- Lust! Gluttony huusi.

- Hän ei varmaankaan kestänyt tätä ohutta ilmaa, Edward kiusoitteli.

- Varo! Al huusi kun Zylvion löi Ediltä tajun kankaalle. Melkein.

- Kuinka luulinkaan pärjääväni yksin viidelle alkemistille ja kolmelle homunculukselle? Zylvion sanoi ilkeänä.

- Olenhan minä täällä apuna! Nurvugai huusi.

- Lust... Gluttony katseli kivinyrkkiä surullisena.

- Kerro ensin mitä tämä tarkoittaa, opettaja, Mitja sanoi.

- SITTEN me hoitelemme teidät, Ed sanoi.

- Hyvä on, kerron teille. Ette te siitä kuitenkaan mitään kostu, Zylvion sanoi. Nurvugai mulkoili sankareita.

- Mitä tiedät? Mitä kaikkea? Mitja kysyi.

Zylvion katsoi Mitjaa ja muita totisena.

- Yli 12 vuotta sitten, olin erään toisen maailman kuningatar ja Nurvugai oli kuninkaani. Hallitsimme vuoria, maita, meriä ja tasankoja. Käytännössä koko maailma oli meidän. Mutta kapinalliset halusivat demokratian maailmaamme, kun taas me emme. Mitja oli heidän, kapinallisten, johtaja.

- Uskomatonta! Ina huudahti.

- Haluan kuulla lisää! Jani innostui.

- Vallanhimomme kasvoi koko ajan, mutta ennen pitkää valloitettavat maat loppuivat. Hallitsimme koko maailmaa... mutta halusimme aina saada lisää! Emme halunneet hallita pelkästään maailmaa, halusimme hallita koko maailmankaikkeutta!

- Jollakulla on ollut suurisuuntaisia suunnitelmia, Al sanoi.

- Mutta jäikö se suunnitelman tasolle? Ed kysyi.

- Haravoimme koko maailman lähestulkoon etsiessämme tietoja ulottuvuusportista.

- Ulottuvuusportista? Toiseen maailmaanko? Al sanoi.

- Löysimme lopulta tarvittavat tiedot, opiskelimme alkemiaa, joka muuten toimii meidänkin maailmassamme. Opin samalla aistimaan alkeemisen energian. Samoin mieheni. Pitkien etsintöjen jälkeen löysimme paikan, jossa oli vahvimmat energiavirrat ja avasimme ulottuvuusportin.

- Onkohan se samanlainen kuin Totuuden ovi? Ed mietti.

- Mutta kapinalliset olivat voitolla. Päätimme vallata tämän maailman. Yksi kapinallinen pääsi portista läpi mukanamme. Hänen nimensä oli...

- Olinko se minä? Mitja pisti väliin.

- Se olit sinä! Mutta ilmeisesti muistisi katosi jonnekin, koska tultuamme ulos portista, et hyökännyt kimppuumme. Huomasin, että hitaasti sinä myös kutistuit. Jätin sinut tänne.

- Tänne? Miten niin tänne? Mitja ihmetteli.

- Koska tulimme täältä. Tänne se portti avautui. Sain hankittua valtionalkemistin valtuudet sillä aikaa, sillä ulottuvuusportin sisällä oli eräänlainen "matkatoimisto" josta sain tietoa tämän maan tavoista. Sitten palasin hakemaan sinut. Olit tajuton ja muuttunut vauvaksi. Vein sinut erääseen metsään, ja sain erään partion lähtemään sinne "oudon valon takia". Tulin itsekin mukaan ja sain sinut oppipojakseni. Opetin sinulle alkemiaa ja teeskentelin kuukauden ajan sairastunutta, koska halusin olla vähän aikaa rauhassa. Ishvaalin sota ei meitä häirinnyt. Muutimme vain rauhaisampaan kolkkaan siksi ajaksi. Lähestymme tarinassani nykyhetkeä. Tiedättekö miksi minulla on automail? Koska Ishvaalit ehtivät viedä käteni muuton aikana! Halusin palata takaisin kotimaailmaani hakemaan armeijan valloittaakseni tämän maan, mutta energiavirrat eivät olekaan niin vahvoja tällä puolella! Siksi tarvitsen kasan alkemisteja että voisin avata portin uudelleen! Houkuttelin teidät tänne kahden ystävämme avulla! Tulkaa, Morhota ja Jeejian!

Varjoista astuivat kaksi miestä. He olivat samat jotka olivat kertoneet Edille ja Alille kivestä junassa, ja Janille ja Inalle vaarasta Rockbellien kotona.

- Tarvitsin myös jotain, joka vahvistaisi alkemistisotilaitamme! Kotiinvietävää! Nimittäin...

- Prima Materian! Mitja huusi. Zylvion, Nurvugai, Morhota ja Jeejian jähmettyivät. Samoin myös Elricit ja homunculukset.

- Mikä on Prima Materia? Ina ihmetteli.

- Eikös se ole vain tarua? Legendaa? Al väitti.

- Totta se on. Sitä esiintyy maailmassa hyvin vähän. Sekin on eräänlainen Viisasten kivi. Ennen vanhaan Viisasten kiveä ja Prima Materiaa luultiin samaksi asiaksi, mutta itseasiassa ne ovat aika lailla erilaisia. Uskotaan, että Prima Materia on kaiken olemassaolevan aineen esi-isä. Joten siitä voi syntetisoida mitä vain. Sitä vain ei ole koskaan nähty. Mutta jos sen löytää, ja analysoi sen koostumuksen, voi muuttaa sen joksikin muuksi alkemialla ja sitten taas takaisin kunhan muistaa alkuperäisen koostumuksen. Se olisi maailman, ei vaan maailmankaikkeuden, voimakkain ase väärinkäytettynä. Siitä voisi tehdä vaikkapa... auringon. Tai kuun. Tosin alkemian lait sitovat, eli sitä ei voida muuttaa itseään suuremmaksi asiaksi... Mitja kertoi.

- Todella hyvin päätelty! Et ole tyhmentynyt yhtään, Mitja. Osasit jo vanhoina aikoina alkemiaa ja siksi opit sen niin helposti. Mutta, on yksi asia jonka avulla voi rikkoa lakeja... Viisasten kivi! Zylvion sanoi.

- Prima Materia ja Viisasten kivi yhdessä voisivat koitua koko maailman kohtaloksi... Mitja sanoi.

- Putosin kärryiltä, Ina sanoi.

- Niin minäkin, Jani vastasi.

- Ymmärrän... Ed virnisti. - Ja noiden homunculusten johtajalta aiot saada sen kiven?!

- Kiitos kertomasta. Avaan ensin portin, tulen valtaamaan tämän maailman, ja sitten Prima Materian avulla... Zylvion aloitti.

- Mitä aiot? Muuttaa maailman mieleiseksesi? Al kysyi.

- En, vaan Prima Materian avulla... valtaan sitten maapallon! Zylvion huusi ja nauroi pirullisesti.

- Maapallon...? Mitjan silmät suurenivat.