VIIME JAKSOSSA:

Master Knight voitti Basiliskin harhakloonin, ja Mitar ja Jani päätyivät tasapeliin. Nyt alkaa semifinaalin toinen ottelu. Taistelussa ovat Knight sekä...

CYBERALCHEMIST 65

JÄRKYTTÄVÄ TOTUUS

- ...sekä Ina, Cerberus sanoi.

- INAKO? VASTAAN KNIGHT?! Jani kiljahti.

- Yritätkö vastustella? Cerberus murisi.

- Nyt riittää! Olen väsynyt tuohon, että päätät kaiken etkä anna meille yhtään sananvaltaa! Panet meidät vain tappelemaan toisiamme vastaan ja... Jani karjui ja nousi pystyyn.

- Vaiti. Tämä on minun tornini, Cerberus sanoi apokalyptisella äänellä ja katsoi Jania hirvittävä irve naamallaan.

- T-tuota juuri tarkoitin... Jani piipitti ja istahti takaisin istuimelle hiljaa.

- Älkää huoliko, yritän parhaani! Sinunkin vuoksesi, Mitar! Ina nousi ja näytti peukkua. Sitten hän asteli areenalle. Taistelu Knightia vastaan... tämä oli niin odottamatonta...

- Valmiina, aloittakaa! Cerberus julisti.

Tämä menee jo ihan naurettavuuksiin... varjoissa piileskelevä hahmo ajatteli päätään pudistaen. Tuo tyttö vastaan Knight?!

Mitar kiinnitti ensimmäistä kertaa huomiota Cerberuksen takana olevaan seinään. Se ei ollut siirtynyt paikoiltaan Cerberuksen muuttaessa maisemaa, ja siinä näytti olevan jonkinlainen portti. Portin reunat oli koristeltu erilaisilla taruolennoilla (olennoilla joita edes Allavassa ei ole, ainakaan yleisen tuntemuksen mukaan), ja itse portti näytti aukenevan keskeltä. Oven toiseen puoliskoon oli kaiverrettu haltioiden negatiivisuuden symboli, kaartunut valkoinen pisara jonka keskellä oli musta piste. Toisessa puoliskossa oli samanlaiden symboli, tosin värit toisinpäin. Se oli haltioiden positiivisuuden symboli.

Lisäksi puoliskojen yhtymäkohdassa, portin keskellä, oli metallisolki johon oli kaiverrettu kolmikanta. Mitar huomasi myös portin reunakulmissa olevan samanlaiset, mutta pienemmät soljet. Hän arveli niiden olevan muinaisten haltioiden asettamia sinettejä portin kiinni pitämiseksi. Hän ei kuitenkaan tuntenut haltioiden symboliikkaa kovin tarkasti, joten hän ei ollut aivan varma portin muiden kaiverrusten merkityksistä. Hän kuitenkin saattoi arvata, että se vartioi takanaan suunnattomia voimia.

Hän ei keskittynyt lainkaan siihen, mitä areenalla tapahtui, mutta kohta hän havahtui siihen, kun Jani ravisti häntä.

- Mitar! Mitä sinä oikein nukut! Tule auttamaan äläkä patsastele siinä! Basilisk on palannut! hän huusi.

Basilisk?! Mitar kauhistui.

Mitä oikein oli tapahtunut sillä välin kun Mitar oli... nukkunut?

Taistelun alettua Master Basilisk oli hypännyt esiin varjoista ja kaatanut Knightin Inan päälle, ja Ina oli kolauttanut päänsä Knightin panssariin. Shine, Scorpion ja Shade olivat hypänneet suoraa päätä auttamaan, mutta Basilisk oli hypännyt Cerberuksen taakse ja yllättänyt tämän.

Mitar tajusi asian suurinpiirtein katsomalla ympärilleen. Jani hyppäsi areenalle Mitar perässään.

- Älä liiku. Muuten saat selkääsi, Basilisk sanoi. - Enkä nyt vitsaile.

- Miten voisitkaan, kun sinulla ei ole tippaakaan huumorintajua... Cerberus huokaisi. - Mitä haltiat nyt suunnittelevat, kun he lähettivät sinut minun kimppuuni?

