VIIME JAKSOSSA:

Mitar, Jani ja Ina saapuivat Cerberus Towerin porteille. Delta Z'Omb auttoi Alphonsen Totuuden portille, ruumiinsa luo... Al tajusi myös elämästä jotain tärkeää.

CYBERALCHEMIST 62

YLÖS TORNIA

- Ei jäädä kuppaamaan tähän, hei! Ina tokaisi ja meni edeltä.

- Totta. Meidän täytyy kiirehtiä, sillä Zylvionhan voi tehdä isoveljillenne jotain, Mitar totesi.

- Niin... Jani sanoi. - Mitäköhän heille kuuluu tällä hetkellä?

- Toivottavasti pelkkää hyvää, Mitar sanoi. He eivät tietenkään tienneet että haltiat olivat vallanneet Zylviano Castlen.

- Mitäköhän Alfalle kuuluu... Ina mietti.

- Kapteeni! Mistään ei löydy yhtään mitään merkkejä sotavoimista! neuvonantaja Beaz Kiisc ilmoitti.

- Omikron puhui siis totta... Alfa huoahti ja istahti penkille. M'Egan kaupunki oli rakennettu pimeän Haltiametsän keskelle, ja suuret puut ympäröivät heitä. Suuri osa taloista oli rakennettu puihin, vain suurimmat rakennukset olivat maan pinnalla.

He olivat juuri tutkineet M'Egan, mukaanlukien haltianeuvoston päämajan. Ei mitään. Kaikki asukkaat ovat tallella, mutta armeija puuttuu... heillä on siis jonkinlainen suunnitelma... ja he ovat Zylviano Cityssä valmistelemassa jotain Mitarin, Janin ja Inan varalle. Täytyisi jotenkin pystyä varoittamaan heitä! Ärh!

- Kapteeni, mitä teemme? Beaz kysyi ja katseli samalla kenkiään.

- Vetäydytään! Lähdemme heti Zylviano Cityyn! Alfa käski.

- Miksi ihmeessä, kapteeni? Beaz ihmetteli.

- Naisen vaisto, arvon neuvonantaja, naisen vaisto, Alfa mutisi ja marssi jonkin talon ovesta sisään. Haltiat eivät käyttäneet ovia taloissaan. Korkeintaan verhoja.

- Alfa, lähdetkö näin nopeasti? hänen äitinsä kysyi.

- Tärkeitä asioita, Alfa sanoi.

- Minne sinulta jäi "nya"? Jäikö sekin pois kun liityit kapinallisiin? hänen äitinsä kysyi.

- Nya, Alfa sanoi.

- Kuulostaa paremmalta. Olisit vain jäänyt meidän puolellemme tai korkeintaan puolueettomaksi, hänen äitinsä sanoi. - Kapinallisena olet vaarassa joutua omiesi tappamaksi.

- Äiti, omia ovat ne jotka luottavat ja uskovat sinuun, eivät välttämättä vain ne jotka ovat samaa lajia, Alfa sanoi ja laski kätensä äitinsä olalle. - Nya.

- Et kai oikeasti usko tuohon? hänen äitinsä sanoi.

- Miksen? Alfa ihmetteli ja meni ulos. - Nya.

- Nya sinullekin! hänen äitinsä huikkasi.

- Kaikki joukot kerätty, Beaz ilmoitti.

- Sehän oli nopeaa. Nyt kohti Zylviano Cityä! Alfa kuulutti ja lähti menemään.

- Eääh, eikö yhtäkään taistelua? kapinalliset valittivat.

- En ymmärrä miksi tätä kutsutaan nimellä kauhujen torni, Jani sanoi.

- Ainoat kohtaamamme hirviöt olivat ne madot siellä ekassa kerroksessa.

- Älä muistuta niistä, Ina sanoi pahoinvoiva katse naamallaan.

- Ehkä joku muu tappoi ne ennen meitä ja lankesi vasta siihen masteriin, Mitar arveli.

- Kuka muka? Jos kerran ennenkin... Jani sanoi.

- Emmehän me tiedä minne Master Knight meni, Mitar vihjasi.

- Luuletko että hän meni edeltä? Jani kysyi.

- Miksei... hänestähän ei tiedä, Mitar kohautti olkapäitään.

