Tämän kuun viimeinen jakso, sekä toisen tuotantokauden viimeinen. Viimeinkin saatiin tämä viheliäinen season loppuun ^_^ Kirjoitin tämän muuten 8-9. päivä tätä kuuta O_O  -Mitja-kun

 

- EN TAPA OMILLA KÄSILLÄNI ENÄÄ KETÄÄN MUUTA TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN.

- Mutta... miksi? Bingo kähisi. Omikron piteli kädessään miekkaansa joka oli isketty suoraan Bingon sydämen läpi.

- Älä huoli, lävistin vain sydämesi. Sanoinhan etten tappaisi enää ketään MUUTA. - Nhah hah hah hah hah hahhahahhah hahhahhahhahhaaaa!!!!!!!!!!!!! Omikron nauroi pirullisesti...

CYBERALCHEMIST 45

PÄÄTÖS

Mitar, Jani, Ina ja kersantti Mafon heräsivät Alfonsian sairaalassa. Sängyt olivat tässä järjestyksessä vasemmalta katsoen: (ei sillä että sillä olisi väliä) Mitar, Jani, Ina, Mafon.

Riidaan ja Kumbyn rumat naamat olivat ensimmäinen asia jonka Ina näki herätessään (eivät ne oikeasti niin rumia ole).

- Mitä...? Taasko? Niin kuin sarjan alussa? Ina sanoi hiljaa.

- Niinpä... paitsi että tällä kertaa ei kerrottu mitä tapahtui, Jani sanoi.

- Mistä te oikein puhutte? Mitar kysyi.

- Kerrotaanpa siis heille, Kumby sanoi. - Master Knight oli tulossa pelastamaan teitä, mutta karkasikin sitten jostain syystä ja Zylvion Elite Troops murskasi teidät. Melkein. Mutta jostain syystä he vetäytyivät saatuaan Master Basiliskin takaisin. Minä tietenkin pysyttelin hiljaa piilossani, toisin kuin te! Te tarvitsette selvästi sotilaskoulutusta! Onneksi urhea kersantti Torment pelasti teidät viimeisillä voimillaan, muuten rumat ja äklöt zombit olisivat tappaneet teidät.

- Missä Bingo on? Mitar kysyi. Riidaa purskahti taas itkuun.

- Rauhoitu, Kumby sanoi. - Olen pahoillani, Lorighan.

- Mitä?! Mitä hänelle on tapahtunut?! Kertokaa minulle! Kertokaa! Nyt heti! Mitar huusi.

- Rauhoitu. Palkkasoturihaltia nimeltä Omikron tappoi hänet, Kumby kertoi.

- Niin aivan! Riidaa sopersi itkunsa seasta.

- Ei... ei... ei... ei ole totta! TÄMÄ EI SAA OLLA TOTTAAAAAAARRHHH!!! SENKIN UKKO! HELKKARI! MINÄ TAPAN SINUT! MENIT KUOLEMAAN ENNENAIKAISESTI! SINULLA OLI ELÄMÄ EDESSÄSI! Mitar karjui hysteerisesti.

Ei kun toisinpäin, sinulla on elämä edessäsi, käytä se hyvin... ja tapa Omikron kun hän on vielä väsynyt taistelusta... Bingon ääni kaikui Mitarin mielessä.

- Miten? Hän on varmaan jo kaukana täältä! Kumby, kauanko siitä on? Mitar kysyi.

- Hmm... ehkä päivä tai kaksi, Kumby vastasi.

- Kuulitko, Bingo! Emme saa häntä enää kiinni ja hän on ehtinyt jo palautua! Mitar huusi tyhjyyteen.

- Mikä hänelle tuli? Jani kuiskasi Inalle.

- Eikö hän tahdo hyväksyä ystävänsä kuolemaa? Kumby kuiskasi Riidaalle joka itki vieläkin.

- Miten kaupunki voi? Mitar kysyi.

- Hyvin... paitsi että monta strategisesti turhaa taloa on murskattu, Kumby vastasi.

- Siinäs näit! Hölmö! Annoit kaupungin rikkoutua! Mitar huusi tyhjyyteen.

- Taidan mennä tekemään jotain, Jani sanoi ja nousi sängystä. - En jaksa kuunnella tuota tyyppiä.

- Parempi että pysyt vain pedissä, Kumby sanoi ja tönäisi Janin takaisin peiton päälle.

- Ääh! Mutta mitä sitten teen? Jani nalkutti.

- Ai niin, Terem oli petturi. Mutta miksi he sitten tulivat joukolla pelastamaan Master Basiliskia? Miksi... eivät he varmaankaan ainakaan ajatelleet että Terem ei pärjäisi Pastorille, Kumby kertoi ja naurahti pienesti.

- Teremkö? Riidaalle? No voihan! Karkasiko hän? Mitar kysyi.

- Tietenkin! Hänhän oli petturi! Kumby kivahti.

