- Ai niin! Minun piti kertoa eräs TOSI tärkeä juttu! Minusta tuntuu että olen saanut selville miksi kaivoksia tuhot... Mitja yritti.

- Ed ja Al! Ina huusi. - Pysäytä auto!

Mitja yritti pysäyttää auton, mutta maa oli niin jäistä että se alkoi luisua eikä sitä voinut ohjata.

- Aagh! Ed ja Al! Jani kirkui kuin pikkulapsi.

Edward hyppäsi lumihankeen. Alphonse ei ehtinyt...

Tai oikeastaan Alphonse ehti sekuntia ennen kolaria muuttaa auton alkemialla tandem-polkupyöräksi.

- Erinomainen ajoitus, Mitja sanoi.

- Olemmekin odottaneet teitä, Edward sanoi ja pyyhki lunta itsestään. - Miten keksitte tulla apuun?

- Yksi puliukko ryntäsi taloomme ja mumisi jotain Telpotista ja että olette vaarassa, Ina sanoi.

- Vaarassa? Tuskin. Mutta tarvitsimmekin juuri kyberalkemistin apua eräässä asiassa... Alphonse sanoi.

- Te voisitte sitten lähteä tuolla polkupyörällä takaisin kotiin, tämä voi olla vaarallista, Edward sanoi.

- Mutta senhän takia me tulimme: Auttamaan teitä jos on vaarallista, Jani ja Ina sanoivat yhtäaikaa.

- Olkoon sitten, Edward sanoi. - Mutta ette sitten ryhdy näsäviisaiksi, Ed sanoi ja käänsi selkänsä.

- Mihin minua tarvitaan? Mitja kysyi.

- Tässä on tämä pylväs. Näetkö? Alphonse näytti.

- Näen, Mitja sanoi. - Tämä tuntuu tutulta...

- Siinä lukee: "Legendaarinen kivi löytyy kaupungista, joka leijuu pilvien yläpuolella... päästäksesi sinne täytyy tämä kivi muuntaa lentäväksi ajoneuvoksi voimakkaalla alkemialla", Alphonse kertoi.

- Ai ilmalaivaksi? Mitja sanoi.

- Mutta eikös lentäminen ole mahdotonta? Al sanoi.

- Ei tietenkään! Kunhan se on luotu maan energiavirroista eikä riko fysiikan lakeja, se ei ole mahdotonta! Mitja sanoi ja alkoi piirtää syntetigrammia pylvään ympärille.

- Miksi te tahdotte sinne? Jani kysyi.

- Legendaarinen kivi voisi viitata Viisasten kiveen, Edward sanoi.

- Valmista! Mitja huusi ja astui pois luomuksensa tieltä. Ed, Al, Jani ja Ina pällistelivät ihmeissään jättimäistä laivaa, jolla oli potkurit purjeiden tilalla.

- Ihmettelettekö? Se on ilmalaiva! Parasta teknologiaa! Ei ihan tämän vuosisadan tyylistä mutta kelvannee kulkuvälineeksi? Mitja sanoi kehuskelevaan sävyyn.

- Se... on upea, muut sanoivat.

- Todella upea, kuului jostain mutta he eivät kuulleet sitä.

Kotvan kuluttua he jo lensivätkin pilvien yläpuolella.

- Tämän kokoisissa rakennelmissa on se huono puoli, että ne hajoavat nopeammin, Mitja sanoi.

- Ääks! Ed pelästyi.

- Mutta kyllä tämän pitäisi ainakin tunnin kestää, Mitja sanoi.

- Se riittääkin juuri ja juuri, Ed sanoi.

- Nimesi pitäisi olla Huterien rakennelmien alkemisti, Jani sanoi.

- Höh. Al, käännöksessäsi oli muuten virhe, Mitja huomautti.

- Mitä siinä sitten todella luki?! Al huusi.

- "Tämän kiven energian avulla pitää luoda lentävä ajoneuvo voimakkaalla alkemialla", Mitja selitti. - Pylvään ympärillä energiavirrat olivat paljon voimakkaampia kuin missään muualla missä olen ikinä käynyt, Mitja sanoi.

- Eikös se johda siihen että tämä ilmalaiva kestää paljon kauemmin kuin jos se olisi luotu heikommasta energiasta? Ed sanoi.

- Fiksua... mistä keksit? Mitja sanoi.

- Pitäähän nyt valtionalkemistin tuntea vähän muidenkin tekniikkaa, Edward selitti kädet taskuissa ja vihellellen.

- Niinpä tietysti. Siitäpä tiedän, että et menettänyt kättäsi Ishvaalissa, Mitja sanoi. - Teit ihmissynteesin.

- No senhän nykyään tietävät melkein kaikki, Edward sanoi.

- Leijuva kaupunki näkyvissä! Ina ilmoitti.

Kaikki ryntäsivät katsomaan näkyä...