Lust, ja Gluttony ratsastivat Envyn selässä kohti Mitjan tekemää ilmalaivaa lumituiskussa. Onneksi Envy oli muuntautunut isoksi hevoseksi.
- Ei ollut sielläkään! Hyvä että haistoit ne, Gluttony! Onneksi kuutoskaivos oli tässä lähistöllä, Envy sanoi.
- En ole koskaan kuullut mistään Telpotista... mutta kerta se on ensimmäinenkin! Lust sanoi.
- Tiedättekö, Gluttony on niin lihava että selkääni alkaa pakottaa, Envy huohotti.
- Jaksa vielä vähän, Lust kehotti.
- Se... on upea, Ed, Al, Ina, ja Jani sanoivat.
- Todella upea, Envy sanoi. Hän hyppäsi laivan kyytiin juuri kun se oli nousemassa ilmaan.
Myöhemmin L.E.G käveli Telpotin kaduilla, kunnes he huomasivat pimeän hahmon juoksevan pois päin.
- Kuka... mitä... häh?! Ed huusi.
- Tuo tyyppi kaappasi Inan, Envy sanoi. Hän oli taas tavallisimmassa muodossaan.
- Haisee tutulle. Nyt muistan, haisi samalle kun lähdimme pois neloskaivokselta, Gluttony sanoi.
- Varjostetaan heitä vielä jonkin aikaa, Lust sanoi. He jäivät nurkan taakse odottamaan.
- Mitä odotamme?! Lähdetään perään! Jani huusi.
- Hän ei voi paeta minnekään ellei... Hetkinen! Miten hän ylipäätään pääsi tänne? Ellei hän ollut salamatkustajana ilmalaivassamme... Alphonse sanoi.
- Onko sillä väliä? Nyt pitää saada hänet kiinni ennen kuin hän pakenee! Ed sanoi.
- Justiinsa! Perään! Jani huusi ja ryntäsi, no, perään.
- Pitää kai mennä auttamaan, Ed ja Al sanoivat ja seurasivat Jania yhä syvemmälle kaupunkiin.
- Mitenkähän kauan tämä paikka on ollut autiona? Ei sentään ole vain kasa raunioita, kuten Xerxes, Ed sanoi.
- Siellä en olekaan käynyt, Al sanoi.
- Se on kiva paikka. Paahtavan kuumaa, paljon Ishvaalimurhaajia, arvoituksellinen syntetigrammi... Ed sanoi.
- Älä ole noin sarkastinen, Al sanoi.
- Itse olet, Ed vastasi.
He saapuivat suurelle, avonaiselle portille joka johti erittäin suureen saliin.
- Tännekö ne menivät? Ed mietti.
- Lattia on pölyinen. Siihen jää helposti jalanjälkiä, Al sanoi.
- Täällä käy kyllä aikamoinen veto... Ed mietti. - Eikö pölyn pitäisi pyyhkiytyä pois?
- Se ei ole meidän ongelmamme, Al sanoi.
Nainen laski Inan kiviselle alustalle ja syntetisoi siihen häkin.
- Mitä tahdot minusta? Ina kysyi.
- Käytän sinua syöttinä, että saisin nuo muut tulemaan tänne myös. Sen jälkeen tarvitsen teitä kaikkia... nainen vastasi.
- Ed, Al ja Jani varmasti vapauttavat minut ja antavat sinulle selkään! Ina uhosi.
- Pelkäänpä etteivät he pysty siihen ennen kuin olen analysoinut heidän alkeemisen voimansa! Ja sitten he ovatkin jo kiikissä! nainen sanoi ja virnisti.
- Entä jos pystyvätkin? Ina sanoi.
- Minulla on kyllä suunnitelma b varalla. Sinun ei tarvitse murehtia sitä. "Kivi" on vain houkutuslintu! nainen sanoi.
- Miten niin? Ina sanoi.
- Kerronko? Ne luulevat sitä Viisasten kiveksi, vaikka se on itseasiassa maailman suurin timantti! Ironista eikö? nainen käkätti.
Tulee mieleen Pinako-täti tuosta käkätyksestä... Ina ajatteli.
- Ina! Tulin pelast... Jani huusi. Nainen käännähti salamannopeasti Janin suuntaan ja syntetisoi hänen ympärilleen kalterit.
- Kaksi hoidettu, kaksi jäljellä! nainen nauroi.
Parasta olla kertomatta Mitjasta... Jani ja Ina ajattelivat täsmälleen samaan aikaan.
Kommentit