VIIME JAKSOSSA:

Jani ja kumppanit pysähtyivät ensimmäiselle keitaalle. Sieltä he jatkoivat toiselle keitaalle, jossa sijaitsee myös asutettu pyramidi. Mutta yhtäkkiä Mitar putoaa maan alle...

CYBERALCHEMIST 55

PYRAMIDIKAUPUNKI

- Hhh.... hhh... mitä? Mitar kysyi. Yhtäkkiä oven takaa kuului kolinaa ja ruminaa. Sitten kurkistusaukkoon ilmestyi silmäpari.

- Hmm... keitäs te olette? Onko teillä passi? Ei. Siispä ette voi - ei mutta onko tuo Mitar Lorighan?! Totta vie. Uutiset ovat kiirineet tänne asti. Siispä pääsette sisään, kuului aukon toiselta puolelta.

- Siis... häh? Jani ihmetteli.

- Tervetuloa Pyramidikaupunkiin! Nouskaa kamelienne selkään olkaa hyvät ja jatkakaa matkaa tästä eteenpäin niin pääsette esikaupunkiin, silmäpari sanoi ja katosi aukosta varjoihin.

- Outo juttu... parasta yrittää vain tajuta. Eiköhän tehdä kuten ukko sanoi, Mitar sanoi ja ohjasi kamelin sisään. Vaikka kameli näyttikin tekevän sen kumminkin.

Kiviportti sulkeutui heidän takanaan. Portin toisella puolella oli todella pimeää. Tunnelin päästä pilkotti pieni valo.

- Minneköhän me olemme menossa? Ina mietti.

- Se nähdään kohta! Jani vastasi.

Kohta he tulivat ulos pimeydestä. Tai paremminkin he olivat saapuneet jonnekin sisälle. Heidän edessään avautui erittäin suuri kammio, ehkä hautakammio. Siellä seisoi paljon valkoisiin kääreisiin itsensä käärineitä ihmisiä riveissä suurien portaiden reunoilla, soihdut kädessä. Portaiden yläpäässä oli suuri, leveä sarkofagi. Kammioon tuli valoa vain soihduista ihmisten käsissä, sekä isommista soihduista portaiden alapäässä.

- Vau... en ole ennen nähnyt isompaa salia! Jani hämmästeli.

- Ei tämä ole sali - tämä on liian pieni saliksi, Ina hämmästeli.

- Ovatko nuo kaikki ihmiset ihan vain meitä varten..? Jani sanoi itkun partaalla.

- Eivät, tyhmä, kuului jostain läheltä.

- Aa! Kuka?! Jani hätkähti ja katsoi alaspäin. Hän näki hyvin pienikokoisen, ruskeaparrakkaan miehen. Hän näytti hieman tontulta tai joltain. Hän oli suunnilleen pienen lapsen kokoinen. - Ööh...

- Miten niin "ÖÖH?"? Etkö ole muka ennen mua nähnyt? kääpiö sanoi kimittävällä äänellä.

- Jani, hän on kääpiö. Luultavasti meidän puolellamme, Mitar selitti.

- Ai, ai joo... kyllä minä sen tiesin! Jani tokaisi.

- Tyhmä. Olenks mä muuten tavannut sut ennen jossain, tyhmä? kääpiö kysyi Mitarilta.

- Samat sanat, tyhmä, Mitar vastasi.

- Höh! Siis, tuh! Pidän susta! Sä osaat sanoa suoraan! Ja taidan tietää kuka olet... kääpiö sanoi.

- No? Mitar arvuutteli.

- Tyhmä. Sähän olet Mitar Lorighan. Kuka muu? Kapinallisten johtajahan sä. Kaikki tietääkin sun jo palanneen, tyhmä, kääpiö vastasi.

- Oikein vastattu! Entäs kuka sinä olet? Mitar kysyi.

- Tyhmä! Tyhmä! Tyhmätyhmätyhmä! Olet siis unohtanut mut! No, mäpä kerron, koska mä olen niin iloisella tuulella. Muistatko sä kuka kehitteli sen valontaittojärjestelmän Alfonsialle? kääpiö kysyi.

