VIIME JAKSOSSA:

Haltiat valtasivat Zylviano Castlen, eivätkä Ed ja Al vieläkään päässeet pois... Master Knight taas taisteli Cerberus Towerin masteria vastaan, ja hävisi. Tämä master onkin vahva... Jani ja kumppanit ovat lähellä Scorpion Desertin rajaa...

CYBERALCHEMIST 54

KEITAAT

Aamulla he nousivat aikaisin jatkaakseen matkaansa. Aurinko nousi jostain syystä tällä kertaa autiomaan suunnasta.

- Hei, miksi aurinko nousee aina sattumanvaraisista suunnista? Ina kysyi.

- Ei se mitään sattumaa ole. Kerroinhan, että täällä Allavassa maailmanlait ovat erilaisia kuin Amestrisissa. Tämä on pelkkää legendaa, mutta sanotaan että merkittävinä aikoina aurinko nousee sieltä minne seikkailijat ovat matkalla. Aurinko taas laskee sinne mistä he ovat tulleet jotta he muistaisivat menneisyytensä, Mitar kertoi.

Näköjään tuo otti infoboksin roolin Bingon kuoltua... Jani ajatteli.

- Jännä legenda! Ina hihkaisi.

- Juu, onhan se. Täällä Allavassa on seikkailuja riittänyt... viimeisin suuri seikkailu tapahtui... Mitar sanoi. - Sanokaa jos jaarittelen.

- Ei, ethän sinä... mrgrmrgng.... Jani murisi.

- Hyvä. Viimeisin vähänkin suuri seikkailu tapahtui joskus silloin kun Bingo kävi Aqua-vuorilla harjoittelemassa, Mitar kertoi.

- Mrrrhhh.... BINGOOHHH!! Sinä ruoja!

Kannattaa ehkä olla puhumatta hänestä... Jani ajatteli.

- Onko Scorpion Desertille vielä pitkäkin matka? Ina kysyi.

- Ei varmaan... itse asiassa... Mitar sanoi. Hänen jalkansa astui jollekin hiekkaiselle. - Olemme jo siellä.

- No sattuipas sopivasti! Jani sanoi.

- Kiva. Nyt täytyy mennä ekalle keitaalle, Mitar sanoi. - Ei sinne niin pitkä matka ole.

- Kuulostaa että sinne on aika pitkä matka... Jani epäili.

- No! Mitä me tässä kupeksimme! Täytyy jatkaa matkaa! Mitar huudahti ja jatkoi kävelemistä.

- Tullaan, tullaan... Jani huoahti ja meni perään. Tämä maailma on kyllä vähän hullu... tahtoisin tosiaan jo päästä takaisin Amestrisiin!

Myöhemmin, heidän päästyään ensimmäiselle keitaalle, joka sijaitsee parin jaridovizin päässä Scorpion Desertin rajalta:

Mitar täytti vesileilejä lähteestä. Jani taas istui kiven päällä ja ihmetteli kumman näköisiä eläimiä, joilla oli selässä kaksi kyttyrää.

- Hei, mitä nämä ovat? En ole nähnyt näitä Amestrisissa, Jani kysyi tuijottaessaan kumman näköisiä eläimiä.

- Mitar, kauanko vielä menee ennen kuin pääsemme auttamaan Edwardia ja Alphonsea? Ina kysyi.

- Mitar... Jani sanoi.

- Mitar! Ina huudahti.

- Mitä?! Mitä nyt? Mitar hätkähti.

- Mitä nämä o... Jani aloitti.

- Milloin pääsemme auttamaan Ediä ja Alia? Ina keskeytti.

- Vaikka heti sen jälkeen kun olemme käyneet Cerberus Towerissa... tosin ei kannata olla turhan optimistinen sen suhteen, että saamme sen masterin puolellemme, Mitar sanoi.

- MITAR! Mitä nämä eläimet ovat?! Jani huusi taustalta.

- Mitä? Nuoko? Mitar kysyi.

- Niin! Nämä juuri! Jani ärjyi.

- Niitä kutsutaan kameleiksi, Mitar sanoi. - Tai erämaan laivoiksi. Pääasiallisia kulkuneuvoja aavikolla matkustettaessa.

- Jaa... Jani sanoi.

Eikö Jani nyt tuota tiennyt... Ina hymähti.