- Ei minua sinun kimppuusi lähetetty, Master Cerberus. Tulin hakemaan Phoenixin, Basilisk sanoi ja virnisti. Cerberus hätkähti.

- ...kenestä puhut? Täällä olen vain minä, ja minä vartioin vain M'Araa ja sen hirvittäviä voimia, Cerberus valehteli.

- Älä yritä esittää typerää. Luulitko etten tiennyt sinun sinetöineen häntä tuon portin taakse 1000 vuotta sitten, kun saavuitte Allavaan? Basilisk sanoi ja tökkäsi Cerberuksen vasenta käsivartta.

- No, voimasi eivät ainakaan ole yhtään heikentyneet, Cerberus sanoi ja piteli kättään.

- Toivoisin samaa sinusta, mutta olemme nyt eri puolilla. Ehkä sitten kun tapaamme Jumalten maassa, Basilisk sanoi ja tönäisi Cerberusta eteenpäin. - Näin Knightin taistelun. Kloonini taisteli surkeasti. Osaan muutakin kun vain potkia ja lyödä ja sinä tiedät sen!

- Tiedänkö? En tiennytkään, Cerberus sanoi.

- Nyt lopetat tuon vitsailun! En näe tuossa mitään hauskaa! Basilisk sanoi. - Tirsk.

- Mistä ne oikein puhuvat? Jani ihmetteli.

- Aa, te ette tiedäkään mitä tapahtui 1000 vuotta sitten, ja miksi Cerberus oikeasti istuu täällä päivät pitkät tappelemassa turisteja vastaan ja juttelemassa vanhoja Phoenixille, joka ei edes kuule, Basilisk sanoi ja pyöritti silmiään. - Knight on tainnut syöttää teille pajunköyttä.

- No mistä hitosta tietäisimme, kun kukaan ei ole kertonut! Jani huusi.

- Onko joku muka kysynyt? sanoi Mitar.

- Taidan tässä huvikseni kertoa totuuden meistä mastereista, Basilisk sanoi ja hyppäsi alas pylvään päältä.

- Ei, et saa! Knight, joka oli juuri noussut pystyyn, tokaisi. - Tai tee mitä tahdot...

- Miksi olet noin ailahtelevaisella päällä? Hyvä on. Tahdotteko kuulla pöyristyttävän totuuden? Basilisk sanoi ja polkaisi jalallaan maahan, niin että siihen tuli pieni halkeama.

- Ettekö ole kertoneet kenellekään? Tiedättehän, että valehtelemalla ei pääse puusta pitkään, Cerberus torui ja heilutti sormeaan.

- Ole hiljaa. Ensin minun täytyy kertoa, että me masterit emme todellakaan ole tavallisia ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet yli-inhimillisen tason, emmekä ole edes tästä universumista! Kauan sitten, sanon näin koska en pysty mitenkään muuttamaan sitä tämän maailman aikaan, oli olemassa universumi nimeltä Rezam. Sieltä me olemme kotoisin. Synkkä tarinani kertoo totuuden Master Cubelackemithista, alkemian luojasta ja herrasta... Basilisk kertoi.

- Järkyttävää... Jani sanoi silmät pyöreinä.

- Kiintoisaa... Mitar sanoi.

- Kuunnelkaa rauhassa, idiootit! Basilisk ärähti.

- Kuulkaa, voinko minäkin yhtyä kertomiseen... Knight kysyi.

- Ja minä. Minullakin on kiintoisia tietoja... sisäpiirin tietoja Cubelackemithista. Kuuluin sentään neuvostoon, Cerberus sanoi.

- Ä... äh... no hyvä on... Basilisk huokaisi.

- Minä aloitan, Knight sanoi.

Nuori, meidän ikäkäsityksemme mukaan noin 12-vuotias Knight harjoitteli miekkailua isoveljensä kanssa kotilinnansa sisäpihalla.

- Puh... puh... hän huohotti.

- Riittääkö jo tältä päivältä? hänen isoveljensä, joka oli häntä paljon vanhempi, sanoi ja asetti kätensä lanteilleen. Hänellä oli haarniskan rintasuojus, mutta ei kypärää tai jalkasuojuksia. Hänellä oli karskit ja komeat mutta silti lempeät kasvot ja vaaleanruskea tukka. - Et saa voimiasi kehitettyä oikeaan suuntaan laiskottelemalla. Anna kaikkesi miekkailulle.

