Ja niin Alphonse alkoi kääntää.

- "Legendaarinen kivi löytyy kaupungista, joka leijuu pilvien yläpuolella... päästäksesi sinne täytyy tämä kivi muuntaa lentäväksi ajoneuvoksi voimakkaalla alkemialla."

- Hmm... lentäväksi siis... Ed pähkäili otsa kurtussa.

- Niin tässä lukee, Al sanoi.

- Ihan kuin olisin kuullut jostain sellaisesta...

- Mutta eikös lentäminen ole mahdotonta? Al sanoi.

- Etkös muista sitä yhtä homunculusta... Greediä? "Mikään ei ole mahdotonta", eikös hän tavannut sanoa niin? Ed sanoi.

- Ai niin... se... Al muisteli.

- Eikös ollut joku valtionalkemisti joka osasi syntetisoida käytännössä mitä vain? Ed mietti.

- Eversti Mustang? Al sanoi.

- Älä vitsaile tällaisella hetkellä, Al.

- Majuri Armstrong?

- EI!!!

- Aa, nyt keksin. Se on tietysti Kyberalkemisti! Alilla välähti.

- Tosiaan! Sinä se aina keksit! Ed hihkaisi.

- No mitäs tuosta, Al sanoi.

- Tuotaaa... täällä ei taida olla postilaatikkoja tai puhelimia? Ed sanoi.

- Eipä. Kunpa matkapuhelimet olisi jo keksitty, Al voihkaisi.

Samaan aikaan Jani, Ina ja Mitja rämpivät kilometrien päässä.

- Mistä me tiedämme missä Ed ja Al ovat? Mitja kysyi.

- Taidat olla aika vastahakoinen, Ina sanoi.

- Kuules, minä päätän itse omista asioistani! Mitja sanoi.

- Eversti, eivätkös nämä ole meidän asioitamme myös? Hehän ovat sentään veljiämme, Jani sanoi.

- Mutta kuka maksaa hautajaiset jos me kaikki kuolemme? En ainakaan minä! Mitja jankutti.

- Onhan teillä henkivakuutus? Ja Edillä ja Alilla? Ina kysäisi.

- Hmm... onkohan... enpä nyt muista! Mitja tunnusti.

- Toivotonta! Jani päivitteli.

- Ai niin, minun piti kertoa jotain... mitä se olikaan? Mitja sanoi.

Samaan aikaan L.E.G. oli juuri tuhonnut neljännen kaivoksen, ja oleskeli kivisellä kukkulalla.

- Ovatkohan Sloth ja Greed tuhonneet kolmosen jo? Envy mietti.

- Eivätköhän, Lust arveli.

- Eikö taaskaan löytynyt mitään? Gluttony sanoi.

- Ei. Enää kaksi kaivosta jäljellä! Lust sanoi.

- Wrathilla on kai kiireitä hämäämisessä ja Pridella on muita hommia. Sloth ja Greed saavat luvan hoidella viitosen, aarre on aina viimeisessä paikassa! Envy huusi.

- Sinne siis! he huusivat ja katosivat paikalta paitsi Gluttony.

- Täällä on muuten outo haju, hän sanoi ja katosi.

Luolasta käveli esiin nainen, jolla oli molemmissa käsissä automail. Hän virnisti.

- Hupsut. Niin helppoa varjostaa ja tekevät kaiken työn puolestani! Pian saan käsiini perimmäisen aineen! nainen nauroi niin että sadan metrin säteelle kuului.

- Hupsista. Pitää pitää matalaa profiilia... hän sanoi.

- Eikö meillä pitänyt olla perheillallinen tänään? kuului jostain. Mies ilmestyi tyhjästä.

- Joskus toiste sitten, nainen sanoi.

- Sanot aina noin... mies mutisi.