Vuosi loppuu, ja niin myös kolmas tuotantokausi tämän jakson myötä! Mitä tapahtuu Alfalle, Mitarille, Janille, Inalle, Knightille, Cerberukselle, Scorpionille, Shinelle, Shadelle, Basiliskille, Phoenixille, Omikr... no, ehkä en listaa kaikkia hahmoja tähän. Hyvää uutta vuotta!

 

VIIME JAKSOSSA:

Masterit lopettivat tarinansa alkemian herrasta. Basilisk avasi M'Aran portin, ja Master Phoenix pääsi valloilleen. Phoenix vaikuttaa olevan voitolla, mutta Cerberus saa tulivuoren tuhottua. Mutta missä Master Cerberus nyt on?

CYBERALCHEMIST 68

ODOTTAMATON KÄÄNNE

- Missä Master Cerberus on? Shade ihmetteli.

- Miten niin? Mitar kysyi.

- Hän katosi silmistäni heti hänen iskettyään sitä kiveä, Shade sanoi.

- Paineaalto varmaan paiskasi hänet jonnekin, Mitar vastasi.

- Toivottavasti hän on kunnossa... Ina sanoi.

- Enpä ihan usko masterin tuollaisesta loukkaantuvan! Scorpion tokaisi ja heilutti kättään.

- Hitto... ihan kuin viime kerralla! Mutta kuitenkin jotenkin erilaista... Phoenix sanoi ärtyneenä. Viimeksi hän vain tykitti tulivuorta jatkuvasti niillä "kynsillään", nyt hän iski vain yhden. Ja mikä ihme se "voimakasautuma" on?!

- Tuulipuhallin! Knightin ääni kuului pölypilven seasta. Tuuli puhalsi pölyn hetkessä pois.

- Knight! Ina huusi.

- Missä Basilisk on? Knight huusi.

- Eikös hän ollut sinulla? Ina ihmetteli.

- Hän varmaan pakeni pölyn turvin. Hänet täytyy etsiä! Knight sanoi ja laittoi miekkansa tuppeen.

- Entä Phoenix? Hänellä voi olla vielä temppuja hihassaan, Jani sanoi ja osoitti murskaantunutta vuorta.

- J-jätän hänet teille! Hoitakaa homma, Scorpion heilautti kättään ja meinasi karata, mutta Shine tarrasi hänen kaavunhelmastaan kiinni.

- Sinä et lähde mihinkään! tämä tokaisi.

- Tiedän! Tarkista missä Cerberus on, Shine! Ina sanoi ja napsautti sormiaan.

- No kun kerran kauniisti pyydetään niin... Shine mutisi, katosi välähtäen ja ilmestyi heti takaisin. - Hän on katsomossa. Siellä on vielä hiukan sumuista, joten en erottanut kovin hyvin.

- Olisit tutkinut tarkemmin! Jani huudahti.

- Haen hänet. Hoidelkaa te Phoenix, Knight sanoi ja hyppäsi istuinrivin yli.

- Mekö?! Scorpion huudahti.

- Hän tarkoitti varmaan että "pidätelkää häntä", Ina arveli.

- Sinähän et minnekään mene! Phoenix huusi. Shade pysäytti hänet nopeasti varjonsa avulla. - Hngh...

- Auttakaa! Hänen voimansa on hirmuinen! hän huusi.

- Mennään! Mitar sanoi ja juoksi heitä kohti. Hän syntetisoi nopeasti kivestä kahleet Phoenixin ympärille. Jani ja Ina tekivät saman, varmaan vahvistaakseen sitä. Scorpion pisti Phoenixia hännällään.

- Mitä teit? Ina kysyi.

- Ruiskutin häneen rauhoittavia, Scorpion virnisti ja iski silmää.

- Ihan kuin sellainen muka toimihszsh... Phoenix sanoi, mutta hänen päänsä retkahti taakse.

Knight puhalsi pölypilven pois katsomosta, ja näki Basiliskin seisovan ylimmällä rivillä. Hän hymyili ilkeästi.

Hän siis karkasi, ja luultavasti kolkkasi Cerberuksen! Knight ajatteli ja juoksi häntä kohti.

- Ei onnistu, Basilisk sanoi ja heristi nyrkkiään. Juuri kun Knight oli iskemässä häntä miekallaan, hän hyppäsi Knightin yli ja potkaisi tätä takaapäin. Knight kaatui. Hän näki Cerberuksen makaavan tajuttomana vieressään.

- En ymmärrä miksi sanot minua aina kääkäksi, Basilisk sanoi ja astui eteenpäin. - Olen vain sata vuotta sinua vanhempi.

- Hah, käytät jo tämän maailman aikajärjestelmää! Siinä suhteessa en voi sanoa sinua vanhaksi, etkö kunnioita menneisyyttämme! Knight tokaisi.