- Kyllä, mutta kehoni ei kestä, Knight huohotti.

- Se voi kyllä olla totta, muttet näytä romahtaneelta. Sinut täytyy pistää äärirajoillesi! hänen isoveljensä sanoi.

- Olemme harjoitelleet jo 15 tuntia putkeen! Sanot aina noin! Että pitäisi aina harjoitella enemmän! Knight tokaisi.

- Muistatko, kun olit pieni, ja aloitimme koulutuksesi? Jaksoit silloin vain 10 minuuttia putkeen. Olet edistynyt hurjasti, hänen isoveljensä sanoi ja työnsi ison miekkansa vyöllään olevaan tuppeen.

- Tiedän... Knight sanoi ja katsoi toisaalle. - Mutta mikä kiire minulla on parantaa miekkailutaitojani? Aikaahan riittää ikuisesti...

Hänen isoveljensä katsoi Knightia harmistuneena, ja sanoi sitten:

- Se voi olla totta, mutta jos harjoittelet nyt paljon, sinulle jää vanhempana enemmän aikaa levätä! Tiedäthän, masterien voimankehitysvaihe loppuu sekin ennen pitkää, isoveli sanoi.

- Loppuuko? Knight kysyi.

- Joo, vaikka se kestääkin todella pitkään. Kesto tosin riippuu masterista, mutta se kestää kaikilla suunnilleen yhtä pitkään. Siksi kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi kun vielä voit, isoveli kertoi.

- Mitä sen jälkeen tapahtuu? Knight kysyi.

- Sitten alkaa viisausvaihe. Silloin on mahdollista kehittää henkisiä lahjoja räjähdysmäisesti loputtomiin, kuten voimankehitysvaiheessa jossa voi kehittää fyysisiä kykyjä lähes rajattomasti. Kolmas vaihe on täysvaihe. Silloin kehityskertoimet menevät takaisin yhteen, ja sekä fyysinen että henkinen kehitys hidastuvat suunnattomasti. Neljäs vaihe on vanhuusvaihe. Silloin kyvyt päinvastoin alkavat taantua, kunnes lopulta niitä ei enää ole. Silloin master kuolee. Melkein kukaan ei ole koskaan päässyt tälle asteelle, vaikkakin jotkut vanhimmat ovat sillä rajalla pian, isoveli selvitti Knightille.

- Jännä juttu... harjoitellaan sittenkin vähän enemmän! Knight sanoi ja vetäisi miekkansa takaisin esiin.

- Hehee! Jos kerran tahdot niin, isoveli virnisti. Itseänikin alkaa kyllä jo vähän väsyttää... mutta pakko on, kun isällä ei ole koskaan aikaa olla kanssamme...

- Kiinnostavaa! En malta odottaa jatkoa! Jani sanoi innostuneena. Hän tunsi jonkin tarraavan jalastaan. Se oli Ina. Tämä nousi pystyyn ja pyyhki pölyt itsestään.

- O-oletko kunnossa? Scorpion kysyi.

- Olen, Ina hymyili. Knightilla on kiinnostava lapsuus!

- Minä voisin kertoa seuraavaksi, mitä vähän sen jälkeen tapahtui. Knightilla on vain lapsen näkökulma tapahtumista, vaikka hänellä onkin ollut todella pitkä aika varttua ja miettiä asioita ollessaan universumiportissa, Cerberus sanoi.

- Milloin minä pääsen kertomaan... Basilisk murahti.

Pari päivää Knightin kertomuksen jälkeen hänen isoveljensä oli taas menossa masterien neuvoston kokoukseen. Hän kuului siihen yhdessä monien muiden masterien kanssa.

Hän käveli muutamia papereita kantaen kohti neuvoston kokoustaloa. Hän kohotti päänsä, ja huomasi erään tutun miehen.

- Aa, Master Cubelackemith! Missä olet oikein ollut? Et ole käynyt viikkoihin kokouksissa... hän sanoi. Cubelackemith ei vastannut. Hän ei kuullut... - Master Cubelackemith! hän huusi kovempaa. Cubelackemith käänsi päätään ja huomasi Knightin isoveljen, ja lähti kävelemään tätä kohti.

