VIIME JAKSOSSA:

Master Basilisk keskeytti turnauksen ja uhkasi Master Cerberusta. Kaikki kolme masteria samassa paikassa alkoivat kertoa "todellisesta" menneisyydestään...

CYBERALCHEMIST 66

PIRULLINEN SUUNNITELMA

Knight harjoitteli pihalla isoveljensä ollessa poissa. Hän kuuli juoksun ääniä. Hän työnsi miekkansa tuppiinsa ja katsahti äänen suuntaan. Hän näki isoveljensä.

- Isovel... hän meinasi sanoa.

- Ei ole aikaa puhua! Seuraa minua! Arthur sanoi ja viittoi Knightia peräänsä, muttei pysähtynyt. Hän suuntasi kohti linnan seinää.

- Mitä... Knight ihmetteli mutta juoksi perään.

Arthur painoi seinässä olevaa tiiltä, ja seinään avautui aukko. Hän pujahti siitä sisään Knight perässään. Hän oli menossa kohti linnan maanalaista tyrmää, joka toimi tosin nykyään enemmänkin varastona. Siellä säilytettiin Knightin suvun aarteita.

Miksi hän minua tänne vie? Knight mietti.

Hetken päästä he olivat syvällä katakombeissa. Arthur pysähtyi ja työnsi kiiltävän avaimen, vaikka Knight arvasikin sen olevan hyvin vanha, erään oven lukkoon. Oveen oli kaiverrettu numero 65 (tietenkin masterien merkeillä). Ovi aukesi äänekkäästi naristen. Arthur meni nopeasti sisään.

Seinillä oli paljon vipuja, ja hän veti niistä muutamia. He kävelivät pitkää käytävää, ja Knightin olisi tehnyt mieli kysyä mitä hänen isoveljellään oli mielessä, mutta hän pidätteli haluaan.

Heidän päästyään käytävän päähän ja Arthurin vedettyä lukuisia vipuja, heidän edessään oli suuri suorakaiteen muotoinen arkku joka oli nostettu pystyyn. Arthur työnsi avaimen siihen, ja hänen vetämänsä vivut naksahtivat. Arkku aukeni naksahtaen.

Sisällä oli monta erilaista miekkaa. Arthur otti niistä yhden ja ojensi sitä Knightille.

- Jos tilanne ei olisi tällainen, minun kuuluisi perinteiden mukaisesti kertoa sinulle jokaisen miekan historia ja ominaisuudet, mutta nyt ei ole siihen aikaa, Arthur sanoi ja antoi miekan Knightille. Hän antoi Knightille jatkuvalla syötöllä miekkoja, kunnes jäljellä oli enää yksi. Se oli selvästi isompi kuin muut, ja sen kahva ja terä olivat kultaisen värisiä. Siitä huokui jollain lailla valoisaa energiaa.

- Mikä se on? Knight kysyi yrittäessään pidellä kaikkia miekkoja.

- Se on Excalibur. Sen luoja ja käyttäjä oli esi-isämme Master Arthur, sama nimi kuin minulla. Sitä on sanottu kaikkien aikojen mahtavimmaksi miekaksi. Yritin itsekin opetella käyttämään sitä isän asetettua suuria odotuksia kohtaani, mutta en koskaan pystynyt käyttämään sitä kunnolla. Toivon että sinä onnistut paremmin, Arthur sanoi ja antoi Excaliburin Knightille.

- Uskomatonta... tämä on siis Excalibur... tietenkin tunnen tämän miekan! Mutta miksi sinulla on niin kiire? Knight kysyi.

- Yksi ystäväni osoittautui jumalten uhmaajaksi ja minun täytyy pelastaa maailma. Ja jos en pysty siihen, tahdon että saat nämä miekat. Jatka elämää jollain tavalla ja harjoita kykyjäsi jokaisen miekan kanssa. Minun on nyt mentävä, Arthur sanoi ja juoksi pois.

- Odota... Knight huusi, mutta Arthur oli jo tavoittamattomissa.

Arthur juoksi täyttä vauhtiaan kohti neuvoston kokoustaloa.

Voimme vielä pysäyttää Cubelackemithin, jos kiirehdimme! hän ajatteli juostessaan. Hän juoksi penkillä makoilevan Master Basiliskin ohi.

- Mikä kiire sinullakin on, tiukkapipo?! Basilisk murahti ja heristi nyrkkiään. Sitten hän käänsi kylkeä ja jatkoi torkkumista.

- Voisit sinäkin joskus tehdä jotain hyödyllistä... Arthur mutisi hiljaa. No, ainakaan hän ei ole pahis kuten isoveljensä Phoenix...