- OLIKO HÄN PETTURI?! Ina huudahti.

- Tietenkin! Niinhän juuri sanoin! Kumby kivahti.

- MITÄ MINÄ SITTEN TEEN?!! Jani huusi.

- Mene sinne missä pippuri kasvaa! Kumby huusi. - Minulla on tärkeä tapaaminen!

Sitten hän vain jatkoi paikallaanseisomista ja pysyi hiljaa.

- Bingo! SINÄ se tässä petturi olet! Mitar huusi.

 

Hän yrittää poistaa surun vihan avulla... Jani ajatteli. Tuo ihan itseni mieleen... äh! Älä ajattele tuollaisia!

- Oletteko kunnossa? Mafon kysyi Inalta.

- ...kyllä kai... Ina vastasi.

 

Ei taas! Jani älähti. Monesko tuo jo on?!

- Öh... tuota... Mafon sopersi.

- Niin mitä? Jani sanoi kylmästi.

- En puhunut sinulle. Tuota... äh, ei mitään, Mafon sanoi.

Höh... tietysti, Jani ajatteli.

- Minun pitää tästä mennä taas johtamaan kaupunkia. Heippa! Riidaa sanoi ja paiskasi oven kiinni perässään.

- Meidän kannattaisi ehkä hyökätä Zylviano Cityyn NYT. He ovat saaneet olinpaikkamme selville ja he eivät ole ehkä vielä palanneet, Kumby sanoi Mitarille.

- Bingooohhh... Mitar ähisi. - Mitä? Ai joo... ei! Sitä juuri meidän EI pidä tehdä! He odottavat meitä sinne! Parasta että me lähdemme nyt Scorpion-aavikolle ja yritämme saada Cerberus Towerin masterin puolellemme! Ehkä se valaisee asiaa...

- Kuten tahdot. Mutta vasta kun olette parantuneet, Kumby sanoi.

- Mrrh... Bingo! Sinä aiheutit tämän! Mitar karjui ja nyrkkeili ilmaa vastaan.

Tästä tulee PITKÄ lepoloma... Jani ajatteli ja läpsäisi olkaansa.

Tästä tulee TOSI PITKÄ lepoloma... Ina ajatteli samaan aikaan.

- Kai täällä nyt jotain tekemistä on? Jotain jota voi tehdä toipilaanakin, Jani kysyi.

- Ei! Voitte vain maata siinä ja miettiä mitä teitte joskus vuosia sitten, Kumby hihkaisi.

- Kai tuo oli vitsi? Jani sanoi.

- Ei ollut. Nyt miettimään siitä, kansalaiset! Kumby käski ja meni pois ja sulki oven perässään.

- Pidin siitä ukko Bingosta enemmän... Jani huokaisi.

- Vaikka hän olikin vasta 47, Mafon sanoi.

- 47?! Hän kyllä vaikutti 60-vuotiaalta, Jani sanoi. - Ainakin henkisesti...

- Niin... hän oli kyllä erikoinen mies. Mutta hauska ja hyvä johtaja. Hän oli hyvä kannustamaan... ja kertoi aina niitä tarinoitaan... hän inspiroi minua! Tosin viimeisillä hetkillään hän tuntui jotenkin erilaiselta kuin yleensä... ehkä hän aavisti kuolemansa... Mafon puhui.

- Mutta jos hän aavisti sen, miksi hän olisi suoraan rynnännyt turmioon? Jani ihmetteli.

- Kuvainnollisesti sanoen, senkin höpsö, Mafon sanoi.

Kauhea tyyppi! Jani kavahti.

 

Sillä välin jossain kauempana Master Knight ratsasti lohikäärmeellä (tällä kertaa lännen lohikäärmeellä) kohti Cerberus Toweria.

- Että pitikin... Cubelackemithin uhraus menee hukkaan jos tuhoan haltiat! Ehkä kannattaa kuitenkin jättää heidät henkiin... tai... äh! Parasta vain mennä etsimään Master Cerberus! hän sanoi.

Hän oli sillä hetkellä Scorpion-aavikon yläpuolella. Jostain syystä hän hidasteli, muuten hän olisi jo ehtinyt Cerberus Towerille.

 

Mutta onko tämä oikein...? hän mietti. Onko oikein muuttaa itsensä jumalaksi? Voimme kyllä heittää haltiat ulos ulottuvuusportista helposti valmistelujen jälkeen... mutta onko tämä oikein? Ääh... miksi mielessäni poukkoilee tällaisia ajatuksia? Minähän olen master! Minun kuuluisi haluta tätä koko sydämestäni! Siltikin... ehkä löydän tähän vastauksen sieltä mihin olen menossa...

Ja samantien hän nopeutti hiukan vauhtiaan.

 

Tuolla alhaalla jotkut maantierosvot näyttävät pitävän hauskaa...

 

TO BE CONTINUED........................

 

SEASON 2 LOPPUU TÄHÄN, KIITOS LUKEMISESTA ^_^