- Hei, Master Arthur. En huomannut sinua. Minulla on ollut kiireitä yhden kokeen parissa, ja unohdin ilmoittaa siitä teille... anteeksi... Cubelackemith sanoi ja puri sormeaan eikä katsonut Arthuria silmiin. Hän oli suunnilleen saman pituinen kuin Arthur, mutta hänellä oli kyyry ryhti ja hänellä oli sininen tiedemiehen takki päällä. Hänellä oli herkät ja haavoittuvaisen näköiset kasvot, epävarma katse ja hänen tukkansa ja silmänsä olivat yhtä sinisiä kuin hänen takkinsa. Hänellä oli hieman kalpea iho.

- Aina sinä suoritat niitä kokeita... tekisit joskus jotain muutakin, muuten sinulta jää voimankehitysvaihe kokonaan välistä, Arthur sanoi.

- Minähän teen... ne kokeet... Cubelackemith vinkaisi hiljaa.

- No, älä siitä huoli. Tämän päivän kokouksessa puhutaan jostain jumalten uhmaamisesta... mitenköhän on, Arthur sanoi ja taputti Cubelackemithia selkään.

- N-niin... hullultahan se kuulostaa... Cubelackemith sanoi ja horjahti hieman Arthurin iskusta.

Heidän päästyään kokoushuoneeseen, he istahtivat paikoilleen. Kokoushuone muistutti keskikokoista amfiteatteria, mutta oli paljon suurempi. Arthur istui länsipuolella ja Cubelackemith pari riviä hänen alapuolellaan. Keskellä istui kaksi Rezamin arvovaltaisinta masteria, Master Eros ja Master Gaia sekä kirjuri joka myös luki kaikki tekstit ääneen. Molemmat Eros ja Gaia olivat jo todella vanhoja ja päässeet täysvaiheeseen asti.

Gaia oli kaikkien mastereiden esiäidin jälkeläinen, viisas ja lempeä nainen joka oli tehnyt paljon Rezamin hyväksi. Hänellä on myös sama nimi kuin esiäidillään Master Gaialla. Eroksella oli myös legendaariset sukujuuret; hänen esi-isänsä Master Eros oli hyvin julma mutta samalla leikkisä suurmaster. Heitä ja muutamaa muuta pidettiin usein jopa jumalten veroisina.

- Aloitetaan kokous. Kuten varmaan moni jo tietääkin, viime aikoina on liikkunut huhuja jumalten uhmaajan läsnäolosta. Tässä kokouksessa mietimme, mitä teemme tälle mahdolliselle uhalle. Onko kysymyksiä... hän sanoi. Kaikki olivat hiljaa.

- Siispä... hän sanoi ja etsi jotain paperia. - Master Eros on tutkinut tätä tapausta salaa jo jonkin aikaa. Nyt julkistamme tulokset.

Master Cubelackemith värähti, ja Master Arthur huomasi sen.

- Varmaa on se, että syyllinen on joku meistä neuvostolaisista, kirjuri paljasti.

- Mitä uhmaaja tarkemmin sanottuna on tehnyt? Master Cerberus, joka istui luoteisosassa, kysyi. Kirjuri oli hetken hiljaa. Sitten:

- Hän, tai he, ovat tehneet vaarallisia ja arveluttavia kokeita, jotka liittyvät maailmanlakien muuttamiseen. Syyllinen aikoo ilmeisesti muuttaa lakeja kehittääkseen aivan uuden tieteenalan. Tiedämme menneestä kokemuksesta, että tämä on äärimmäisen kiellettyä. Joten jos joku tietää tästä asiasta enemmän, pyydämme kertomaan, kirjuri kertoi.

- Millaisia kokeita? Arthur kysyi.

- Ei tietoa, kirjuri vastasi.

- Kuka se oli? Ina kysyi.

- Ole hiljaa ja kuuntele! Basilisk tokaisi.

- Saatte tietää kuuntelemalla... Cerberus huokaisi.

- Minä epäilen kirjuria itseään... Jani, joka oli ruvennut makaamaan maahan, sanoi.

