Kamppailuja käydään kaikkialla Zylviano Cityssä! Kapinalliset taistelevat Zylvion Troopsia vastaan! Omikron ja Phoenix ovat järjestämässä ansaa Zylvionille ja eliittijoukon jäljelläoleville jäsenille! Omega ja Delta ovat vieneet Mitarin universumiporttiin, ja aikovat tehdä hänestä seuraavan Cubelackemithin! Ina on juuri irroittamassa Zylvionille asetettua kidutusnilkkarengasta! Ja saavatko he sinettikirjan suojaloitsun purettua saadakseen Alfan taikavoimat palaamaan, ja pystyvätkö he vastaamaan samalla mitalla Omikronin ja Phoenixin ansaan...?! Se selviää aivan parin rivin päästä!

CYBERALCHEMIST 78

KAMPPAILUT

- Tämä tästä vielä puuttui... Alfa harmitteli.

- Saatko sen kuitenkin poistettua jotenkin? Jani kysyi.

- En tiedä, anna kun mietin... Ina näytti hätäiseltä. - Shine taisi kertoa erityisesti tälläisille kahleille vastakeinon. Hän oletettavasti tuntee ne, olihan hän Shaden kanssa haltioiden koekaniinina.

- Älä kerro asioita jotka tiedämme jo, vaan poista se kahle! Jani tokaisi. Ina kietoi ruskeaa posirgiaa kätensä ympärille ja kosketti rengasta. Suojaus imi sähköiskun itseensä ja Ina teki alkemialla särön renkaaseen saadakseen sen irtoamaan.

Zylvion nousi istumaan huohottaen. Sitten hän huomasi häntä töllistelevät sankarimme ja nousi seisomaan, olevinaan pyyhkien pölyjä ja sen sellaista vaatteistaan.

- Kiitos, kun pelastitte minut. Pakenin haltiasoturi Omikronin luota nipin napin, ja nyt olen hieman enemmän turvassa kuin äsken, Zylvion sanoi ylpeämpänä kuin äsken. - Missäs Mitar on? hän kysyi vaikka tiesi sen vallan hyvin.

- Hän on luultavasti universumiportissa, Alfa sanoi ennen kuin Ina ehti tehdä sen. - Tiedättekö jo kaiken Omegan aikeista?

- Kyllä, he kertoivat sen minulle sen tuhat kertaa ollessani vankina. Tekin siis tiedätte? Miten? Zylvion kysyi.

- Mitar kertoi ajatuksen välityksellä minulle, Ina vastasi.

- Ajatuksen voimalla? Kaikkea ne keksivät! Oli kyllä oletettavaa, että he eivät käyttäisi häntä kertomatta hänelle ensin... Zylvion sanoi.

- No, onko teillä jotain suunnitelmaa voittamiseksi? Armeijanne ainakin häviää meille. Mutta riittää, että hoidamme Omegan pois päiviltä, ja puramme hypnoosin, niin saan joukot taas hallintaani.

- Mekö muka häviäisimme teidän haisevalle armeijallenne? Ei tule kesää! Alfa rähjäsi.

- Noinko sanoo petturi, joka hylkäsi oman puolensa? Zylvion tuhahti.

- Lopettakaa kinastelu! Meidän pitää keksiä nopeasti jotain, sillä Phoenix voi olla matkalla tänne! Ina huusi tullen heidän väliinsä.

- Tosiaan... Alfa ja Zylvion sanoivat yhtä aikaa ja katsoivat sitten nyrpeänä toisiinsa. Sitten he käänsivät katseensa muualle hymähtäen voimakkaasti.

- Kirjan sinetti on vielä purkamatta... Jani muistutti.

- Ai niin! Mutta mistä saamme mallin jonkun vihollisen energiavirrasta? Ina muisti.

- Kävisikö tämä? Jani virnisti ja näytti rengasta joka oli ollut Zylvionin jalassa.

- Täydellistä! Nyt voin murtaa loitsun! Ina hihkaisi. Hän nappasi kirjan Alfalta, ja toisella kädellään kahleen Janilta. Hän sulki silmänsä ja alkoi johtaa kirjaan energiaa suodattaen sitä kahleen läpi.

