Jani, Ina, Ed ja Al katsoivat Mitjaa ihmeissään. Hän ei enää kasvanut, hän näytti... 20-vuotiaalta mieheltä?

- Mitar Lorighan on palannut! Mitja sanoi päättäväisesti.

KYBERALKEMISTIN SEIKKAILUT OSA 22:

MITARIN PALUU

- Mahdotonta! Tai no ei oikeastaan... mutta tämä ei saa olla totta! Ja ironista kyllä, oma iskuni palautti muistisi! Zylvion löi nyrkkiä maahan.

- Teidän valtakautenne päättyy nyt tähän, Mitja sanoi ja osoitti Zylvionilla käärmeaseillaan.

- Siis... Mitja onkin 20-vuotias? Ina sanoi ja katsoi Jania.

- Siltä... näyttää, Jani vastasi.

- Tässä on vain yksi hyvä puoli... nyt alkeeminen voimasi on suurempi! Zylvion äyskäisi. - Ja se voi oikeastaan olla huono asia...

- Kuningatar, te ajoitte itsenne tähän jamaan. Nyt minun täytyy kaapata valta kapinallisille, Mitja sanoi.

- Hän kuulostaa aikuisemmalta kuin ennen, Ina sanoi.

- Niin... Jani sanoi.

- Ja näyttää jotenkin... komeammalta... Ina sanoi hymyillen.

- Nyt se alkaa... Jani sanoi. *itkuefekti*

- Hahhaa! Zylvion nauroi ilkeänä.

Hän taisi keksiä jotain... Mitja ajatteli.

- Tämän avulla en tarvitse kuin nuo kaksi! Zylvion nauroi viisasten kivi kädessään ja samalla paransi Mitjan aiheuttaman haavan. Viisasten kivellä tietty.

- Otit Lustilta hänen Viisasten kivensä! Envy huusi.

- Miksei se rikkoutunut? Ed ihmetteli. - Lusthan kuoli.

- Ei kuollut. Hän vain liiskaantui kiven alle. Kivessä on vielä energiaa, Führer alias Wrath selitti.

- Ryökäle! Et pääse takaisin Allavaan elävänä! Mitja karjui ja yritti myrkyttää Zylvionin käärmeaseillaan, mutta ei osunut.

- Iske sitä, Mitja! Ina huusi ja oli nyrkkeilevinään.

- Me tulemme auttamaan! Ed ja Al huusivat.

- Ei! Pysykää siellä, te... Mitja yritti varoittaa heitä, mutta Zylvion tainnutti Edin automailillaan ja Nurvugai yritti pidätellä Alia.

- Tuossa oli kallonmurtuma lähellä! Jani huusi.

- Pane niille luu kurkkuun, Mitja! Ina kannusti.

- Sanokaa Mitar. Nyt minun täytyy pysäyttää nuo! Mitja huusi.

- Neljä yhtä vastaan! Tiedän että pahikset aina sanovat näin, mutta et voi mitenkään voittaa! Zylvion sanoi.

- Ehkä en... mutta voin ainakin viivyttää teitä! Mitja sanoi ja yritti vetää Alin pois Nurvugain otteesta.

- Morhota! Tule auttamaan äkkiä! Nurvugai huusi ja yritti pitää kiinni Alphonsesta. Morhota tönäisi Mitjan pois.

- Pian! Napatkaa Edward! Mitja huusi Janille ja Inalle.

- Taatusti! Ina ja Jani huudahtivat.

- Mitar... miten he muka voisivat...! Zylvion aloitti, mutta Greed löi häneltä tajun kankaalle.

- Hyvä lyönti! Al hihkaisi.

- Varokaa! He tekevät jotain! Mitja varoitti noustessaan ylös. Nurvugai otti Zylvionin olalleen, ja Morhota ja Jeejian pitelivät Alia ja Ediä. Sloth oli kaappaamaisillaan Alin ja Edin olalleen, mutta Nurvugai teki jotain...

- Ei! Mitja huusi ja ryntäsi heitä kohti.

- Tavataan joskus kun olemme valloittaneet maanne, Nurvugai virnisti ja painoi jonkin paperilapun lattiaan.

- Mitä hän tekee?! Ina huusi.

- Hän avaa ulottuvuusportin! Mitja huusi kun Nurvugai, Morhota, Jeejian, Al ja Ed katosivat purppuranpunaiseen pyörteeseen. Mitja lysähti maahan.

- Minne... he katosivat? Jani sopersi.

- He katosivat sinne minne he olivat menossa. Mitä luultavimmin Allavaan, Mitja sanoi pettyneenä.

- Slothkin joutui ilmeisesti sinne, Envy sanoi ja katseli ympärilleen. - Ei, tuollahan hän on, hän sanoi ja osoitti reikää seinässä.

- Mennään katsomaan onko hän vielä elossa, Wrath sanoi ja homunculukset juoksivat reiästä ulos.

- Mennään mekin... Ina sanoi. - Tule.

Mitja kyyhötti lattialla kädet kasvoillaan. Jani astui hänen eteensä.

- Mitja! Ei kun Mitar! Voimmeko me avata portin?! hän kysyi kovalla äänellä. Mitja kohotti katseensa.

- Voimme... mutta ilman Viisasten kiveä siihen tarvitaan iso kasa alkemisteja, Mitja sanoi tyynenä. Tosiasiassa hän kuitenkin oli murtunut.

- Montako? Jani kysyi.

- Ehkä 30... Mitja sanoi.

- Ööh. Entä jos alkemistit ovat hyvin kyvykkäitä? Jani kysyi.

- Silloin riittänee noin kymmenen tai ehkä vähemmän.

- Järjestyy! Jani hymyili.

- Kiva. Pääsen siis kotimaailmaani... ja ystävieni luo.

- Niin! Pitää vain käydä hakemassa heidät! Jani sanoi.

- No mennään sitten! Ina veti molemmat mukaansa. Tosin ei pystynyt vetämään Mitaria... koska tämä oli 20-vuotias!

- Tullaan, tullaan, Mitar sanoi ja nousi.

Hetken päästä he ja homunculukset seilasivat ilmalaivalla kohti auringonlaskua... tai oikeastaan Führerin kansliaa.