Myöhemmin, kokouksen päätyttyä, Arthur oli jäänyt juttelemaan Cubelackemithin kanssa.

- Tiedätkö tästä jotain? hän kysyi.

- Miten niin? Cubelackemith kysyi vaivautuneen oloisena eikä edelleenkään katsonut Arthuria kasvoihin.

- Puhun nyt suoraan: Et kai se jumaltenuhmaaja ole sinä? Arthur sanoi vakavana.

- ..., Cubelackemith oli hiljaa.

- Voit sanoa minulle siitä vaikka olisitkin! Olemme sentään ystäviä! Arthur sanoi ja ravisti Cubelackemithin olkapäitä.

- Tule, niin näytän sinulle jotain, tämä sanoi viimein ja viittoi Arthuria mukaansa. Master Cerberus oli nurkan takana kuuntelemassa.

- Menemmekö labraasi? Arthur kysyi. Cubelackemith ei vastannut.

Jonkin ajan päästä he olivat kilometrien (meidän mittojemme mukaan) päässä asutuksesta. Heitä ympäröi metsäinen ympäristö. Cubelackemith painoi toisen kätensä maahan ja Arthur näki välähdyksen. Paikalle jossa äsken oli ollut ruohoa, ilmestyi lattialuukku. Cubelackemith avasi sen ja he menivät portaita alas.

Portaiden alapäässä oli hyvin varustettu laboratorio, ja seinillä oli soihtuja. Pöydän ääressä istui joku; tällä oli punaiset linnunsiivet, ja hän istui selin Arthuriin ja Cubelackemithiin.

- Mitä nyt? hän sanoi.

- Näytän Arthurille vähän paikkoja... Cubelackemith ilmoitti.

- Jatka sinä vain hommiasi...

- Hommasitko hänet tänne töitä tekemään vai vain huvikseen? Cubelackemithin apulainen kysyi.

- Hän pyysi minua kertomaan tekemisistäni, Cubelackemith sanoi.

- Aha. Täällä on käynyt jo aika pitkäksi, apulainen sanoi ja jatkoi työskentelyään.

- Kuka hän on? Arthur kysyi.

- Hän on Phoenix. Hän auttaa minua tutkimuksessani. Hän tekee kaikki vaarallisimmat hommat. Häntä kun ei niin helpolla nirhata... Cubelackemith sanoi.

- Vai niin... olet siis tekemässä jotain uutta tiedettä, vai? Ihan sinun tapaistasi... Arthur sanoi ja katseli ympärilleen.

- Se on vain ensimmäinen vaihe, Cubelackemith sanoi ja avasi vasemmalla seinällä olevan oven. - Tule.

He kävelivät pientä käytävää pitkin ja tulivat huoneeseen, jossa oli kaikenlaisia astioita ja koepulloja. Cubelackemith meni yhden luo ja otti sen käteensä. Se oli hyvin pieni, tuskin pikkusormenkaan kokoinen, mutta sen sisällä oli jotain punaista ja voimallisen tuntuista nestettä.

- Mitä tuo on? Arthur kysyi.

- Se on Demonin verta, Cubelackemith sanoi ja laittoi sen takaisin telineeseensä. - Tiedäthän, sen aineen joka kehittyy vain tiettyjen sukujen tiettyjen edustajien tietyissä geeneissä ja omaa salaperäisiä voimia?

- Olen kuullut siitä... mutta mistä sait sitä? Luulin, että sen voi saada vain imemällä sen suoraan elävästä olennosta... Arthur sanoi ja astahti sitten taaksepäin. - Et kai vain...

- En, en, en. Yritin valmistaa tätä synteettisesti, ja tässä on tulos. Ajattelin, että tämä olisi sopiva katalyytti tiedettäni varten, Cubelackemith sanoi.

- Millaista tämä tiede sitten on? Arthur kysyi ja nojasi seinään.