- Odota... Alfa yritti sanoa, mutta Ina ei kuunnellut. Hän luki juuri mielessään kirjaan asetettua monimutkaista loitsukuviota, ja etsi siitä heikkoja kohtia jotka murtaa. Kirjasta ja Inan kädestä hohtava valo kirkastui hetki hetkeltä enemmän, ja lopulta se himmeni kadoten.

- O-onko sinetti nyt murrettu? Jani kysyi hämmentyneenä.

- K-kyllä... en tiedä miten tein sen, Ina sanoi aivan yhtä hämmentyneenä.

- Minun ei tarvinnut edes neuvoa yhtään! Se sujui sinulta kuin luonnostaan! Sinulla taitaa olla lahjoja magiaan, Alfa äimisteli ja pyysi Inaa antamaan kirjan. Alfa avasi sen ja katseli sitä kiinnostuneena. Kului hetki. - Tässä on minun nimeni! Kannattaa ehkä pyyhkiä se kokonaan pois, ettei tällaista enää tapahdu...

Alfa otti vyölaukustaan pienen veitsen ja repäisi sillä hänen nimensä sisältävän kohdan pilalle. Yhtäkkiä paineaalto paiskasi heidät kaikki maahan ja Alfan ympärillä kierteli erivärisiä energiavirtauksia. Kohta ne kaikki olivat palanneet takaisin omistajansa ruumiiseen.

- Pystytkö käyttämään magiaa? Ina kysyi.

- Kokeillaan... Alfa sanoi, kääri hihansa ja valmistautui taikaan. Ilmapiiri kävi painostavaksi ja osa linnan muurista räjähti palasiksi.

- Mitä tuo oli?! Jani huudahti pölypilven laskeuduttua.

- Lävistäjä. Se käyttää ilmanpainetta kohteiden täydelliseen hajotukseen. En saanut tuota aivan hallittua, joten sain murskattua siitä vain tuollaisia murikoita. Jos taitoni eivät olisi ruostuneet tänä aikana, seinä olisi muuttunut pelkäksi tomuksi, Alfa selitti.

- Upeaa! Olet todella hyvä magiassa, Ina ihasteli.

- Eihän tuosta nyt voi vielä päätellä mitään... Alfa naurahti.

- Katsokaapas tätä!

Hän vapautti suuren määrän energiaa käsivarsistaan, ja muovasi siitä valkoisena hohtavan, jalopiirteisen ketun.

- Mikä tuo on? Jani ihmetteli.

- Valkoinen kettu. Sitä käytetään pääasiassa metsästykseen, tai ainakin käytettiin silloin kun metsästys oli yleisempää. Olen nimennyt hänet Albaksi. Eikös niin, Alba? Alfa sanoi katsoen kettua. - Ei ollakaan aikoihin tavattu, anteeksi vain.

- Tuota... onko sillä oma tietoisuus? Ed kysyi osoittaen kettua lähes vapisten.

- Kyllä! Se kumpuaa alitajunnastani. Joten jos minä kuolen, hänkin kuolee, Alfa sanoi. Alba katsoi häntä huolestuneena. - Mutta ei siitä tarvitse huolehtia vielä aikoihin! Alfa lisäsi nauraen.

- Anteeksi vain, kun keskeytän leikkinne, mutta meillä on parempaakin tekemistä kuin ihastella taikojasi, haltia. Ette kai ole unohtaneet? Zylvion muistutti.

- Tosiaan! Ina huudahti.

- Mitä muutakaan tässä voisi tehdä? Alfa kysyi.

- Voisit vaikka huviksesi keksiä suunnitelman Phoenixin voittamiseksi? Zylvion ehdotti ärtyneenä.

- No mikset keksi itse, kun olet sentään kuningatar? Alfa vänkytti ja hipelöi Scindereä. Alba katsoi häntä huolestuneesti.