- Ai, tietenkin! Niinpä tietysti! Mitar hihkaisi ja hyppäsi kamelin selästä kättelemään kääpiötä. - Triangulum Mens! Mitäs te täällä?

- Juu, mä olen vaan huvikseen täällä, Mens vastasi samalla kun kätteli Mitaria takaisin nopeasti.

- SIIS.... Jani huudahti.

- Mitä, tyhmä? Mens ihmetteli.

- KUKA ON TYHMÄ? Jani huusi.

- Sitäkö sinä vain kysyt, tyhmä?! Mens tokaisi.

- Jani! Mitar kuiskasi. - Varo sanojasi. Hän on sentään kapinallisten pääsuunnittelija ja erittäin korkea-arvoinen kääpiöiden tiedemies. Jos hän yhtäkkiä päättää jättää meidät, olemme tuhoon tuomittuja. Tajuatko? Mitar sanoi nopeasti niin ettei Mens kuullut.

- Hei! Kuka tuo tyhmä edes on?! Mens kysyi järkyttyneenä.

- Hän on yksi HYVIN kaukainen tuttava. Ei oikein tästä maailmasta, Mitar selitti kiristäen hammasta.

- Aha. Mitäpä se minulle kuuluu. Mitäs TE täällä teette? Mens kysyi rauhallisempana.

- Me olemme matkalla Cerberus Toweriin ja pysähdyimme tänne vain koska täällä on keidas, Mitar vastasi.

- Ai joo. Kuulkaa, tiedätkö mitä, täällä on yks ongelma. Katos kun tämän paikan keidashan on täällä sisällä, ja pyramidi on rakennettu sen ympärille? Mens kuiskasi.

- Ja? Mitä sitten? Mitar kysyi kumartuen lähemmäs.

- No, tyypit on hakenu veden tuolta ekalta keitaalta aina siitä lähtien kun se juttu sattu pari kuukautta sitten... Mens jatkoi.

- Mikä juttu? Mitar kysyi.

- En ole tästä yhtään varma tiedemiehenä, mutta tietäen mitä kaikkea muutakin tässä maassa on tapahtunut niin se ei olisi yhtään sen kummempaa... Mens jatkoi.

- Mutta mikä juttu?! Mitar kysyi hermostuneena.

- Epäkuolleiden armeija ilmesty jostain ja valtas sen alueen missä keidas on, Mens sanoi tosi nopeasti.

- Oh! Mitar hätkähti. - Onko niillä johtajaa?

- En tiedä. Siinä kaikki mitä tiedän. Mutta tietäen mitä kaikkea olette tehneet, voisitte ehkä päihittää ne hirviöt, Mens vihjasi.

- No, itseasiassa... Mitar sanoi ja nauroi antaen vaikutelman että asia ei ollut aivan niin...

- Otamme tehtävän vastaan! Jani törmäsi heidän väliinsä ja näytti peukkua.

- Jani! Mitar huudahti.

- Kiva. Vaikka eihän se mulle kuulu mitä te teette, ilmoittakaa mieluummin kaupungin faaraolle! Tyhmä! Mens sanoi ja tepasteli jonnekin.

- Jani! Mieti vähän! Montako taistelua olemme voittaneet tähän mennessä? Mitar tokaisi.

- Kyllähän me siellä Amestrisissa muutama... Jani sanoi.

- Mutta silloin olosuhteet olivat erilaiset! Mitar äyskäisi.

- No entäs Master Basilisk? Sehän oli vapaata riistaa, Jani sanoi.

- Eipäs ollut! Sitäpaitsi meillä oli Alfakin silloin apuna! Ja Bingo! Ja silti jouduimme häviölle! Mitar vaahtosi.

- Mutta mehän taistelimme myöhemmin Alfonsiassa! Entäs silloin?! Jani huusi.

- Ei! Mitar tokaisi.

- Entäs Derrobissa Organisaatiota vastaan?! Jani huusi.

- Ei! Ei ja ei! Olemme aina vain tukeutuneet toisten apuun! Mitar vaahtosi.