- Kohtaamme siis hänet ylimmässä kerroksessa? Ina kysyi.

- Toivottavasti hän ja se master eivät ole joutuneet riitoihin niin kuin Basilisk... Jani sanoi.

- Niin, toivottavasti, Mitar sanoi. Hetken hiljaisuuden päästä Jani sanoi taas:

- Monennessa kerroksessa jo ollaan?

- Laskujeni mukaan ollaan kohta neljännessä, Mitar sanoi.

- Voiko näitä rappusia muka kutsua kerrokseksi? Jani sanoi ja katsoi portaita.

- Ovat ne sen verran pitkät, Mitar sanoi ja astui ylimmälle portaalle. - Nyt ollaan neljännessä.

- Et sinä mitään tainnut laskea, Jani sanoi ja osoitti seinällä olevaa, pölyistä kivikylttiä jossa luki "4".

- Helppoahan se on laskea, Mitar sanoi.

- Varokaa! Ina huudahti ja tönäisi Janin ja Mitarin maahan. Katossa riippuva heiluri heilahti heidän suuntaansa.

- Mistä se käynnistyi? Jani ihmetteli.

- Ehkä se on automaattinen, Mitar ehdotti ja nousi takaisin pystyyn. - Edetään varovasti, niitä voi olla lisää.

- Varo, se tulee takaisin! Jani huudahti ja Ina tönäisi Mitarin taas alas heilurin tieltä.

- Tästä tulee pitkä luolasto... Mitar huokaisi.

Kannattaisikohan lähettää jokin eläin hakemaan Mitaria, Jania ja Inaa... ai niin, niillähän on se lohikäärme... ja jos ei niin Alfonsiasta he ovat voineet ottaa uuden, Alfa mietti. Joukot marssivat eteenpäin koko ajan.

- Kapteeni, mikä hätänä? Olet ollut mietteissäsi kohta... pitkän ajan, Beaz sanoi.

- Teitittele ylempääsi! Alfa äyskäisi.

- Anteeksi, kapteeni, Beaz sanoi.

Minne ne sanoivatkaan menevänsä Alfonsian jälkeen... ai niin, Cerberus Tower... kannattaa ehkä tosiaan lähettää joku hakemaan... Alfa mietti. - Löytyykö ylimääräistä lohikäärmettä ja ratsastajaa?

- Ei, Beaz sanoi.

- Hyvä. Tuo tänne, Alfa sanoi. Hän oli oppinut tietämään, että aina kun Beaz sanoi "ei" se piti tulkita myöntäväksi vastaukseksi.

- Enpäs... Beaz mutisi ja meni hakemaan lohikäärmeen takajoukoista.

Minneköhän Master Knight meni... seurasikohan hän heitä Alfonsiaan? Ei, hänellä on varmaan parempaakin tekemistä... en tunne häntä niin hyvin, mutta tietääkseni hänellä on tapana hoitaa vain vakavat asiat, Alfa jatkoi mietiskelyään.

- Tässä on lohikäärme ja ratsastaja! Beaz ilmoitti.

- Hyvä. Lähtekää heti paikalla Cerberus Towerille, ja ottakaa Mitar kyytiin ja tuokaa Zylviano Cityyn. Ymmärretty? Alfa ohjeisti.

- Ymmärretty, kapteeni! ratsastaja sanoi ja lähti lentoon.

- Monennessa kerroksessa ollaan? Jani kysyi jälleen kerraan.

- Kuudennessa, Mitar sanoi. Heidän kaikkien vaatteet olivat repaleiset ja heillä oli naarmuja ja mustelmia.

- En tiedä kestänkö enää montaa kerrosta... Ina sanoi ja kaatui maahan.

- Heilureita, piilotettuja jousipyssyjä, nyrkkeileviä patsaita... mitä tämä torni vielä kätkee sisäänsä? Mitar huohotti.

- Varmaan happolammikon... Jani sanoi ja tunsi yhtäkkiä kumman tunteen jalassaan. - HAPPOAAA!!!

- Missä? Mitar kysyi ja huomasi lattian muuttuneen happoaltaaksi.