- Yritän tässä koko ajan miettiä, mutta useampi mieli ajattelee paremmin kuin yksi! Zylvion jankutti.

- Riita poikki nyt! Ina huusi ja meni heidän väliinsä seisomaan.

- Yhteistyö on voimaa, olivat yhteistyössä sitten muukalaiset ja kuningatar, haltia tai ihminen, alkemisti tai maagi! hän sanoi jämerästi.

- Tuossa on perää! Jani lisäsi lisäten Inan sanojen painokkuutta. Tai ainakin se oli hänen aikomuksensa.

- Niin... Alfa sanoi laskien kätensä alas Scinderen kahvalta.

- Tulikin mieleeni... olen aistinut jo hetken aikaa jonkin tutun energiavirran, ja tajusin juuri että se on Omikron.

- Mikset kertonut heti?! Jani karjahti.

- Sanoinhan että en aluksi tunnistanut sitä! Alfa tokaisi. - Kumma kyllä, hän ei tunnu tulevan lähemmäksi...

- Onko Phoenix hänen kanssaan? Zylvion kysyi.

- En pysty tietämään sitä. Aistin Omikronin läsnäolon vain siksi, koska olemme niin läheistä sukua. Hänkin tietää varmasti, että minä olen täällä. Ja äskeisen kahleen johdosta voimme olettaa, että hän tietää myös sinun olevan täällä, Zylvion, Alfa sanoi.

- Se on teidän majesteettinne, Zylvion korjasi mulkaisten Alfaa.

- Miten vaan... ehdotan että jatkamme etenemistä, Alfa sanoi.

- Miksi, kun joudumme kuitenkin kohtaamaan heidät jossain vaiheessa? Ed kysyi.

- Liikunnan vuoksi? Alfa ehdotti, kiusallisen hiljaisuuden seuraamana.

- Minusta olisi parempi jäädä tänne, niin voisimme ainakin pakottaa heidät tulemaan tänne ja siten provosoida heitä, ja ehkä jopa järjestää ansankin... Ed sanoi, mutta muut olivat jo menneet edeltä.

- Hei...! Koskaan kukaan ei kuuntele... hän mutisi ja juoksi nopeasti perään.

 

Mitar oli jo suurimmaksi osaksi tottunut universumiportin hyytelömäiseen olemukseen. Omega puheli Deltalle kaikenlaista, mitä aikoi tehdä tultuaan jumalaksi. Delta nyökkäili ja sanoi "aha", mutta ei oikeasti vaikuttanut kuuntelevan yhtään. Jossain vaiheessa tämä kuitenkin nousi ja asteli peilin eteen, Mitaria vastapäätä.

- Mitäs nyt? Mitar kysyi närkästyneeseen sävyyn.

- Tahdot varmaan nähdä, mitä ystävillesi kuuluu, olenko oikeassa? Delta kysyi käärien hihojaan samalla.

Oh...! Mitar hätkähti, mitä hyytelö tosin hieman rajoitti saaden liikkeen tuntumaan vaivalloisen hitaalta. - Vielä kysyt! Tietenkin tahdon! Mutta miten...

- Olen etukäteen piilottanut maagisia majakoita Master Phoenixin ja Omikronin mukaan, heidän tietämättään, sillä he eivät luultavasti suostuisi siihen vaikka pyytäisin. Visiotaikani avulla voimme katsoa näiden majakoiden kautta molempien luokse. Tahdotko? Delta tarjosi.

- Ehdottomasti! Mitar tokaisi. Delta yhdisti kätensä ja veti ne sitten hitaasti erilleen toisistaan, niin että niiden väliin muodostui maaginen kenttä. Hän erotti kentät toisistaan, ja laski kätensä kämmenselät alaspäin, että piteli molemmissa käsissään läpikuultavaa, haurasta kuvastinta. Hän veti kätensä hitaasti ruutujen alta, niin että ne jäivät leijumaan ilmaan taikuuden varassa.