Hän huomasi kokoustalon. Tähän aikaan siellä on ainakin muutama virkailija ja sitten vielä vähintään Master Eros tai Master Gaia... hän mietti ja juoksi isosta ovesta sisään.

Hän etsi kirjurin toimiston ja paiskasi oven auki.

- Kootkaa kaikki liikenevät masterit! Cubelackemith on syyllinen! Arthur huusi pöytänsä takana istuvalle kirjurille.

- Rauhoittukaa, rauhoittukaa. Onko teillä todisteita? Meidän täytyy pitää hätäkokous ja päättää, mitä tehdään... kirjuri sanoi ja laski kahvikuppinsa työpöydälleen.

- Tätä juuri vihaan demokratiassa! Arthur ärähti ja juoksi pois.

- Sulkekaa ovi perässänne! kirjuri huudahti.

Arthur törmäsi Master Cerberukseen käytävällä.

- Ketä etsit? tämä kysyi.

- Hyvä että olet täällä! Cubelackemith... Arthur sanoi.

- Tiedän, seurasin teitä. Tulin tänne edeltä, Cerberus sanoi.

- Mikset ole etsinyt muita mastereita?! Arthur tokaisi.

- Olenpas! Kerroin jo Master Gaialle, ja hän ilmoittaa muille. En tosin tiedä, ehdimmekö ajoissa. He saattavat aloittaa hommelinsa milloin hyvänsä, Cerberus sanoi.

- Siinä tapauksessa MINÄ pysäytän heidät yksinäni. Tulkaa perässä! Arthur sanoi ja juoksi pois.

- Odot... Cerberus yritti, mutta ei ehtinyt.

- Sanoinko tosiaan niin...? Basilisk ihmetteli ja katsoi Cerberusta. - Alat ärsyttää minua...

- P-pidelkää häntä aloillaan että saan tarinan kerrottua! Cerberus tokaisi.

Cubelackemith ja Phoenix olivat valmiusasemissa labransa ulkopuolella.

- Anna Demonin veri, Cubelackemith sanoi. Phoenix otti koepullon laukustaan ja ojensi sen Cubelackemithille. Tämä asetti sen eteensä maahan asettamalleen telineelle. Cubelackemith istui lootusasennossa, Phoenix seisoi hänen vierellään. He olivat piirtäneet suuren ja erittäin monimutkaisen syntetigrammin alueen ympärille. Teline oli aivan syntetigrammin keskellä.

- Enkö voisi tulla sinne mukaan, jos tarvitset alkeemista apua? Phoenix kysyi.

- Et. Hoidan tämän yksin, siinä tapauksessa että jokin menee pieleen, Cubelackemith sanoi ja asetti kätensä hitaasti yhteen. Sitten hän painoi ne maahan telineen molemmille puolille.

- SEIS! Arthur huusi. Hän oli parinkymmenen metrin (meidän mittojemme mukaan) päässä heistä.

- Liian myöhäistä! Cubelackemith huusi ja hänen ympärilleen ilmestyi purppuranpunainen pyörre. Phoenix astui sivuun pyörteen tieltä, ja Cubelackemith imeytyi pyörteen sisään kuin tuhka tuuleen.

- Ei! Arthur huudahti. Phoenix lennähti hänen eteensä ja iski Arthuria mahaan. Arthur kaatui, ja nousi heti pystyyn.

- Tästä ei ole hyötyä... Cubelackemith täytyy pysäyttää! Hän on hullu, älä tottele häntä! Arthur sanoi.

- Te tässä hulluja olette, kun väitätte pelkäävänne jotain, jota nimitätte "jumaliksi". Minun sukuni on kaikkein vähiten jumalpainotteinen koko Rezamissa, joten en itsekään usko moiseen hömpötykseen. Tahdon silti tietää, onko universumiportissa todellakin jokin "Jumalten maailma" ja jos ei ole, niin mikä? Jos sitä edes on. Cubelackemithin avulla saan vastauksen. Sitä paitsi on hauskaa kehitellä uusia maailmanlakeja, Phoenix virnisti ja asetti jalkansa Arthurin päälle.

Kiirehtikää nyt! Arthur kiristi hammastaan. - Siinä tapauksessa voitan sinut ja pakotan sinut pysäyttämään hänet! Cubelackemith sanoi ja vetäisi miekkansa esiin. Hän heilutteli sitä hetken, ja viilsi sillä sitten Phoenixia. Tämä väisti ammattimaisesti, mutta sai silti haavan olkapäähänsä.

- Taistelen sentään neuvoston jäsentä vastaan... mutta olen minäkin voimakas! Olen sentään sukuni kyvykkäin vesa... Phoenix hymyili ilkeästi ja nousi ilmaan siipiään heiluttaen.