- Eääääk! Jani huudahti ja kaatui taaksepäin. Katosta tippui kalteriseinä siihen kohtaan missä he olivat vielä äsken olleet. Janin käsi jäi kahden kalterin väliin. Onneksi kalteri ei lävistänyt kättäni...

- Varo, Jani! Mitar huudahti. Toinen kalteririvi putosi alas. Tällä kertaa paljon lähemmäksi Janin kättä.

- Jaiks! Jani huudahti ja vetäisi kätensä äkkiä pois alta.

- Toisaalla putoavia, teräviä kaltereita, toisaalla happoallas! Ne yrittävät pakottaa meidät valitsemaan jommankumman! Mitar sanoi.

- Ketkä "ne?" Jani ihmetteli.

- Meidän täytyy ylittää tämä lampi, Mitar sanoi.

- Jätä se minun huolekseni! Ina sanoi ja iski kätensä yhteen. Kalterit muuttuivat sillaksi joka ylsi hapon yli. - Noin!

- Erinomaista! Mitar näytti peukkua ja käveli varovasti sillan päällä, aivan kuin odottaen että se murtuisi.

- Se murtuu samalla todennäköisyydellä kuin nuo kalterit, Ina sanoi aivan kuin tietäisi mitä Mitar pelkäsi.

- Mitähän tämän jälkeen tulee... Jani mietti ja kiipesi happoaltaan toisella puolella olevat tikkaat ylös seitsemänteen kerrokseen.

- Outoa... Mitar mutisi.

- Mitä nyt? Ina kysyi.

- Täällä ei näy mitään, Mitar sanoi.

- Miten niin? Jani, joka oli tullut viimeisenä, kysyi.

- Onko tämä taas ansa? Ina mietti.

- En tiedä... täällä on outo ilmapiiri... Mitar mietti.

- Niinkö sinusta?

- Juurihan niin sanoin, Ina, Mitar sanoi.

- En minä mitään sanonut, Ina sanoi.

- Mitar alkaa olla huonokuuloinen! Jani kiusoitteli.

- Itse olet, Mitar tokaisi.

- Lopettakaa tuo tappelu ja tehkää jotain! Meillä ei ole aikaa vitkastella! Knight huusi.

- Knight? Master Knight? Ina ihmetteli.

- Minä täällä, Knight sanoi. Soihdut syttyivät vasemmalle seinälle. Lisäksi lattiassa oleva luukku josta he tulivat, sulkeutui.

- Kn... Master Knight! Mitar huudahti.

- Taas tuo tyyppi, eikö hän jätä meitä koskaan rauhaan? Jani mutisi.

- Nyt ei ole aikaa miettiä sitä, miettikää mieluummin selustaanne! Knight varoitti.

- No no no, ei ole mitään syytä tehdä niin, kuului jostain karjuvaamisella mutta silti jollain lailla rauhoittavalla äänellä. Jani ja kumppanit näkivät pimeydessä kiiluvat silmät. Ne tulivat lähemmäksi.

- K-kuka siellä? Mitar tokaisi ja vetäisi miekkansa jostain.

- Rauhoitu, nuori ihminen, ja pistä tuo miekka pois, ääni sanoi.

- Varokaa! Hän on minuakin vahvempi! Knight sanoi. Hänet oli sidottu seinään ja kaikki hänen miekkansa makasivat maassa.

- Varovaisina ollaan, Mitar sanoi.

- Miksi tulitte tänne, vierailijat? ääni kysyi.

- Miksi sitä kysyt? Mitar kysyi. Hän vapisi hieman.

- Ilonpilaaja... oletettavasti etsitte vaurauksia M'Arasta? ääni kysyi.

- Oletko tämän tornin master? Mitar kysyi.

- Vastatkaa ensin minun kysymykseeni, ääni sanoi.

- Miksi meidän pitäisi suostua? Mitar sanoi.

- Vastatkaa nyt, ääni sanoi sinnikkäästi.

- Ei, emme tahdo vaurauksia, vaan tahdomme tämän tornin masterin puolellemme, kapinallisten puolelle! Mitar sanoi.

- Minut vai? Mitä siellä ulkona oikein tapahtuu... ääni sanoi.

- Master Cerberus, olkaa kiltti ja hyväksykää pyyntö! Muuten maailmalle käy huonosti! Knight pyysi.

