä! Tyhmä lonkerohirviö! Mä oon Ken! Ken rimpuili.

- Hmm... kuka tuo toinen on? mustekala kysyi.

- Se on joku puolueeton joka tahtoo liittyä Organisaatioon, Ken vastasi ja löi lonkeroa.

- Aha. No niin... mustekala sanoi ja laski heidät viemärikäytävälle.

- Mitä aiot? Tee mitä tahdot, panen vastaan! Jani huusi.

- Saatte menna. En heti tunnistanut Kenia, mustekala selitti ja raapi niskaansa.

- Ööh... kiitti, mutta miksi et lausu Ä:tä? Jani kysyi.

- Ai, sori. Aaaaa.... mustekala korjasi.

- Ei tuo auttanut yhtään!!! Jani räyhäisi.

- Hei, älä hidastele. Mennään! Ken hoputti.

- Hyvä on. Mutta tämä ei jää tähän! Jani sanoi ja heristi nyrkkiään.

- Tuskinpa tapaamme toista kertaa.

- Totta... hyvästi! Eikä muistella pahalla! Jani sanoi iloisena ja heilautti kättään.

- Terve vaan!

- No en TIETENKÄÄN sanoisi noin! Jani sanoi kylmästi.

- Sanotaan nyt heippa!

- Joo joo. Heippa! Jani sanoi ja hymyili, tällä kertaa tosissaan.

En ole koskaan ennen kohdannut tuollaista henkiloa... mustekala huokaisi.

- No niin! Onko vielä pitkä matka? Jani kysyi.

- Ei kai... aa! Tuossa on ovi! Ken hihkaisi ja osoitti ovea, jossa luki "Salainen rikollisOrganisaatio. Ei saa tulla."

- Aika hyvä salaus... Jani sanoi.

- Niin! Ken myönsi.

- En tarkoittanut sitä, tyhmä! Jani ärjäisi.

Sillä välin Mitar oli hypännyt uimaan. Ei tietenkään huvikseen, vaan koska muuten mustekala olisi huomannut hänet.

Ei tosin ole varmaan etteikö minua huomattaisi muutenkin...

Kun hän oli päässyt vaaravyöhykkeeltä, hän nousi pintaan ja hyppäsi viemärikäytävälle.

- Olen ihan likainen... kauhean likaista vettä! Vaikka tämähän on viemäri... Mitar sanoi ja katsoi ovea. Aika hyvä salaus...

Jani ja Ken kävelivät käytävällä mentyään ovesta sisään.

- Missäs Ina on? Jani kysyi.

- Ai siskosi? Ken kysyi.

- Niin! Jani vastasi.

- En tiedä... varmaan kidutuskammiossa, kuulusteluhuoneessa tai sellissä, Ken vastasi.

- Kiva... Jani huokaisi. Joku roisto pysähtyi hänen eteensä. - Mitä oikein tuijotat?! Jani ärjäisi.

- KUKA SÄ OOT???!!! roisto kysyi möreällä äänellä.

- Ai, minäkö... öö... Jani meni sanattomaksi.

- ...Hän on jäsenehdokas! Hän tahtoo liittyä Organisaatioon! Ken sanoi ja pisti kätensä heidän väliinsä.

- AHA, roisto sanoi ja jatkoi matkaansa.

- Huh... Jani henkäisi. - Pelottava tyyppi.

- Jos tuo pelotti sua, niin tulevat tyypit pelästyttävät sinut kuoliaaksi! Ken naurahti.

Kiva kuulla... Jani ajatteli.

Mitar avasi oven varovasti ja meni heti nurkan taakse piiloon. Mutta se osoittautui virheeksi, kuten pian näette.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Ken kertoo Janille Organisaation päämäärän. He tapaavat itse Pomon. Sitten he pelastavat Inan ja Mitarin ja lähtevät suurelle pakomatkalle...