- Ehdimmekö me? Mitja huusi.

- Toivottavasti, Lust ajatteli ääneen. - Muuten ihmisuhreilleimme voi käydä huonosti...

He saapuivat oviaukolle. Lust pysäytti Mitjan ja pani sormen suunsa eteen.

- Siitä onkin hetki, alkemistipoju! Envy sanoi ivallisena.

- Älä ala, Mitja sanoi närkästyneenä.

- Meidän on pakko yhdistää voimamme voittaaksemme tuon... nuo kaksi. Näin kun hän pysäytti Janin silmänräpäyksessä, Lust sanoi.

- Minä käyn kimppuun, Mitja sanoi äkkipikaisesti.

- Älä, tai muuten ihmisuhreille voi käydä huonosti! Envy sanoi ja pysäytti Mitjan.

- Kuulosti uhkaukselta... Mitja sanoi. - Mitäs sitten? Mietitään strategiaa vai?

- No itseasiassa juuri sitä, Envy sanoi ja katsoi taakseen. - Missä Gluttony on?!

Gluttony hiipi Nurvugain taakse.

- Se typerys! Sinähän kielsit häntä menemästä sinne, Lust! Envy murisi.

- Sehän antaa meille tilaisuuden pelastaa ihmisuhr... ei kun ystäväni! Mennään! Mitja sanoi innokkaana ja juoksi huoneeseen. Lust kohautti olkapäitään ja hänkin astui Envyn kanssa sisään.

- Mutta... Mitja sanoi ja pysähtyi. Hänen kasvoillaan oli sellainen ilme kuin hän olisi nähnyt aaveen.

- Mitä? Mitä nyt? Envy kysyi. Lust leikkasi Janin häkin auki.

- Hei! Entäs minä! Ina huusi. Zylvion kuuli ja käänsi päänsä. Mitja näki hänen kasvonsa nyt tarkasti.

- Mu-mutta... Mitja sanoi. Zylvionin silmät suurenivat.

- Kappas, viholliseni ja oppilaani, Zylvion sanoi.

- OPETTAJA ZYLVION! Mitja huudahti.

- Mitä! Tunnetko hänet! Ed huusi.

- Nyt muistan! Mitjan tarinassa! Hän kertoi että hänen opettajanaan toimi Zylvion! Ina läimäytti otsaansa.

- Rakas, mitä tämä nyt on? Nurvugai sanoi hämmentyneenä.

- Mitja! Olit täällä! Olisi se pitänyt arvata, olit aina niin nokkela... mutta tämän jälkeen... Zylvion sanoi.

- Opettaja! Mitä tämä tarkoittaa? Mitja ihmetteli ja laski miekkansa.

- Aistin vahvaa alkemiaa... täällä on kolme Viisasten kiveä! Zylvion sanoi ja hymyili.

- Homunculuksia! Nurvugai huudahti.

- Tämähän on mainiota! Noiden Viisasten kivien avulla voimme nostaa onnistumismahdollisuuttamme ainakin 30 prosentilla! Zylvion sanoi virnistäen.

- Tehän ette meitä tapa! Envy sanoi epäluuloisena.

- Jos onnistuimme vangitsemaan nuo, voimme tuhota teidät! Zylvion huusi.

- Nyt minä syön nuo, Lust! Gluttony karjui ja syöksyi Zylvionia päin. Zylvion väisti. Seinästä kasvoi nyrkki, varmaankin Zylvionin alkemian aikaansaannosta.

- Varo, Gluttony! Envy huusi. Gluttony väisti nyrkin hetkeä ennen törmäystä.

- Mitä nuo täällä tekevät! Jani huudahti.

- Olemme hetken ajan puolellanne, Lust sanoi nopeasti ja avasi Inan häkin kynsillään.

- Te ette mene minnekään! Zylvion huusi ja vangitsi Gluttonyn seinän taakse alkemialla.

- Päästäkää meidätkin! Ed huusi.

- Kaikki ajallaan, Envy kiusoitteli ja muuttui samuraiksi.

- Mitenkäs nyt suu pannaan?

Envy iski miekallaan Nurvugaita.

- Aaugh! Nurvugai huusi kivusta mutta puumiekka ei vaurioittanut häntä. Naarmu vain.

- Ha haa! Zylvion huusi. Hän oli ahdistanut Lustin nurkkaan.

- Sinulle käy vielä huonosti... Lust sanoi, kun suuri kivinyrkki murskasi hänet alleen...

VITSI:

- Sehän antaa meille tilaisuuden pelastaa ihmisuhr... ei kun ystäväni! Mennään! Mitja sanoi innokkaana ja juoksi huoneeseen.

- Mutta... Mitja sanoi ja pysähtyi kuin olisi nähnyt aaveen.

Soihdut syttyivät seinille ja varjoista paljastuivat Jani ja Ina häkeissä. Inalla oli vain alusvaatteet päällä jostain syystä. Mitja tuijotti häntä sanattomana.

- Senkin PERVO! Ina kiljaisi äänivallin rikkoen ja puolet kaupungista putosi monta kilometriä maan kamaralle.

- Sai ansionsa mukaan! Jani naurahti.

- Tarvitsen stunt-manin... Mitja pihisi raunioiden alta.