- No niin! Nyt on vesivarat täydennetty! Tuliko meille kameleita mukaan? Mitar kysyi.

- Ei... Ina vastasi.

- Eikä täällä tietenkään missään vuokrata kameleita... Mitar huokaisi.

- Tarvitaanko täällä kamelinvuokraajaa? kuului jostain.

- Juu... Mitar sanoi alakuloisena.

- Tässä olisi! Päivätaksa on 40 moneria, viikkotaksa 300 moneria! Montako otatte? sanoi leveästi hymyilevä, pienikokoinen parrakas mies.

- Aa, kamelikauppias. Tämähän tuli tarpeeseen, Mitar huomasi.

- Se on kamelivuokraaja, mies kurtisti kulmiaan ja alkoi sitten taas hymyillä.

- Samapa tuo. Otamme kaksi kamelia, Mitar sanoi ja kaivoi taskustaan rahojaan.

Moner on varmaankin Allavan rahayksikkö... Jani ajatteli. Hetkinen! Kaksi kamelia? Hän on sittenkin pervo! Et varmana pääse samalle kamelille kuin Ina! Jani raivosi.

- Selvä! Siis kaksi kamelia viikoksi! Saa palauttaa aikaisemminkin! mies virnisti ja laski rahoja.

- Tällä aavikolla on kaksi pyramidia, joissa asuu paljon ihmisiä. Siksi alue on ihanteellinen kamelivuokraajille, Mitar selitti.

- Vai niin! Ina sanoi.

- Aivan! Minnekäs herrasväellä on muuten matka? mies kysyi.

- Cerberus Toweriinhan tässä ollaan menossa... Ina sanoi.

Sitä paitsi...! Teillä ON kyllä ikäeroakin... Grrh! En hyväksy tätä! Lapsia ei saa iskeä! Jani murisi mielessään.

- Cerberus Toweriin? Vai niin, sinnehän on mennyt monia viime aikoina, mies sanoi.

- LÄHDETÄÄN JO! Jani huusi.

- Joo joo, Mitar sanoi ja napsautti lompakkonsa kiinni.

- Lähdetään. Ei meillä ole koko päivää aikaa.

Ja ottaa vielä kaiken kunnian itselleen! Aivan kuin minä en olisi keksinyt tuota ensin! Jani ärähti.

- Seuraava kohteemme on keidas numero kaksi. Siellä sijaitsee myös toinen asutetuista pyramideista, Mitar sanoi ja nousi kamelin selkään.

Hah... hän ei uskaltanut nousta samaan kuin Ina... varmaankin hän huomasi MINUN vastustavan häntä, ja luovutti suosiolla! Heh hee... Jani myhäili.

Inakin hyppäsi kamelin selkään, ja Jani heti peräjälkeen. Mitar katseli hetken ympärilleen, ja sitten hän käski kamelia lähtemään.

Matka oli kuuma ja paahtava aurinko paistoi heitä koko ajan.

- Miksei meillä ole mitään... mitään... mitään?! Jani huusi.

- Ai niitä... ihme kaapuja joita pidetään kuumissa paikoissa kuten autiomaissa? Ina ehdotti.

- Niitä juuri! Jani tokaisi.

- Unohtui, Mitar vastasi.

Ja hän on aina niin coolina! Grrhh!! Jani ajatteli ja hänen silmänsä iskivät samalla tulta.

- Täytittehän vesileilinne? Mitar kysyi.

- Ööh... mitkä? Jani ihmetteli hölmöllä naamalla.

- Vesileilit. Nämä tässä, Mitar selitti ja näytti leiliään.

- Ai, nuo... ehehe... tosiaan, ne... Jani nauroi. Leilit...

- Minä muistin! Minä muistin! Ina huudahti ja viittasi kädellään.

- ...hyvä... entä Jani? Mitar kysyi.

- Eääööh... Jani öhähti. Kiva...! Unohtui...!

- Huoh... hyvä on... voit ottaa minun leilistäni... Mitar huokaisi, raapi hieman niskaansa, ja jatkoi matkaa.

- Ööh... Jani sanoi. On hän toisaalta ihan hyvä jätkä...

- Ihana! Uhraudut toisten puolesta! Ina hihkaisi.

Eikä ole! Mitar on KAUHEA! Jani ärjäisi mielessään.