Mitä hän aikoo...? Arthur mietti ja pisti miekkansa takaisin tuppeensa.

Phoenix odotti, kunnes oli sopivan korkealla, puunlatvojen tasalla, ja sitten hän veti syvään henkeä. - Haa..... FEENIKSINTULIPALLO! hän huusi ja syöksi kidastaan suuren tulipallon.

O-ou! Arthur ajatteli ja veti miekkansa tupestaan niin nopeasti kuin pystyi. Hän kohotti sen taakseen, ja sivalsi tulipallon kahtia.

o_O, Phoenix ajatteli.

- Tuossako kaikki mitä osaat? Arthur sanoi ja nojasi miekkaansa virnistäen.

- Ei suinkaan! Phoenix huusi ja osoitti nyrkeillään maata kohti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, sillä hänen päälleen putosi iso kivi, ja hän putosi maahan niin että rusahti.

- Tekö... Arthur sanoi ja katsoi taakseen. Hän näki takanaan joukon mastereita. Yksi heistä oli Master Titan, kivienheittelyekspertti.

- Tulimme niin nopeasti kuin kerkisimme, tämä sanoi, kohotti nyrkkinsä ja puristi sitä. - Missä Cubelackemith?

- Hän on jo universumiportissa! Phoenix on ainoa mahdollisuutemme päästä sinne! Arthur sanoi hätäisesti.

- Universumiportissa...? Titan ihmetteli.

- Kai Cerberus kertoi teille? Arthur sanoi pientä pelkoa silmissään.

- Minä olen täällä, Cerberus nosti kättään ja tuli Titanin takaa esiin.

- Hyvä... Arthur huoahti ja laski päänsä. Cerberus marssi Phoenixin luo.

- Kerropas miten universumiportti avataan? hän sanoi käskevästi.

- Ihan kuin kertoisin teille, Phoenix naurahti. Hän ei pystynyt liikkumaan, sillä varmaan useampikin luu oli murtunut kiven iskusta.

- Kerrot tai muuten, Cerberus sanoi ja heristi nyrkkiään.

- Hyvä on, Phoenix sanoi ja oli hetken hiljaa. - Menkää tuon syntetigrammin luo, hän sanoi ja osoitti paikkaa, jossa Cubelackemith oli hetki sitten istunut.

- Ja sitten? Cerberus kysyi käveltyään paikalle.

- Tarvitaan energiaa, jotta portti saadaan avattua, Phoenix sanoi ja yskäisi. - Teitä on tuossa aika monta. Mutta alkemisteja on vain yksi, minä. Tarvitsemme vielä muutaman masterin, hetkinen... Phoenix sanoi ja laskeskeli hetken. - Yhden. Yhden voimakkaan.

- Hakekaa äkkiä joku! Titan käski. Joukon nopein lähti juoksuun.

Cubelackemith katseli ympärilleen. Hän näki ympärillään vain äärettömiin jatkuvia valkoisia kristallikäytäviä, mutta edessään hän näki suuren peilin josta hän näki takanaan olevan näyn, muttei itseään.

Todella kiehtovaa... hän ajatteli ja siveli peilin kristallisia kehyksiä. Hän kosketti peilin lasia, mutta se olikin enemmänkin kuin kuin vettä tai geeliä. Hän työnsi kätensä sisään, ja näki sen peilikuvana peilin pinnassa. Hän veti kätensä pois, ja peilikuva katosi.

Tämä on varmaankin portti "Jumalten maailmaan". Astun siitä vain sisään, ja vedän Rezamin mukanani... hän ajatteli ja astui aivan peilin läheisyyteen. Demonin veren avulla voin luultavastikin vetää sen tänne. Lisäksi aistin, että tämä paikka on ääretön energiavirtojen keskittymä, joten pystyn varmaankin käyttämään myös sitä katalyyttinä.

Hän työnsi molemmat kätensä sisään. Tunne oli kuin menisi hyytelökylpyyn. Vastenmielisesta tunteesta huolimatta hän työntyi kokonaan sisään.

Hän tunsi ympärillään virtaavan voiman peilin sisäpuolella ollessaan. Hän sulki silmänsä ja asetti kätensä yhteen. Hän keskitti ajatuksensa Rezamiin ja sen tänne vetämiseen. Hän oli piirrellyt ruumiinsa täyteen syntetigrammeja keskittymisen helpottamiseksi. Nyt täytyisi vain odottaa, että hän saisi tarrattua kiinni Rezamin "langan päästä".

Arthurin mahassa tuntui vellovan. Hän painoi kätensä rinnalleen.

- Aloittiko hän jo? hän sanoi hiljaa.

- Mahdollisesti... meidän täytyy kiirehtiä! Cerberus sanoi.