- Siinä järjestetään minkä tahansa esineen tai asian hiukkaset uudelleen ja muutetaan se toiseksi. Energiaa se saa maailman energiavirroista, ja sitä voi voimistaa erilaisilla katalyyteillä. Olen tähän mennessä keksinyt vasta kaksi, mutta ajattelin tehdä lisääkin. Tämä tässä on Viisasten kivi. Sitä voi valmistaa alkemialla. Toinen taas on juuri se Demonin veri jonka näytin äsken. Demonin verta on paljon vaikeampi valmistaa eikä sitä voi valmistaa alkemialla sen erikoisten ominaisuuksien vuoksi. Se on myös suunnattoman paljon voimakkaampaa kuin Viisasten kivi, Cubelackemith kertoi.

- Ymmärrän, miksi tätä sanotaan jumalten uhmaamiseksi... mutta sanoit että tämä on vasta ensimmäinen vaihe. Mitä aioit seuraavaksi? Arthur kysyi.

- Olen oikeastaan jo alkanut toisen vaiheen valmistelemisen... masterien toisessa kehitysvaiheessahan voi henkisiä lahjoja kehittää lähes rajattomasti, eikö vain? Ja ensimmäisessä fyysisiä. Alkemian ensimmäinen sovellus muokkaa fyysista materiaa. Toisen vaiheen taas on määrä muokata... Cubelackemith kertoi.

- Tuo menee jo järjettömyyksiin. Yritätkö muokata henkistä energiaa? Sulaa hulluutta. Lopeta hyvän sään aikana, Arthur sanoi.

- Arthur, eikö sinusta olisi kiva hyödyntää voimaasi koko maailmankaikkeuden hyväksi? Siten, että maailmassa ei olisi kärsimystä tai surua, tai pahuutta? Ei petosta, valhetta tai kiistoja? Cubelackemith kysyi. - Se on mahdollista alkemian avulla.

- Joudun pysäyttämään sinut itse, jos jatkat tätä! Arthur sanoi ja sormeili miekkansa kahvaa.

- Mutta toiseen vaiheeseen tarvitaan ääretön määrä energiaa. Siksipä se on mahdoton, Cubelackemith jatkoi piittaamatta Arthurista.

- No huh, Arthur huoahti.

- Siksi meistä pitää tulla JUMALIA, Cubelackemith sanoi painotetulla äänellä. Arthur vetäisi miekkansa esiin nopeasti.

- Anteeksi, mutta en voi antaa sinun toteuttaa suunnitelmiasi, ystävä, hän sanoi.

- Voin toteuttaa sen. Olen tutkinut tätä jo pitkiä aikoja, ja osaan avata universumiportiksi kutsutun ulottuvuuden, ja muutan koko Rezamin jumaluudeksi siirtämällä sen jumalten maailmaan! Cubelackemith sanoi hulluuden vivahdus äänessään.

- Kuulostaa houkuttelevalta... Arthur sanoi. - Mutta en voi antaa sen tapahtua.

- Mitäpä sinä voisit pysäyttääksesi minut... Demonin veren avulla pystyn käyttämään alkemian ensimmäistä vaihetta rajattomasti, Cubelackemith sanoi ja otti koepullon käteensä.

- Ehkä en voikaan... mutta jos varoitan muita mastereita, sinut pysäytetään ennen kuin voimasi kasvaa liiaksi! Arthur huudahti ja juoksi.

- PHOENIX! PYSÄYTÄ HÄNET! Cubelackemith karjui.

Phoenix nousi tuolilta. Hänen kasvonsa olivat ilkeyden ruumiillistuma, ja hänen silmistään tuli mieleen kotka. Hänen siipensä olivat samalla hänen kätensä, jotka olivat puoliksi linnun kynnet, puoliksi ihmismäiset kädet. Hän oli sieltä täältä sulkien peitossa, ja hänen tukkansa oli tulipunainen kuten sulkansa. Hänellä oli ilkeä virne.

- Selvä, hän huusi ja kamppasi ulosjuoksevan Arthurin. Arthur teki voltin hänen ylitseen ja juoksi portaita ylös. - Hitsi...

Pakko antaa Knightille miekat! Olin suunnitellut antavani ne vasta hänen syntymäpäivänään, mutta... jos pahin tapahtuu... Arthur ajatteli juostessaan täyttä vauhtia kohti kaupunkia.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Arthur antaa Knightille jotain tärkeätä, ennen kuin lähtee pysäyttämään Cubelackemithin suunnitelmat.