Myöhemmin hirveän kuumuuden jälkeen, heidän ja heidän kameleidensa ylle ilmestyi kumma varjo. Lisäksi Mitarin kameli pysähtyi. Jani oli nukahtanut.

- Mmmmhh... mitä... miksi pysähdyttiin? Jani mumisi.

- Herää, kuului jostain.

- Mhm... Jani mumisi lisää. - Gääks! Mitä?! Missä mennään? Joko ollaan Cerberus Towerilla? Mi...

Heidän edessään seisoi mahtavana suuri pyramidi. Se oli niin suuri, että se peitti auringon takanaan (tietty!). Se koostui tuhansista hiekkakivistä, jotka olivat ainakin kamelin kokoisia.

- Tässä taitaa olla se "toinen keidas", Mitar sanoi ja hyppäsi pois kamelin selästä.

- Niin suuri... Jani hämmästeli.

- Vauuh... Ina sanoi.

Mitar koputti pyramidin seinää.

- Hoituuko se noin? Siis, sisäänpääsy, Jani kysyi. Ilmeisesti hän oli unohtanut kaunansa hetkeksi.

- Kyllä, tietenkin. Luottakaa minuun, Mitar sanoi ja jatkoi koputtamista. Mielessään hän kuitenkin ajatteli: Hitto! Mitä nyt kuuluu tehdä?! En ole ennen ollut täällä...

Yhtäkkiä hiekka Mitarin alla katosi ja hän humpsahti maan alle.

- Mitar! Ina huudahti.

Oikein hänelle... Jani ajatteli muttei uskaltanut vielä sanoa ääneen.

- Jani! Ina! Heitättekö köyden? Mitar huusi.

- Ei ole, Jani huusi.

- Varmana on! Pakkasin mukaan... Mitar huusi. Sitten hän oli hetken hiljaa.

- Mitä nyt? Ina kysyi. Hän hyppäsi kamelin selästä.

- Ei mitään, tajusin vain että se säkkihän on minulla itselläni... Mitar vastasi. - Hei, odottakaa siellä. Yritän keksiä jotain...

- Selvä on... Jani sanoi tylsästi.

- Geronimooo!!! Ina huusi ja hyppäsi kuoppaan.

- MITÄ SINÄ TEET?!!! Jani karjaisi niin että silmämunat melkein lennähtivät kuopistaan.

Ina tippui kovalle kivialustalle. Melkein. Mitar kerkisi napata hänet ilmasta. Sitten Mitar laski hänet maahan tukevasti ja jatkoi miettimistä.

- Kiitos, Ina sanoi vilpittömästi.

- Hmm... Mitar mietti. Yhtäkkiä hänen kamelinsa nosti hänet turvallaan takaisin selkäänsä ja lähti juoksemaan luolaa eteenpäin.

- Mitar! Ina huudahti.

- Mitä siellä tapahtuu?! Jani huusi ylhäältä.

- Jani! Tule sinäkin tänne! Mitarin kameli lähti viemään häntä jonnekin! Äkkiä! Ina huusi.

- Hyvä on... Jani huokaisi ja hyppäsi luolaan kameli mukanaan.

- Hän meni tuonn... Ina aloitti, mutta kameli vei heidätkin mukanaan.

- MITÄ TÄMÄ ON?! Jani huusi yrittäessään pitää kiinni satulasta.

- Pidä vain kiinni! Ina huusi.

Kohta he jo pysähtyivätkin. Heidän edessään seisoi Mitarin kameli, selässään hengästynyt Mitar. Lisäksi heidän edessään oli kivinen ovi, jossa oli pieni kurkistusaukko.

- Mit...? Jani ihmetteli.

- Hhh.... hhh... mitä? Mitar kysyi. Yhtäkkiä oven takaa kuului kolinaa ja ruminaa. Sitten kurkistusaukkoon ilmestyi silmäpari.

- Hmm... keitäs te olette? Onko teillä passi? Ei. Siispä ette voi - ei mutta onko tuo Mitar Lorighan?! Totta vie. Uutiset ovat kiirineet tänne asti. Siispä pääsette sisään, kuului aukon toiselta puolelta.

- Siis... häh? Jani ihmetteli.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Jani ja kumppanit saapuvat toisen keitaan Pyramidikaupunkiin. Siellä he tapaavat erään kääpiön... sekä muutamia epämiellyttäviä tyyppejä.