Kuten tiedätte, Mitja sai tahtonsa läpi: Jani ja Ina saavat valtionalkemistin valtuudet. Ja ilmeisesti Mitja saa ylennyksen everstiksi. Kuulostaa uskomattomalta! 12-vuotias everstiksi! Ei tosiaankaan voi olla totta! Ja eräälle tuntemallemme Roy Mustangille käy myös mäihä... huono mäihä nimittäin.

Tietänette jo, millainen valtionalkemistin vihkimisseremonia on, mikäli olette lukeneet Fullmetal Alchemist 6:n. Eli ei siitä enempää.

Jani ja Ina olivat uuden eversti Mitjan puheilla.

"Ja tässä Führerin itse antama arvonimi teille" hän sanoi.

Jani ja Ina ottivat paperin ja lukivat innokkaasti.

"KAKSOSALKEMISTIT?!!!!!" he huusivat yhteen ääneen.

"Älkää vain väittäkö vastaan Führerille! Menettäisitte arvonne heti!" Mitja rauhoitteli.

"Mutta se on naurettavaa!" Jani huusi.

"Ja typerää" Ina sanoi. "Me ansaitsisimme paremman arvonimen!"

Olikohan Teräs samanlainen saadessaan valtuudet, ajatteli Mitja.

"Jos haluatte, voin pyytää erottamaan teidät" Mitja virnisti.

"Ei! Tämä arvonimi on ihan kiva!" Ina vastasi.

"Selvä sitten" Mitja myhäili.

Yöllä Ina näki taas painajaista.

"Jani!" Ina huusi unissaan.

Gluttony puraisi Janin oikean jalan irti ja Lustin kynnet katkaisivat Inan oikean käden. Homunculukset virnistivät.

Ina seisoi jossain kummassa paikassa. Hän näki suuren kivipaaden, johon oli kaiverrettu puu ja sanoja oudolla kielellä. Sitten joku sanoi:

"Taasko joku? Täällähän on ruuhkaa" sanoi ääni.

"Ku-kuka siellä?!" Ina huudahti.

"Minä."

"Kuka minä?"

"Aa, hyvä kysymys. Minä olen kaikki ja ei mikään."

Ina katsoi valkoista hahmoa. "Mi-tä..."

"Taidat olla hämmentynyt, sanoi hahmo. "Haluatko katsoa?"

Kivipaasi aukeni kuin ovi ja imaisi Inan sisäänsä. "Apuaah!"

Hahmo virnisti.

Lukemattomia sanoja, kuvia ja ajatuksia ryöppysi Inan mieleen hänen pudotessaan alas kohti "Totuutta". Hän näki kaukana siintävän valkoisen käden. Sitten kaikki pimeni ja Ina heräsi.

"Huoh... huoh... se... se ei ole koskaan jatkunut noin pitkälle..."

Ina jähmettyi. Hän muisti mitä oli tapahtunut sinä puolena kuukautena, jona hän oli ollut pyörtyneenä. Hän muisti nähneensä osan "Totuudesta". Hän muisti valkoisen hahmon ja Totuuden oven. Hän kokeili alkemiaa. Hän löi kätensä yhteen ja iski kätensä sitten lattiaan. Siitä nousi terä.

"Minä osaan syntetisoida käsilläni niin kuin isoveljet!!!" Ina huusi iloisena.