- Ehdimmekö me? Mitja huusi.
- Toivottavasti, Lust ajatteli ääneen. - Muuten ihmisuhreilleimme voi käydä huonosti...
He saapuivat oviaukolle. Lust pysäytti Mitjan ja pani sormen suunsa eteen.
- Siitä onkin hetki, alkemistipoju! Envy sanoi ivallisena.
- Älä ala, Mitja sanoi närkästyneenä.
- Meidän on pakko yhdistää voimamme voittaaksemme tuon... nuo kaksi. Näin kun hän pysäytti Janin silmänräpäyksessä, Lust sanoi.
- Minä käyn kimppuun, Mitja sanoi äkkipikaisesti.
- Älä, tai muuten ihmisuhreille voi käydä huonosti! Envy sanoi ja pysäytti Mitjan.
- Kuulosti uhkaukselta... Mitja sanoi. - Mitäs sitten? Mietitään strategiaa vai?
- No itseasiassa juuri sitä, Envy sanoi ja katsoi taakseen. - Missä Gluttony on?!
Gluttony hiipi Nurvugain taakse.
- Se typerys! Sinähän kielsit häntä menemästä sinne, Lust! Envy murisi.
- Sehän antaa meille tilaisuuden pelastaa ihmisuhr... ei kun ystäväni! Mennään! Mitja sanoi innokkaana ja juoksi huoneeseen. Lust kohautti olkapäitään ja hänkin astui Envyn kanssa sisään.
- Mutta... Mitja sanoi ja pysähtyi. Hänen kasvoillaan oli sellainen ilme kuin hän olisi nähnyt aaveen.
- Mitä? Mitä nyt? Envy kysyi. Lust leikkasi Janin häkin auki.
- Hei! Entäs minä! Ina huusi. Zylvion kuuli ja käänsi päänsä. Mitja näki hänen kasvonsa nyt tarkasti.
- Mu-mutta... Mitja sanoi. Zylvionin silmät suurenivat.
- Kappas, viholliseni ja oppilaani, Zylvion sanoi.
- OPETTAJA ZYLVION! Mitja huudahti.
- Mitä! Tunnetko hänet! Ed huusi.
- Nyt muistan! Mitjan tarinassa! Hän kertoi että hänen opettajanaan toimi Zylvion! Ina läimäytti otsaansa.
- Rakas, mitä tämä nyt on? Nurvugai sanoi hämmentyneenä.
- Mitja! Olit täällä! Olisi se pitänyt arvata, olit aina niin nokkela... mutta tämän jälkeen... Zylvion sanoi.
- Opettaja! Mitä tämä tarkoittaa? Mitja ihmetteli ja laski miekkansa.
- Aistin vahvaa alkemiaa... täällä on kolme Viisasten kiveä! Zylvion sanoi ja hymyili.
- Homunculuksia! Nurvugai huudahti.
- Tämähän on mainiota! Noiden Viisasten kivien avulla voimme nostaa onnistumismahdollisuuttamme ainakin 30 prosentilla! Zylvion sanoi virnistäen.
- Tehän ette meitä tapa! Envy sanoi epäluuloisena.
- Jos onnistuimme vangitsemaan nuo, voimme tuhota teidät! Zylvion huusi.
- Nyt minä syön nuo, Lust! Gluttony karjui ja syöksyi Zylvionia päin. Zylvion väisti. Seinästä kasvoi nyrkki, varmaankin Zylvionin alkemian aikaansaannosta.
- Varo, Gluttony! Envy huusi. Gluttony väisti nyrkin hetkeä ennen törmäystä.
- Mitä nuo täällä tekevät! Jani huudahti.
- Olemme hetken ajan puolellanne, Lust sanoi nopeasti ja avasi Inan häkin kynsillään.
- Te ette mene minnekään! Zylvion huusi ja vangitsi Gluttonyn seinän taakse alkemialla.
- Päästäkää meidätkin! Ed huusi.
- Kaikki ajallaan, Envy kiusoitteli ja muuttui samuraiksi.
- Mitenkäs nyt suu pannaan?
Envy iski miekallaan Nurvugaita.
- Aaugh! Nurvugai huusi kivusta mutta puumiekka ei vaurioittanut häntä. Naarmu vain.
- Ha haa! Zylvion huusi. Hän oli ahdistanut Lustin nurkkaan.
- Sinulle käy vielä huonosti... Lust sanoi, kun suuri kivinyrkki murskasi hänet alleen...
VITSI:
- Sehän antaa meille tilaisuuden pelastaa ihmisuhr... ei kun ystäväni! Mennään! Mitja sanoi innokkaana ja juoksi huoneeseen.
- Mutta... Mitja sanoi ja pysähtyi kuin olisi nähnyt aaveen.
Soihdut syttyivät seinille ja varjoista paljastuivat Jani ja Ina häkeissä. Inalla oli vain alusvaatteet päällä jostain syystä. Mitja tuijotti häntä sanattomana.
- Senkin PERVO! Ina kiljaisi äänivallin rikkoen ja puolet kaupungista putosi monta kilometriä maan kamaralle.
- Sai ansionsa mukaan! Jani naurahti.
- Tarvitsen stunt-manin... Mitja pihisi raunioiden alta.
Kommentit