- Menneisyytemme ja tulevaisuutemme on pyyhkiytymässä pois! Mitä se Cubelackemith oikein ajattelee? Titan ärähti vihaisena.

- Hän luulee tekevänsä kaikkien parhaaksi... Arthur mutisi.

- Missä se oikein viipyy? Titan sanoi ja polkaisi maata.

- Hänen olisi parasta tuoda mukanaan mahdollisimman paljon mastereita, koska se nostaa onnistumismahdollisuutta entisestään... Phoenix sanoi.

- Ja nyt sen vasta sanot! Arthur ärähti.

- Tässä tullaan! huusi master jonka he olivat lähettäneet. Hänen vierellään oli Master Gaia.

- Olisin tullut muutenkin, mutta en ole enää nuorukainen... hän sanoi. - Tämä on todella vakava asia. Hänet on pysäytettävä heti.

- Phoenix! Mitä seuraavaksi? Cerberus kysyi.

- Asettukaa syntetigrammin keskuksen ympärille. Minä hoidan loput, Phoenix vastasi. Hetken päästä kaikki seisoivat syntetigrammin sisällä.

- Minä pysäytän hänet. Hän on hyvä ystäväni joten on vain oikeudenmukaista että minä teen sen, Arthur sanoi.

- Minun kannattaisi tehdä se, koska osaan alkemiaa toisin kuin te, Phoenix väitti vastaan.

- Master Gaian pitäisi mielestäni hoitaa tämä, koska hänellä on sekä voimaa että viisautta! Titan sanoi.

- Tästä ei päästä yksimielisyyteen... tämän hoidan minä, Cerberus sanoi ja pudisti päätään.

- Antakaa Arthurin mennä, Gaia sanoi.

- Mutta, Master Gaia...! Phoenix huudahti.

- Minä voin tietenkin tulla mukaan... epäonnistumisen välttämiseksi. Arthur, ymmärrän tunteesi, mutta koko maailman, ei, koko maailmankaikkeuden ollessa kyseessä, ei ole varaa säästellä, Gaia sanoi.

- Selvä on... Phoenix huokaisi ja iski kätensä maahan. Pieni purppurainen pyörre ilmestyi esiin. - Hypätkää sisään.

Arthur veti henkeä, ja hän hyppäsi sisään Gaia perässään.

Nyt! Cubelackemith ajatteli. Hän otti ajatuksillaan kiinni Rezamista, ja alkoi vetää sitä portista läpi.

Gaia ja Arthur ilmestyivät tyhjästä "peilin" eteen.

Mitä he täällä tekevät? Cubelackemith ihmetteli. Toisaalta nyt on helpompaa vetää se tänne, kunhan vain keskitän mieleni heidän avaamansa portin kautta.

- Hän on tuon peilin toisella puolella! Arthur huudahti ja osoitti Cubelackemithia.

- Pysäytä hänet, Gaia sanoi. - Vedä hänet pois sieltä.

Ei, te ette minua pysäytä! Cubelackemith ajatteli ärtyisänä ja pinnisti ajatuksiaan. Gaian ja Arthurin taakse avautui pieni rako, josta alkoi vuotaa materiaa universumiporttiin. Se alkaa.

- Master Gaia, katsokaa! Arthur sanoi ja osoitti aineen virtaa Gaian takana.

- Kiirehdi! Gaia sanoi. Arthur työnsi kätensä peilin sisään ja tarttui Cubelackemithia käsivarresta.

Päästä irti! Cubelackemith ajatteli vihoissaan ja tyrkkäsi Arthuria. Tämä ei hievahtanutkaan hänen heiveröisestä tönäisystään.

- Pysäytän sinut ihan itsesi takia, Arthur sanoi vakavana ja vetäisi Cubelackemithin kädestä. Hän sai sen ulos.

Ei onnistu! Cubelackemith ajatteli ja vetäisi kätensä takaisin sisään. Hän perääntyi syvemmälle peiliin.

- Älä hidastele! Tee se nopeasti ja kunnolla! Gaia ohjeisti Arthuria.

- Selvä! Arthur sanoi ja työntyi portin sisään.

Grrh! Vihaan sinua! Cubelackemith ajatteli ja Rezamin sisältö alkoi ryöpytä hänen raivonsa voimasta peilin sisään. Gaia kaatui mahalleen aallon vaikutuksesta.

- Eikä! Arthur huudahti.

Et voi pysäyttää minua enää!!! Cubelackemith huusi mielessään.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Kuinka käy Cubelackemithille, Arthurille, muille mastereille ja itse Rezamille?! Sen saat tietää CyberAlchemistin seuraavasta jaksosta. :P