Ja niin Alphonse alkoi kääntää.
- "Legendaarinen kivi löytyy kaupungista, joka leijuu pilvien yläpuolella... päästäksesi sinne täytyy tämä kivi muuntaa lentäväksi ajoneuvoksi voimakkaalla alkemialla."
- Hmm... lentäväksi siis... Ed pähkäili otsa kurtussa.
- Niin tässä lukee, Al sanoi.
- Ihan kuin olisin kuullut jostain sellaisesta...
- Mutta eikös lentäminen ole mahdotonta? Al sanoi.
- Etkös muista sitä yhtä homunculusta... Greediä? "Mikään ei ole mahdotonta", eikös hän tavannut sanoa niin? Ed sanoi.
- Ai niin... se... Al muisteli.
- Eikös ollut joku valtionalkemisti joka osasi syntetisoida käytännössä mitä vain? Ed mietti.
- Eversti Mustang? Al sanoi.
- Älä vitsaile tällaisella hetkellä, Al.
- Majuri Armstrong?
- EI!!!
- Aa, nyt keksin. Se on tietysti Kyberalkemisti! Alilla välähti.
- Tosiaan! Sinä se aina keksit! Ed hihkaisi.
- No mitäs tuosta, Al sanoi.
- Tuotaaa... täällä ei taida olla postilaatikkoja tai puhelimia? Ed sanoi.
- Eipä. Kunpa matkapuhelimet olisi jo keksitty, Al voihkaisi.
Samaan aikaan Jani, Ina ja Mitja rämpivät kilometrien päässä.
- Mistä me tiedämme missä Ed ja Al ovat? Mitja kysyi.
- Taidat olla aika vastahakoinen, Ina sanoi.
- Kuules, minä päätän itse omista asioistani! Mitja sanoi.
- Eversti, eivätkös nämä ole meidän asioitamme myös? Hehän ovat sentään veljiämme, Jani sanoi.
- Mutta kuka maksaa hautajaiset jos me kaikki kuolemme? En ainakaan minä! Mitja jankutti.
- Onhan teillä henkivakuutus? Ja Edillä ja Alilla? Ina kysäisi.
- Hmm... onkohan... enpä nyt muista! Mitja tunnusti.
- Toivotonta! Jani päivitteli.
- Ai niin, minun piti kertoa jotain... mitä se olikaan? Mitja sanoi.
Samaan aikaan L.E.G. oli juuri tuhonnut neljännen kaivoksen, ja oleskeli kivisellä kukkulalla.
- Ovatkohan Sloth ja Greed tuhonneet kolmosen jo? Envy mietti.
- Eivätköhän, Lust arveli.
- Eikö taaskaan löytynyt mitään? Gluttony sanoi.
- Ei. Enää kaksi kaivosta jäljellä! Lust sanoi.
- Wrathilla on kai kiireitä hämäämisessä ja Pridella on muita hommia. Sloth ja Greed saavat luvan hoidella viitosen, aarre on aina viimeisessä paikassa! Envy huusi.
- Sinne siis! he huusivat ja katosivat paikalta paitsi Gluttony.
- Täällä on muuten outo haju, hän sanoi ja katosi.
Luolasta käveli esiin nainen, jolla oli molemmissa käsissä automail. Hän virnisti.
- Hupsut. Niin helppoa varjostaa ja tekevät kaiken työn puolestani! Pian saan käsiini perimmäisen aineen! nainen nauroi niin että sadan metrin säteelle kuului.
- Hupsista. Pitää pitää matalaa profiilia... hän sanoi.
- Eikö meillä pitänyt olla perheillallinen tänään? kuului jostain. Mies ilmestyi tyhjästä.
- Joskus toiste sitten, nainen sanoi.
- Sanot aina noin... mies mutisi.
Kommentit