Jani, Ina, Ed ja Al katsoivat Mitjaa ihmeissään. Hän ei enää kasvanut, hän näytti... 20-vuotiaalta mieheltä?
- Mitar Lorighan on palannut! Mitja sanoi päättäväisesti.
KYBERALKEMISTIN SEIKKAILUT OSA 22:
MITARIN PALUU
- Mahdotonta! Tai no ei oikeastaan... mutta tämä ei saa olla totta! Ja ironista kyllä, oma iskuni palautti muistisi! Zylvion löi nyrkkiä maahan.
- Teidän valtakautenne päättyy nyt tähän, Mitja sanoi ja osoitti Zylvionilla käärmeaseillaan.
- Siis... Mitja onkin 20-vuotias? Ina sanoi ja katsoi Jania.
- Siltä... näyttää, Jani vastasi.
- Tässä on vain yksi hyvä puoli... nyt alkeeminen voimasi on suurempi! Zylvion äyskäisi. - Ja se voi oikeastaan olla huono asia...
- Kuningatar, te ajoitte itsenne tähän jamaan. Nyt minun täytyy kaapata valta kapinallisille, Mitja sanoi.
- Hän kuulostaa aikuisemmalta kuin ennen, Ina sanoi.
- Niin... Jani sanoi.
- Ja näyttää jotenkin... komeammalta... Ina sanoi hymyillen.
- Nyt se alkaa... Jani sanoi. *itkuefekti*
- Hahhaa! Zylvion nauroi ilkeänä.
Hän taisi keksiä jotain... Mitja ajatteli.
- Tämän avulla en tarvitse kuin nuo kaksi! Zylvion nauroi viisasten kivi kädessään ja samalla paransi Mitjan aiheuttaman haavan. Viisasten kivellä tietty.
- Otit Lustilta hänen Viisasten kivensä! Envy huusi.
- Miksei se rikkoutunut? Ed ihmetteli. - Lusthan kuoli.
- Ei kuollut. Hän vain liiskaantui kiven alle. Kivessä on vielä energiaa, Führer alias Wrath selitti.
- Ryökäle! Et pääse takaisin Allavaan elävänä! Mitja karjui ja yritti myrkyttää Zylvionin käärmeaseillaan, mutta ei osunut.
- Iske sitä, Mitja! Ina huusi ja oli nyrkkeilevinään.
- Me tulemme auttamaan! Ed ja Al huusivat.
- Ei! Pysykää siellä, te... Mitja yritti varoittaa heitä, mutta Zylvion tainnutti Edin automailillaan ja Nurvugai yritti pidätellä Alia.
- Tuossa oli kallonmurtuma lähellä! Jani huusi.
- Pane niille luu kurkkuun, Mitja! Ina kannusti.
- Sanokaa Mitar. Nyt minun täytyy pysäyttää nuo! Mitja huusi.
- Neljä yhtä vastaan! Tiedän että pahikset aina sanovat näin, mutta et voi mitenkään voittaa! Zylvion sanoi.
- Ehkä en... mutta voin ainakin viivyttää teitä! Mitja sanoi ja yritti vetää Alin pois Nurvugain otteesta.
- Morhota! Tule auttamaan äkkiä! Nurvugai huusi ja yritti pitää kiinni Alphonsesta. Morhota tönäisi Mitjan pois.
- Pian! Napatkaa Edward! Mitja huusi Janille ja Inalle.
- Taatusti! Ina ja Jani huudahtivat.
- Mitar... miten he muka voisivat...! Zylvion aloitti, mutta Greed löi häneltä tajun kankaalle.
- Hyvä lyönti! Al hihkaisi.
- Varokaa! He tekevät jotain! Mitja varoitti noustessaan ylös. Nurvugai otti Zylvionin olalleen, ja Morhota ja Jeejian pitelivät Alia ja Ediä. Sloth oli kaappaamaisillaan Alin ja Edin olalleen, mutta Nurvugai teki jotain...
- Ei! Mitja huusi ja ryntäsi heitä kohti.
- Tavataan joskus kun olemme valloittaneet maanne, Nurvugai virnisti ja painoi jonkin paperilapun lattiaan.
- Mitä hän tekee?! Ina huusi.
- Hän avaa ulottuvuusportin! Mitja huusi kun Nurvugai, Morhota, Jeejian, Al ja Ed katosivat purppuranpunaiseen pyörteeseen. Mitja lysähti maahan.
- Minne... he katosivat? Jani sopersi.
- He katosivat sinne minne he olivat menossa. Mitä luultavimmin Allavaan, Mitja sanoi pettyneenä.
- Slothkin joutui ilmeisesti sinne, Envy sanoi ja katseli ympärilleen. - Ei, tuollahan hän on, hän sanoi ja osoitti reikää seinässä.
- Mennään katsomaan onko hän vielä elossa, Wrath sanoi ja homunculukset juoksivat reiästä ulos.
- Mennään mekin... Ina sanoi. - Tule.
Mitja kyyhötti lattialla kädet kasvoillaan. Jani astui hänen eteensä.
- Mitja! Ei kun Mitar! Voimmeko me avata portin?! hän kysyi kovalla äänellä. Mitja kohotti katseensa.
- Voimme... mutta ilman Viisasten kiveä siihen tarvitaan iso kasa alkemisteja, Mitja sanoi tyynenä. Tosiasiassa hän kuitenkin oli murtunut.
- Montako? Jani kysyi.
- Ehkä 30... Mitja sanoi.
- Ööh. Entä jos alkemistit ovat hyvin kyvykkäitä? Jani kysyi.
- Silloin riittänee noin kymmenen tai ehkä vähemmän.
- Järjestyy! Jani hymyili.
- Kiva. Pääsen siis kotimaailmaani... ja ystävieni luo.
- Niin! Pitää vain käydä hakemassa heidät! Jani sanoi.
- No mennään sitten! Ina veti molemmat mukaansa. Tosin ei pystynyt vetämään Mitaria... koska tämä oli 20-vuotias!
- Tullaan, tullaan, Mitar sanoi ja nousi.
Hetken päästä he ja homunculukset seilasivat ilmalaivalla kohti auringonlaskua... tai oikeastaan Führerin kansliaa.
Kommentit