Tuntuu kuin siitä olisi jo vuosia tai vuosisatoja. Vaikka oikeastaan siitä on vain pari minuuttia, sikäli kun ulottuvuuksien välissä voi lainkaan olla ajan käsitettä. Aika ja paikka ovat epäolennaisia ulottuvuusmatkustuksessa.
    Tiedättekö kuinka erilaiset fysiikan lait vallitsevat eri ulottuvuuksissa? Siinä missä Amestrisissa talvi seuraa syksyä ja talvella on lunta, jossain toisessa ulottuvuudessa talvea ei välttämättä edes ole. Siellä voi vaikka olla sata eri vuodenaikaa ja yhdessä niistä tulipalloja sataa taivaalta kuten vesipisaroita kesällä, tai ruskanlehdet syksyllä.
    Välttämättä vuodenaikoja ei edes ole, vaan sää vaihtelee mielensä mukaan tai pysyy aina samanlaisena. Mistäs sen tietää.

CYBERALCHEMIST 24
ULOTTUVUUKSIEN VÄLIMAILLA

    Muistat Mitarin, Ina Elricin, Jani Elricin ja Zylvionin varmaan... ja Edwardin ja Alphonsen haarniskassaan... mutta Morhota tää, usein unhoon jää!
    Morhota oli toinen Zylvionin ja Nurvugain alaisista. Toisen nimi oli Jeejian. Morhota oli parrakas. Hänellä oli usein hymy naamallaan ja hän oli melko roteva muttei pitkä. Hän oli ohjannut Edward ja Alphonse Elricin taivaskaupunki Telpotiin jotta hänen johtajansa Zylvion saattaisi palata takaisin johtamaansa maahan Allavaan.
    Hän oli nimittäin mennyt Amestrisiin saadakseen uusia aseita voittaakseen kapinalliset jotka kapinoivat Allavassa pahuutta vastaan. Kapinallisten johtaja oli Mitar Lorighan, joka oli seurannut Zylvionia ulottuvuusportin läpi Amestrisiin ja muuttunut sivuvaikutuksesta lapseksi ja menettänyt muistinsa. Hän sai nimen Mitja ja Zylvion koulutti hänet valtionalkemistiksi saadakseen hänestä eniten hyötyä. Hän ystävystyi Edin ja Alin pikkusisarusten Jani ja Ina Elricin kanssa ja auttoi heitä pääsemään myös valtionalkemisteiksi.
    Eräänä päivänä Jeejian ryntäsi Rockbelleille ja sai Janin ja Inan lähtemään Mitjan kanssa vuorille pohjoiseen auttamaan Ediä ja Alia jotka tarvitsivat Mitjan kyberalkemiaa voidakseen syntetisoida ilmalaivan jolla he pääsisivät taivaskaupunki Telpotiin, koska Morhotan mukaan siellä oli erikoinen kivi...
    Edward tietenkin luuli tätä kiveä Viisasten kiveksi ja tarttui syöttiin. Telpotissa olikin vain maailman suurin timantti ja Zylvion odottamassa veljeksiä. Jani, Ina ja Mitja saapuivat auttamaan, ja homunculukset myös.
    Homunculusten avulla he taistelivat Zylvionia ja hänen ystäviään vastaan, mutta silti Zylvion onnistui pakenemaan takaisin kotimaailmaansa. Taistelun seurauksena Mitja oli saanut muistinsa takaisin ja osasi itsekin palata Allavaan. Mutta Ina ja Jani tahtoivat tulla sinne myös, sillä Ed ja Al olivat joutuneet Zylvionin mukana Allavaan...     Mitja sai siis muistinsa takaisin, ja vieläpä pystyi säilyttämään Amestrisin muistonsa. Ainakin osan......

Kaikkialla oli silmänkantamattomiin valkoista. Kai. Sikäli kun ulottuvuuksien välillä on lainkaan värejä. Hyvä etteivät sankariemme päät räjähtäneet tästä kummallisuudesta.
    Mitar makasi... tai leijui ilmassa. Tai ehkei ilmassa, tosin mitenkä hän olisi voinut hengittää ilman ilmaa. Hän nosti päätään ja katsoi ympärilleen.
    - Hyvä, olen täällä, hän sanoi ja nousi. Hän katseli ympärilleen.
- Paikat eivät ole muuttuneet paljoakaan. Harmi että Zylvion, Nurvugai, Morhota ja Jeejian ovat ilmeisesti jo kerinneet palata Allavaan koska heitä ei näy.
    Mitar huomasi Inan kauempana. Tai lähempänä. Suunnatkin menevät sekaisin ulottuvuuksien välissä. Hän juoksi Inan luokse.
    - Herätys... Mitar sanoi.
    - Missä... minä olen? Ina ihmetteli ja hieroi silmiään.
    - Olemme ulottuvuusportissa. Missä Jani on? Mitar sanoi.
    - En tiedä... Ina sanoi.
    - Höh. No etsitään! Mitar tokaisi.
    - En jaksa.... Ina voihki.
    - No sitten etsin itse. Teidän ei olisi pitänyt tulla! Ulottuvuusportti voi aiheuttaa väsymystä, nuortumista tai erilaisia sairauksia. Se voi myös tuoda ajatuksia mieleen tahtomattasi, Mitar valisti.
    - Aha.
    - Nyt menen etsimään Jania, Mitar sanoi.
    - Aha.
    - Perhana... Mitar mutisi leijuessaan pois.
    Ina sulki silmänsä ja hänen mieleensä välähteli lapsuuden muistoja. Sitten muistoja armeijalaisista. Sitten erittäin surullisia muistoja. Sitten hänen mieleensä ilmestyi... tunteita Mitjasta. Entisestä Mitjasta. Voimakkaina. Sitten hänen mielessään näkyi leijonan näköinen olento, jolla oli kaksi silmää edessä ja neljä isoa siellä täällä ruumiissa. Leijonan harja ei ollut karvaa vaan piikkejä ja kynnet olivat terävät kuin miekat. Leijona raateli Jania....
    - INA!!! kuului jostain.
    - Mi...täh? Ina havahtui ja nousi pystyyn. Jani juoksi häntä kohti.
    - Ina! Oletko kunnossa? Jani huusi.
    - Olen olen! Entä itse? Leijona raateli sinua ja... Ina vastasi.
    - Leijona? Raateli? Jani ihmetteli.
    Mitar ilmestyi heidän viereensä.
    - Hankkiudutaan täältä ulos. Joskus ulottuvuusmatkustaja näkee tulevaisuuteen, hän sanoi.
    - Sittenhän... Ina kauhistui.
    - Tulkaa! Tästä aukosta! Mitar viittoi jo kaukana. Ina ja Jani juoksivät hänen luokseen ja hyppäsivät hänen perässään voimakkaana hohtavasta aukosta ulottuvuusportin seinässä.... sikäli kun ulottuvuusportilla on seinät.