- Hyh, miksi muka? Basilisk kysyi ja nyrpisti nenäänsä. - Siellä ei ollut mitään tekemistä. Kun sain suoritettua koulun, vanhemmat ylistivät minua, mutta muuten elämä alkoi tylsistyä. Koulussa oli paljon kivempaa.

- No, mikset sitten harjoitellut yksinäsi tai muiden kanssa? Knight kysyi.

- Muut ällöttävät minua, Basilisk irvisti. - Olen mieluummin yksin. Heillä on liian erilainen ajattelutapa.

- Sopeudu siihen! Mikään ei voi olla täydellistä, Knight sanoi kiihkeästi.

- Jumalten maailmassa on, Basilisk virnisti ja sammutti Knightin valot. Sitten hän hyppäsi jonnekin.

- Mitä tuolla tapahtui? Master Basilisk tulee tännepäin, Scorpion ihmetteli.

- Miksei kukaan mennyt auttamaan Knightia?! Ina huudahti.

- Koska kukaan ei tajunnut, Shade sanoi.

- Hitsin itikat! Basilisk ärähti ollessaan vielä ilmassa. Hän ampui silmistään tuliköynnöksiä jotka muotoutuivat liekkihirviöiksi.

- Taas tuota... Mitar sanoi ja syntetisoi nopeasti kivimuurin. Basilisk heilautti kättään todella nopeasti ja ilmavirta mursi seinän olentojen tieltä. - Syökää lounasta, hornasaurukset! Ngah hah hah hah haa! hän nauroi.

- Maistakaapa sitten tätä! Jani sanoi ja iski kätensä maahan, johon aukesi halkeama. Olennot putosivat suoraan aukosta alas. - Se siit... hän meinasi sanoa, mutta hornasaurukset kasvattivat itselleen siivet. Yksi niistä syöksyi suoraan Janin kimppuun. Hän syttyi heti tuleen.

- AAARRGGGHH!!!

- Tehkää tuolle jotain! Mitar sanoi ja heitti miekkansa Basiliskia kohti. Tämä väisti sen ja otti miekan itselleen. Miekkavaras, Mitar ajatteli mielessään.

- Tuhlaatte aikaani... aikaamme, Basilisk sanoi ja heilautti kättään Janin suuntaan. Kotkan muotoinen hornasaurus tarttui Janiin kynsillään ja kantoi tämän areenan reunan yli. Sitten lintu pudotti Janin ilmasta ja haihtui olemattomiin.

- Jani! Ina kiljahti.

- Teistä ei ole mitään hyötyä, Basilisk sanoi ja iski Inaa miekalla. Scorpion meni väliin ja torjui iskun pihdeillään.

- Jos hän kuolee, en voi koskaan voittaa häntä! tämä perusteli ja tönäisi Basiliskin perääntymään.

- Samapa tuo, turha sitä on tappaa ihmisiä ilman syytä, Basilisk kohautti olkapäitään ja heitti miekan maahan.

- Kehtasitkin tehdä tuon Janille... Mitar sanoi vihaisena ja nosti miekkansa maasta. Hän puristi nyrkkiään miekan kahvalla.

Basilisk seisoi hetken paikoillaan. Sitten hän teki äkkinäisen liikkeen ja pujahti Phoenixin viereen. Ennen kuin kukaan ehti pysäyttää häntä, hän oli murtanut kahleet ja ottanut isoveljensä kainaloonsa.

- Heippa, luuserit, Basilisk sanoi. Phoenix liikahti.

- Kainalosi haisevat kamalalta, tämä sanoi. - Pystyn liikkumaan itsekin! Sain tuon ihme myrkyn jo poistettua.

- Odottettavissa sukumme vahvimmalta jäseneltä! Basilisk naurahti pienesti ja päästi Phoenixin irti.

- Miten ihmeessä? Scorpion ihmetteli järkyttyneenä.

- Niin, mitenköhän se olisi mahdollista? Mieti sitä jonain päivänä kun istut yksin geysirin keskellä meditoimassa, Phoenix pyöritteli silmiään. Kaikki olivat hiljaa.

- Isoveli, eivät he tajua perinteitä, Basilisk taputti Phoenixia selkään ja viittoi tätä lähtemään.

- Saastaiset juntit... Phoenix mutisi ja levitti siipensä lähteäkseen lentoon. Basilisk muodosti tulesta pienen lohikäärmeen, jonka selkään hän sitten nousi. He nousivat ilmaan ja lensivät pois.

- He pääsivät pakoon... Mitar sanoi vihaisena ja putosi polvilleen.

- Yritit parhaasi, Ina lohdutti ja laski kätensä Mitarin olalle.

- Ethän yrittänyt, Scorpion tokaisi.

- Hiljaa! Ina ärähti.