Delta painoi etusormensa molempien peilien selkään, ja niihin muodostui sumea kuva, joka selkeni nopeasti. Vasemmanpuoleisessa kuvastimessa näkyi pimeä, laaja kammio. Oikeanpuoleisessa taas nurmikkoinen, avara piha, jonka kivimuureja päällystivät muratit ja sammal. Tämä oli arvattavasti Zylviano Castlen sisäpiha. Toisesta paikasta Mitarilla ei ollut hajuakaan.

Omega tuli myös katsomaan.

- Mitä hiivattia?! Missä Omikron oikein luuraa? Delta, ota häneen yhteys! Omega huusi.

- Mutta-, Delta yritti.

- Ei muttia! Muodosta yhteys Omikroniin tältä istumalta! Omega karjaisi. Delta mutisi jotain ja rupesi häärimään peilin ympärillä, ilmiselvästi erittäin monimutkaista taikaa tehden. Lopulta hän oli valmis.

- Omikron! Mitä oikein hommaat?! Omega karjui.

- Kuka...? Keisariko? Omikronin ääni kaikui hämmentyneenä.

- Minäpä juuri, keisarisi! Miksi olet siellä etkä vahtimassa Zylvionia?! Omega karjui edelleen täyttä kurkkua.

- Mrh...! Zylvion sattui pääsemään karkuun. Kehittelimme Phoenixin kanssa suunnitelman, jotta saamme hänet ja kapinallisten tunkeutujat yhdellä iskulla kiinni, Omikron selitti.

- Ei riitä! Mitä sinä teet siellä?! Omega huusi.

- Aion johdattaa Alfan tänne, jotta Phoenix säästyy häntä vastaan taistelemiseltaan, Omikron sanoi. - Se Mitar on nimittäin luultavasti pudottanut mestarivelho Deltalta hänen sinettikirjansa, ja Alfa on noukkinut sen ja saanut magiansa takaisin.

- Mit... mahdollistahan se on, mutta epätodennäköistä... Delta sanoi nolona.

- Typerä syy! Phoenix selviää vaikka heitä kaikkia yhdessä ja vielä sinua vastaan ihan yksin! Palaa heti hänen luokseen. Vai oliko sinulla vielä jotain muuta...? Omega tiedusteli.

- No... kun nyt mainitsitte... minulla on eräs itsekäs tahtomus taistella Alfaa vastaan yksin. Jos vain sallitte... Omikron paljasti.

- Ei missään nimessä! Noin yksityinen mieliteko ei voi asettua... Omega huusi, mutta Delta pysäytti hänet. - Mitä nyt, Delta?!

- Mitä haittaa siitä on, vaikka hän ei menisikään Phoenixin luo? Sanoit juuri että hän hoitelee heidät yksinkin. Mitä väliä sillä on meidän suunnitelmiemme kannalta? Delta huomautti.

- Mrh... menköön sitten, sinä pahkapää! Omega kivahti ja käänsi selkänsä keskustelun loppumisen merkiksi.

- Kiitos vaan, Omikron murahti vastaukseksi.

Alfa joutuu taistelemaan veljeään vastaan... onkohan se hyvä vai paha asia? Mitar mietti. Mutta oli miten oli, Ina ja muut joutuvat koville Phoenixia vastaan. Kaikki riippuu nyt heistä... en voi muuta kuin luottaa heihin.

Delta sammutti viestintäloitsun ja huokaisi väsyneen näköisenä. Sitten hän kokosi itsensä ja tutki toista kuvastinta, ja sanoi: - Näköjään Phoenix ei ole vielä löytänyt Zylvionia...

- No, se korjaantuu varmasti pian, Omega tuhahti.

 

- Phaah! Viimeinkin! Phoenix henkäisi erittäin kovalla äänellä puun oksalta.

- Phoenix! Jani huudahti, jälleen kerran.

- Sitä saikin jo odottaa... olisit vaan pysynyt paikallasi, niin ei olisi tarvinnut mennä näiden kaikkien mutkien kautta! Phoenix raapi tukkapehkoaan osoittaen sanansa Zylvionille.

- Mutta siihenhän me emme alistu, vai mitä? Zylvion sanoi.