- Sitä suuremmalla syyllä meidän kannattaisi yrittää tällä kertaa! Jani karjaisi. Mitar meni hiljaiseksi. Hän näytti miettivän mitä Jani oli sanonut. Ja tarkasti.

- Hmm... Mitar mutisi. Yhtäkkiä joku tönäisi hänet ja Janin kivilattialle.

- Hei! Mitä te teette? Katsokaa eteenne! Jani äyskäisi.

Heidät tönäissyt heppu oli kohtalaisen pitkä ja ilkeän näköinen mies. Hänellä oli kaapu kuten kaikilla muillakin autiomaassa matkustavilla, ja kaavussa ei ollut lainkaan hihoja eikä hänen käsiään näkynyt. Hänellä oli lisäksi kaksi toveria. Toisella oli myös kaapu, mutta huppu peitti hänen päänsä ja kasvonsa täysin. Ainoastaan suu oli näkyvissä. Kolmas oli oudon näköinen nainen; hänellä oli sinertävät, auringon muotoiset aurinkolasit jotka piilottivat hänen silmänsä, sekä absurdit siniset "supersankarin" trikoot. Hänellä oli vihreä, melko lyhyt tukka. Hänellä oli lisäksi ohut kaapu pukunsa päällä. Outo asia heissä kaikissa oli, että heillä ei ollut lainkaan kameleita mukanaan.

- Paraskin puhuja! Itse seisoitte sisäänkäynnillämme! Eikö niin, Shine, Shade? ilkeä tyyppi joka oli ilmeisesti joukon pomo, sanoi ja virnisti ilkeästi.

- Niin, tyyppi jolla oli kaapu, sanoi. Hänen nimensä oli ilmeisesti Shade, päätellen siitä että hänen kasvonsa olivat varjon peitossa.

- Niin juuri. Syy on teidän, kolmas nimeltä Shine totesi ja korjasi aurinkolasiensa asentoa.

- 3-1! Voitamme ylivoimalla! Hahaa! joukon pomo nauroi ja marssi Janin ja Mitarin ylitse rehvakkaasti.

- Hei! Tule takaisin ja taistele kuin mies! Jani huusi.

- Valitan, ei tasan käy flaksi, pomo sanoi kävellessään kohti kammion vasemmanpuoleista seinää, jonka puolella oli myös suuri oviaukko. Hänen toverinsa seurasivat perässä katsoen heitä halveksivasti.

- Mitar! Miten kävi? Ina huudahti huolestuneena. Mitar nousi pystyyn pyyhkien pölyt itsestään.

- Ei mitenkään. Nuo tyypit ovat vain mahtailijoita. Mitähän mahtavat täältäkin hakea, hän tuhahti.

- Tekee mieli vetää niitä kuonoon! Jani ärähti ja puristi nyrkkiään.

- Parasta vain mennä sen faaraon luo, Mitar sanoi ja katseli ympärilleen. Mensiä ei näkynyt missään. - Hmm... siitä tulikin mieleeni... missähän hän on? Mitar mietti ja raaputti päätään.

- Tuolla seinällä lukee jotain, Ina sanoi ja osoitti suurta kylttiä seinällä.

- Ah, tosiaan... Mitar huomasi ja meni kyltin luo. Siinä oli jonkinlaisia hieroglyfien näköisiä merkkejä, ja reittiohjeet Allavan kielellä. - Hmm... "faaraon valtakammio", tuonne, mm, mm.... Mitar mutisi.

- No, selvisikö? Jani kysyi.

- Kyllä, jotenkuten. Eiköhän lähdetä menemään! Mitar tokaisi.

- Juu, mennään! Jani myönsi ja juoksi kammion vasemman seinän oviaukkoa kohti.

- Mistä hän arvasi että juuri sieltä pääsee sinne... Mitar ihmetteli.

- Odota, Jani! Ina huusi ja juoksi Janin perään. Mitarkin seurasi heitä.

- No, minne nyt? Jani kysyi.