- Knightko puhuu tuohon sävyyn... Ina ihmetteli.

- Taas kerran joku yrittää uhmata jumalia... vaikka voimakkaita olemmekin, emme ole jumalia. Kaikkien on hyväksyttävä tämä tosiasiana, ja tyytyä siihen mihin itse pystyy, ääni sanoi. - Niin kauan kun minä olen täällä, nämä suunnitelmat eivät tule onnistumaan.

- Mitä oikein höpiset? Jani tokaisi.

- Älkää huoliko, maailmalle ei käy mitenkään, ääni sanoi.

- Mistä oikein puhut? Mitar ihmetteli.

- Tämän portin takana piilee suunnaton voima, joka ei riistäydy käsistä niin kauan kuin minä olen sitä pitelemässä, ääni sanoi.

- Hän on Master Cerberus! Yksi Rezamin seniorijäsenistä! Kerroin hänelle kaiken mitä on tapahtunut, Knight sanoi.

- Rezam? Seniorijäsen? Mitä ihmettä... Mitar ihmetteli.

- Aivan, Rezam on meidän masterien kotimaailma, tai ainakin oli, Cerberus sanoi.

- Mitä ihmettä? Jani ihmetteli.

- Ettekö osaa sanoa muuta? Eikö ihmisistä ole tuon parempaan? Näyttäkää nyt vähän sitä alkemiaanne, Cubelackemith-veikon työn hedelmää... ääni sanoi.

- Tule esiin! Mitar huusi. Varjoista asteli isokokoinen, karvainen olento joka muistutti melko paljon ihmistä, mutta myös hiukan sutta tai koiraa. Kynnet ja hampaat olivat todella vahvan näköiset, mutta huolimatta hurjasta ulkomuodosta hänen silmänsä näyttivät lempeiltä.

- Sinäkö siis olet näiden niinsanottujen kapinallisten johtaja? Aika heiveröisen näköinen... Master Cerberus sanoi.

- Mitä tuli sanotuksi?! Ina huudahti huomaamattaan.

- Ja nuo ovat toisesta maailmasta...? Aika sattuma että juuri te tulitte, muistutatte todella paljon tämän universumin ihmisiä... Cerberus sanoi ja katseli Jania ja kumppaneita arvioivalla katseella.

- Tuletko puolellemme vai et? Mitar tokaisi.

- En, sillä se olisi tarpeetonta. Jos lähden täältä, joku voi vapauttaa voiman joka ei saa koskaan palata maan päälle, Cerberus sanoi jyrkästi.

- Mikä tämä voima edes on?! Mitar ihmetteli.

- Kerron teille aivan kaiken, kunhan olen testannut teitä... Cerberus sanoi ja haihtui ilmaan.

Tämä on SE hyökkäys! Knight ajatteli. - Varokaa!

- Mitä nyt?! Mitar huudahti ja huomasi paikkojen tärisevän. Knightin puolelle nousi katsomo, ja seinät siirtyivät pois tieltä. Ulkona aurinko oli laskemassa.

Heidän ympärilleen muodostui areena, ja suuri jalusta Master Cerberukselle joka ilmestyi jostain sen päälle.

- Taistelu... alkakoon! hän karjaisi. Jani ja Ina ilmestyivät katsomoon, ja Mitar jäi areenalle.

- Mitä tämä on? Ina ihmetteli.

- Hän järjestää turnauksen, joka voi pistää teidät toisianne vastaan. Olkaa varuillanne, Knight joka istui heidän vierellään, sanoi.

- Mutta meitähän on vain neljä, sinut mukaanlukien, Jani ihmetteli.

- Kohta näette... Knight sanoi.

- Ensimmäinen taistelu, Mitar Lorighan vastaan Alfa S'Arc! Cerberus julisti.

- MITÄ?!! Jani huudahti. Mutta siellä hän seisoi, Alfa nimittäin.

- Tämä on hänen tapansa järjestää turnauksia pienellä ihmismäärällä... Knight sanoi.

- ALOITTAKAA! Cerberus huusi.

- Alfa...? Mitar ihmetteli ja katsoi Alfaa joka pysyi vaiti.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Turnaus alkaa! Mitar vs Alfa! Master Cerberuksen salaperäinen kyky...