- Toivottavasti haraat edes pikkuisen vastaan, muuten tästä ei tule yhtään hauskaa! Phoenix murahti.

He olivat törmänneet häneen aivan yhtäkkiä, tultuaan tavallista laajemmalle alueelle. Polku loppui tähän suureen, ympyrän muotoiseen aukioon, korkeiden muurien poistaessa pakotien mahdollisuuden.

- Ai että haraanko? Todella lievästi sanottuna, Zylvion rehenteli.

- TUOKO on Master? Kuvittelin heitä vähän... voimakkaamman näköisiksi? Ed tokaisi osoittaen Phoenixia.

- Mitä tuli sanottua... Phoenix mutisi uhkaavasti, samalla kun laskeutui aivan Edin eteen niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt huomata. Sekunnin päästä Ed makasi rähmällään parinkymmenen metrin päässä.

- Mitä tapahtui? Ina ihmetteli.

- Kunpa tietäisin... Ed voihki.

- Phoenix hyppäsi veljenne eteen, ja löi häntä mahaan. Tämä tapahtui niin nopeasti, että vain minä, joka olen saanut taistelukoulutusta haltioiden keskuudessa, kykenin huomaamaan sen, Alfa selosti.

- Itsekehu haisee... Jani mutisi.

- Vai haltia kapinallisten puolella? Taidat olla se typy, josta Omikron puhui? Phoenix kysyi ainainen virne naamallaan. Varoittamatta hän syöksähti Alfaa kohti ja raapaisi tappavan terävillä kynsillään.

- Tuossako kaikki, mitä sinulla on? Alfa kysyi torjuen iskun miekallaan Scinderellä.

- Reflekseissäsi ei ainakaan ole moittimista... entäpä tämä? Phoenix sanoi ja heilautti jalkansa Alfaa kohti, paljastaen kotkankyntensä myös sieltä.

- Musta nuoli! Alfa huudahti, asetti oikean kätensä iskua vastaan ja ampui mustansinisen nuolen Phoenixin jalkaan.

- Agh...! Phoenix ähkäisi ja perääntyi yhdellä jalalla pomppien. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa.

- Ja tässä ei ollut läheskään kaikki, mitä minulta löytyy, Alfa sanoi pakostikin hymyillen.

- Okei, olet taitava. Nyt voin päästää sinut hyvällä omallatunnolla tuosta ovesta, Phoenix sanoi kyykistyen pitelemään jalkaansa ja osoittaen samalla kaukana vasemmalla muurissa olevaa pientä ovea, josta lähti portaat maan alle.

- Onko Omikron siellä? Alfa kysyi.

- Ehkä on, ehkä ei... heh heh! Phoenix hekotti.

- Ystävät, eroamme tässä. Mutta lupaan, että kun seuraavan kerran tapaamme, kaikki tämä on ohi! Alfa sanoi ja lähti juoksemaan ovelle, mutta pysähtyi sitten kuullessaan äänen.

- Tee parhaasi, Alfa! Jani karjui. Inakin yhtyi huutoon, samoin Al, ja myöskin Ed, hiukan innottomasti tosin.

- Oli jo aikakin että menet... Zylvion mutisi hiljaa.

- ...Kiitos! Alfa huudahti ja hyppäsi sitten oviaukosta sisään. Kuului kolinaa ja töminää, ja hetken päästä kuului: - Auh... unohdin portaikon...

- Hah. Naurettavaa! Pellejäkö te olette, häh? Minä en suostu taistelemaan pellejä vastaan. Antakaa kaikkenne, jotta tästä tulee edes vähän kiintoisaa! Phoenix huusi ja veti sitten henkeä.

- Tuo on se hyökkäys! Jani karjui hysteerisesti. - Paetkaa!!!

- Maistakaa tätä! Phoenix huusi ja syöksi kidastaan jättimäisen tulipallon. Heidän eteensä ilmestyi heti kivinen seinä, joka torjui hyökkäyksen.

- Tä? Jani ihmetteli ja katsoi ympärilleen. Ed kumartui kädet maassa. - Sinäkö, Ed?

