Lust, ja Gluttony ratsastivat Envyn selässä kohti Mitjan tekemää ilmalaivaa lumituiskussa. Onneksi Envy oli muuntautunut isoksi hevoseksi.

- Ei ollut sielläkään! Hyvä että haistoit ne, Gluttony! Onneksi kuutoskaivos oli tässä lähistöllä, Envy sanoi.

- En ole koskaan kuullut mistään Telpotista... mutta kerta se on ensimmäinenkin! Lust sanoi.

- Tiedättekö, Gluttony on niin lihava että selkääni alkaa pakottaa, Envy huohotti.

- Jaksa vielä vähän, Lust kehotti.

- Se... on upea, Ed, Al, Ina, ja Jani sanoivat.

- Todella upea, Envy sanoi. Hän hyppäsi laivan kyytiin juuri kun se oli nousemassa ilmaan.

Myöhemmin L.E.G käveli Telpotin kaduilla, kunnes he huomasivat pimeän hahmon juoksevan pois päin.

- Kuka... mitä... häh?! Ed huusi.

- Tuo tyyppi kaappasi Inan, Envy sanoi. Hän oli taas tavallisimmassa muodossaan.

- Haisee tutulle. Nyt muistan, haisi samalle kun lähdimme pois neloskaivokselta, Gluttony sanoi.

- Varjostetaan heitä vielä jonkin aikaa, Lust sanoi. He jäivät nurkan taakse odottamaan.

- Mitä odotamme?! Lähdetään perään! Jani huusi.

- Hän ei voi paeta minnekään ellei... Hetkinen! Miten hän ylipäätään pääsi tänne? Ellei hän ollut salamatkustajana ilmalaivassamme... Alphonse sanoi.

- Onko sillä väliä? Nyt pitää saada hänet kiinni ennen kuin hän pakenee! Ed sanoi.

- Justiinsa! Perään! Jani huusi ja ryntäsi, no, perään.

- Pitää kai mennä auttamaan, Ed ja Al sanoivat ja seurasivat Jania yhä syvemmälle kaupunkiin.

- Mitenkähän kauan tämä paikka on ollut autiona? Ei sentään ole vain kasa raunioita, kuten Xerxes, Ed sanoi.

- Siellä en olekaan käynyt, Al sanoi.

- Se on kiva paikka. Paahtavan kuumaa, paljon Ishvaalimurhaajia, arvoituksellinen syntetigrammi... Ed sanoi.

- Älä ole noin sarkastinen, Al sanoi.

- Itse olet, Ed vastasi.

He saapuivat suurelle, avonaiselle portille joka johti erittäin suureen saliin.

- Tännekö ne menivät? Ed mietti.

- Lattia on pölyinen. Siihen jää helposti jalanjälkiä, Al sanoi.

- Täällä käy kyllä aikamoinen veto... Ed mietti. - Eikö pölyn pitäisi pyyhkiytyä pois?

- Se ei ole meidän ongelmamme, Al sanoi.

Nainen laski Inan kiviselle alustalle ja syntetisoi siihen häkin.

- Mitä tahdot minusta? Ina kysyi.

- Käytän sinua syöttinä, että saisin nuo muut tulemaan tänne myös. Sen jälkeen tarvitsen teitä kaikkia... nainen vastasi.

- Ed, Al ja Jani varmasti vapauttavat minut ja antavat sinulle selkään! Ina uhosi.

- Pelkäänpä etteivät he pysty siihen ennen kuin olen analysoinut heidän alkeemisen voimansa! Ja sitten he ovatkin jo kiikissä! nainen sanoi ja virnisti.

- Entä jos pystyvätkin? Ina sanoi.

- Minulla on kyllä suunnitelma b varalla. Sinun ei tarvitse murehtia sitä. "Kivi" on vain houkutuslintu! nainen sanoi.

- Miten niin? Ina sanoi.

- Kerronko? Ne luulevat sitä Viisasten kiveksi, vaikka se on itseasiassa maailman suurin timantti! Ironista eikö? nainen käkätti.

Tulee mieleen Pinako-täti tuosta käkätyksestä... Ina ajatteli.

- Ina! Tulin pelast... Jani huusi. Nainen käännähti salamannopeasti Janin suuntaan ja syntetisoi hänen ympärilleen kalterit.

- Kaksi hoidettu, kaksi jäljellä! nainen nauroi.

Parasta olla kertomatta Mitjasta... Jani ja Ina ajattelivat täsmälleen samaan aikaan.