- Oikealle jonkin aikaa, kunnes... Mitar kertoi.

Jonkin ajan päästä he olivat eksyneet täydellisesti.

- Mitar!!! Kuinka kehtasinkaan kuunnella sinua! Jani karjui.

- Näin seinällä luki! Mitar huusi vastaan.

- Lopettaisitte jo... Ina murehti.

- Näetkö! Olemme eksyneet! Tuossakin ovessa lukee "faaraon kammio" ei "faaraon kammio"! Jani tokaisi. - Ei kun...

- Ha haa! Olin oikeassa! Mitar naurahti ja marssi sisään ovesta.

- Mrglnrgmlrgmrgnrglmrgnmrngrmn.... Jani mutisi ja potkaisi maassa olevaa kiveä. Yhtäkkiä oven vieressä olleet vartijat tainnuttivat hänet iskemällä häntä selkään keihäinsä tylpillä päillä.

- Sinä! Ettäs tiedät, tuo kivi on historiallisesti tärkeä hieroglyfikivi! Siihen ei tule koskea! vartija tokaisi.

- Aih... miksi se sitten lojuu tuossa? Jani voihki.

- Älä esitä vihjailevia kysymyksiä! vartija huusi ja löi Jania uudelleen. - Väitätkö ehkä, että pyhän 2. keitaan faarao olisi tyhmä?! Voi ei! Anteeksi, että kutsuin suurta faaraota tyhmäksi! Antakaa armoa...

- Tiedät miten pettureille käy, toinen vartija sanoi ja iski keihäänterällään toista vartijaa.

- Mennään Jani, täällä alkaa käydä paikat verisiksi, Ina sanoi ja työnsi Janin oviaukosta sisään.

Sisällä oli suuri kammio, ja paljon vartijoita. Kammio vaikutti suurelta kokoussalilta tai colosseumilta, ja alhaalla keskellä oli iso pöytä ja jonkinlainen valtaistuin. Siinä istui faarao, ja hänen molemmilla puolillaan seisoi vartija jotka molemmat näyttivät paljon vahvemmilta kuin äskeiset. Mitar istui häntä vastapäätä kivituolilla, vieressään heidän aiemmin näkemänsä jengin pomo ja hänen toverinsa hänen takanaan kuin vartijat. Hän ja Mitar katsoivat toisiaan vihamielisinä.

- Nuohan ovat ne typerykset jotka kävivät kimppuumme! Jani huomasi.

- Niinpä ovat... Ina myönsi.

- Tahdotte siis yrittää tuhota Anubis RPP-1:n? faarao sanoi viimein ja laski teekuppinsa pöydälle.

- Niin, Mitar ja jengin pomo sanoivat kylmästi tuijottaen toisiaan edelleen vihamielisesti. RPP...? Anubis...?

- Kiva. Hups, ei mitään. Hyvä että yritätte tuhota ne. Tehkää se mahdollisimman pian. Meiltä alkaa loppua kärsivällisyys tämän tilanteen kanssa. Tuhoajalle on luvassa palkkio. Vannotteko? faarao mumisi.

- Vannomme, he sanoivat taas kylmästi.

- Kiva. Olemme nyt pyramidin luoteisosassa, ja zombit taas ovat keskiosassa, missä keidaskin on. Tai oli, toivottavasti siitä on jotain jäljellä. Niitä johtaa yksikkö nimelt... hups, ei mitään. Niiden johtajan nimi on kuulemma Anubis RPP-1. Että sillä lailla, faarao valisti.

- Selvä, Mitar sanoi, nousi, ja harppoi takaisin Janin ja Inan luo. Jengin pomo taas käveli täysin vastakkaiseen suuntaan, jossa hänen kaverinsa olivat. - Nyt lähdettiin. Emmeköhän me niistä selviä.

- Varoitan vielä, että niitä on aika paljon, faarao huusi perään.

- KIVA... Mitar huokaisi.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Alkaa kova kilpajuoksu tönijöiden joukon ja Mitarin ryhmän välillä! Kumpi ehtiikään ensin keskusalueelle tuhoamaan zombit...?