- Saatatte ehkä osata magiaa, mutta alkemiassa olen yhä ylivoimainen! Ed virnisti.

- Voi olla tottakin... Jani naurahti.

- Nyt täytyy keksiä joku keino sinnitellä tuota tyyppiä vastaan! Emme voi torjua hänen iskujaan ikuisesti, Ed sanoi. Samassa hänen syntetisoimansa muuri halkesi palasiksi jonkin leikatessa ilmaa. Takaa näkyi Phoenix käsi oikealle heilautettuna.

- Unohdimme hänen terävät kyntensä... Al muisti.

- Ei kukaan sitä unohtanut! Jani tokaisi.

- Pilkkaatteko minua, Master Phoenixia? kuului huuto. - Nimittäin se on viimeinen asia, mitä minulle kannattaa tehdä...

Hän nyppäisi molemmista käsivarsistaan sarjan sulkia ja heitti ne Elricejä kohti. Ed käynnisti taas synteesin ja korjasi murskaantuneet kivet takaisin yhtenäiseksi muuriksi.

- Mitä? hän älähti sulkanuolten porautuessa suoraan kiven läpi. He yrittivät suojautua panemalla kätensä eteen, mutta he saivat silti pahoja haavoja sulista.

- Hah! Ellei teillä ole jotain todella kovaa suojusta, nämä tikat kannattaa väistää! Phoenix nauroi ja heitti toisen satsin.

- Etkö voi torjua niitä magialla? Ed ärähti.

- Sori, en ole vielä niin taitava... voisin kokeilla, mutta se ei välttämättä toimisi, Ina sanoi.

He väistivät oikealle kuin yhteisestä sopimuksesta, mutta sulka ehti hipaista Alin kättä.

- Äh, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa... Ed sanoi ja katsoi muualle heidän juostessaan pakoon Phoenixin jatkuvaa tulitusta. - Täytyy vain keksiä jotain muuta.

- Miksemme iske suoraan? Jani kysyi ja syöksyi suoraan Phoenixia päin, syntetisoiden samalla automailinsa suoriksi mutta teräviksi kynsiksi.

- Älä! Al huusi.

- Ei mitään taistelukokemusta... Ed huokaisi.

- Typerys! Phoenix huudahti ja heitti Jania kohti sarjan sulkiaan.

Liian nopeita...! Jani ehti ajatella ennen kuin sulat lävistivät hänet.

- Jani! Ina huudahti ja ryntäsi vaistomaisesti tämän luokse.

- Yksi poissa, ja pian kaksi... Phoenix lipaisi huuliaan, ponkaisi Inaa kohti ja valmistautui iskemään häntä kynsillään.

- Astuit ansaani! Zylvion huudahti ja yhdisti etusormensa ja peukalonsa kehäksi. Phoenixin eteen syntetisoitui kivinen keihäs, joka iski hänen rinnastaan läpi.

- Khagh... tämä korahti ja yökkäsi samalla verta.

- Hah hah! Kaikki oli osa nerokasta suunnitelmaani! Manipuloin tuota poikaa, jotta saisin sinut hyökkäämään ja menettämään keskittymisesi ympäristöön! Zylvion hahatti mahtailevasti.

- Manipuloit? Miten? Ed uteli.

- Karismani avulla, tietysti! Zylvion kivahti.

Hän muodosti alkemiaan tarvittavan syntetigrammin vain kahdella sormella? Miksei se tietenkin olisi mahdollista, mutta en ole ennen kuullutkaan... Ed huomasi.

- Jani! Oletko kunnossa? Ina ravisteli Jania.

- En enää... Jani pihisi.

- Ihan sama! Tule äkkiä kauemmas! Ina huudahti nostaen tämän varovasti pystyyn.

- Mitä?! Zylvion tyrmistyi nähdessään polvistuneen Phoenixin vetävän keihään ulos rinnastaan ja katsahtavan heihin pirullisen raivokas pilke silmissään, sanoen:

- Tästä ette selviä hengissä...!