- Iips, Scorpion sanoi sarkastisella sävyllä ja pyöritteli silmiään.

- Mutta Jani... Ina sanoi murheellisena. Hänen silmästään valui kyynel. Yhtäkkiä hän näki lohikäärmeen, joka ilmestyi tornin reunan takaa. Ja se kantoi Jania. - Jani!

- Jani! Mitar toisti. Lohikäärme laskeutui heidän eteensä, ja laski läpikotaisin palaneen Janin maahan. Lohikäärmeen selässä ratsastava kapinallissotilas hyppäsi sen selästä pois.

- Alikersantti Volo Torment ilmoittautuu! hän sanoi ja teki kunniaa.

- V-vai niin... Mitar sanoi hämmentyneenä. Hän katsoi Jania.

- Kuka teidät lähett...

- Kapteeni Alfa, sir, Volo sanoi.

- Mistä hän sen keksi? Mitar ihmetteli. - Kilttiä häneltä... hän naurahti hymyillen ja katsoi maahan.

- Hän pyysi minua viemään teidät Zylviano Cityyn, Volo lisäsi ja laski kätensä.

- Zylviano Cityyn? Miksi? Mitar ihmetteli.

- Koska M'Egassa ei ollut ketään, he lähtivät Zylviano Cityä kohti, Volo kertoi.

- Miksi juuri sinne? Ymmärrän kyllä, että se on toiseksi todennäköisin olinpaikka haltioille M'Egan jälkeen, mutta... mitä Alfa itse sanoi? Mitar kysyi.

- En tiedä yksityiskohtia, sir, mutta ilmeisesti hän sai isoveljeltään jonkinlaisen viestin, Volo selitti.

- Vai niin... mitähän ihmettä siellä oikein tapahtuu? Mitä Basilisk oikein suunnittelee? Mitar mietti.

- Pyydän teitä tulemaan mukaani, Volo kumarsi.

- Aivan. Lähdetään! Mitar sanoi ja nousi pystyyn.

- Entä Scorpionin jengi? Ina kysyi.

- Me taidamme jäädä tänne, Shine sanoi. - Pitämään seuraa ja selittämään asiat Cerberukselle kun hän herää.

- Mutta teistä voisi olla hyötyä, jos joudumme taisteluihin... Mitar pyysi. - Otamme Cerberuksenkin mukaan. Hän tarjoutuu varmasti myös auttamaan.

- Pelkäänpä, ettei se ole mahdollista, sir, Volo huomautti.

- Kuinka niin? Mitar kysyi ja kääntyi häneen päin.

- Meillä on vain yksi lohikäärme, johon sopii juuri ja juuri neljä henkeä. He eivät voisi tulla mukaan, Volo selitti.

- Tosiaan, en ottanut sitä huomioon... Mitar sanoi ja painoi päänsä.

- Milläs Knight sitten tuli tänne? Ina sanoi. - Täytyyhän hänelläkin jossain lohikäärme olla.

- Aivan! Mitar hihkaisi ja löi nyrkillä kämmeneensä.

- Jätin sen alas, Knight sanoi. Hän oli kömpinyt alas katsomosta.

- Knight! Ina huudahti.

- Mutta siihen mahtuu korkeintaan kaksi, ja minustakin Cerberuksen jättäminen tänne olisi parempi idea. Tahdon selvittää tämän itse, Knight sanoi ja taputti tupeissaan olevia miekkojansa.

- Mutta... Mitar sanoi.

- Parasta kuunnella häntä, Shine sanoi katsomosta. - Basilisk taisi lyödä aika kovaa, vaikka Cerberuksella ilmeisesti on aika kova kallo. Menkää te vain hoitamaan hommat siellä.

- No, jos kerran niin sanot, Mitar sanoi ärsyyntyneenä.

- Inalle minulla on pari juttua opetettavana, Shine sanoi ja hyppäsi näyttävästi suoraan Inan eteen.

- Millaisia? Ina kysyi.

- Tosi jänniä, Shine sanoi ja iski silmää.

- Arvattavasti Shade siis opettaa minua, koska Jani on kykenemätön mihinkään tällä hetkellä, Mitar arveli ja katsoi Shaden suuntaan. Mitään ei tapahtunut.

- En ole hyvä opettamisessa, Shade sanoi ja katsoi sitten toisaalle.

Mrrh... Mitar ajatteli.

- Voimme kai levähtää jonkin aikaa, ennen kuin lähdemme? Knight kysyi ja istahti katsomon alimmalle riville.

- Tietysti, pitäähän meidän odottaa että Shine saa juttunsa opetettua Inalle, Mitar tuhahti.

- Hyvä, Knight sanoi ja alkoi kuorsata.

Kai masterienkin joskus täytyy nukkua... Mitar ajatteli ja istahti itsekin penkille nukkumaan.