VIIMEKSI TAPAHTUI:

Ystävämme lähtivät Alfonsiasta matkalle kohti Scorpion Desertiä ja Cerberus Toweria. Samoin Master Knight, joka meni edeltä.

Riidaa unohti kertoa erään asian heille, mutta he saavat tietää sen ennen pitkää... vai saavatko? Alfa nimittäin lähti joukkojen kanssa M'Egaan, eli Mitar ei voi saada selville että Alfa onkin hänen isoveljensä murhaajan Omikronin pikkusisko! Hui!

Ja kaiken lisäksi Mitar unohtaa ottaa lohikäärmeen Waljodista... eikö tässä ole jo ollut tarpeeksi marssimista! Hohhoijaa...

9 Jaridoviziä Waljodista Derrobiin, eli 36 kilometriä. Hmm... tästä ei tule helppo kävelymatka, ei ei ei.

CYBERALCHEMIST 47

HALTIAMETSÄ

Zylviano Castlessa:

Zylvion oli raivoissaan Hors Mustangille, luotetuimmalle kenraalilleen.

- Päästitte ne kuin koira veräjästä! Bingo sentään saatiin! Miksette tuhonneet niitä kaikkia! Zylvion huusi.

- Olen pahoillani! En todellakaan tiedä miten tämä on mahdollista, arvon kuningatar! Hors huusi.

Onneksi purin hypnoosiloitsun ajoissa... Delta Z'Omb ajatteli. Hän seisoi oven takana kuuntelemassa. Omikron taas oli kävelyllä linnan pihalla.

Joukko kapinallisia marssi kohti Haltiametsää kapteeninsa Alfa S'Arcin johdolla. Paljoa haltioita ei heidän puolellaan ollutkaan...

- Naiset ja herrat, Alfa julisti mutta sulki suunsa nopeasti. Ei olisi pitänyt sanoa noin...! - Sotilaat!

Kaikki pysähtyivät kuuntelemaan kapteenia.

- Sotilaat! hän huusi. - Olemme nyt Haltiametsän rajalla. Jokainen joka tahtoo perääntyä, tehköön sen nyt.

Kaikki pudistivat päätään.

- Hyvä. Sitten, mentiin! Alfa huudahti.

- Ei kun... siis, me kaikki luovutetaan, joku sotilas sanoi kaikkien puolesta.

- Te pelkurit! Jos emme tee jotain, heistä tulee vielä vahvempia! Parasta tuhota heidät ja Zylvion ennen kuin on myöhäistä! Haltiat muodostavat yhdessä suuren ja vahvan armeijan, mutta todellinen kauhu on sen mestarivelhossa ja eliittisotureissa. HEIDÄT meidän pitää tuhota! He ovat ainakin kaksi kertaa vahvempia kuin Zylvion Troops, enkä nyt valehtele! Tunnen yhden... joka on aina onnistunut tehtävissään! Eikä ketään heistä pidä aliarvioida! Alfa saarnasi.

- Okei... me tullaan sittenkin! kaikki huusivat.

- Kiva! Eteenpäin, sotilaat! Alfa huusi.

He marssivat eteenpäin. Heidän edessään avautui valoisa aukio täynnä erilaisia kasveja.

- Tämä on vasta alkua... Alfa sanoi. - Metsä pahenee tästedespäin.

- Vaikea uskoa... joku sanoi.

- Lähistöllä on energiakenttä. Sitä ei kuitenkaan voi asettaa kauhean suurelle alueelle. Meidän täytyy etsiä kenttien välistä aukot.

- Selvä... joku sanoi.

- Yhden kentän maksimiympärysmitta on muistaakseni noin 1 jaridoviz, Alfa sanoi.

- Sittenhän haravointi kestää tosi pitkään! joku huusi.

- Hei! Sinä, tänne! Alfa huusi kyseiselle tyypille joka totteli kapteenin käskyä. - Miksi olet koko ajan noin vastahakoinen?

- Minäkö? sotilas ihmetteli aivan kuin ei olisi kuullut.

- Niin! Sinä juuri! Mikä nimesi muuten on...? Alfa kysyi.

- Kersantti Beaz Kiisc, kapteeni! sotilas sanoi.

- Aha, Alfa sanoi. Se selittääkin paljon... - Tästä lähtien olet neuvonantajani! Samalla voin vahtia häntä...

- Selvä, kapteeni! Kiisc sanoi.

Viimeinkin hän alkaa totella... Alfa ajatteli ja etsiskeli jostain valonkajoa, jota energiakenttä säteilee. - Mene etsimään energiakenttiä. Mutta älä koske.

- En, en... Kiisc sanoi ja näytti aivan kuin hän olisi aikonut koskea.

- Sanoin että et saa koskea! Niissä on kymmenen miljoonan voltin sähkövaraus! Alfa varoitti. - No vieläkö aiot koskea?

- En, kapteeni! Kiisc sanoi pelästyneenä.

Onko kukaan muka väittänyt minun valehtelevan? Alfa sanoi.

- Milloinkahan pääsen taas metsästämään sarkasmirikollisia...

- Kuinka? Kiisc kysyi.

- Ei mitään! Alfa sanoi.

- Sanoitteko, metsästämään sarkasmirikollisia? Kiisc sanoi.

- Sanoin, entä sitten? Alfa sanoi.

- Mitä pahaa sarkasmissa mukamas on? Kiisc kysyi.

- Mieti vähän! Sarkasmi on ilkeää, huonolaatuista, ja vain henkilöt joilla on huono maku käyttävät sitä! Alfa vaahtosi.

- Me haltiat olemme ylivertaisia ihmisiin verrattuna, koska emme lauo huonoja vitsejä! Emmekä varsinkaan käytä sarkasmia! Omikron sanoi.

Kiitti tuosta, isoveli... Alfa ajatteli. Mutta mitä ylivertaista meissä muka on, jos molemmat rodut tappavat muita turhaan? Jalo tehtävämme olisi pysäyttää tuo kaikki! Sekä henkisesti että fyysisesti... Alfa ajatteli.

Alfan havahtuessa, Kiisc oli hävinnyt. Varmaankin mennyt viimeinkin etsimään energiakentästä aukkoja.

Ja siksi minun täytyy tappaa sinut, isoveli! Alfa ajatteli.

Etkö silloin syyllistyisi samaan rikokseen kuin minä? Omikron vastasi (Alfan mielessä).

En! On oikein tappaa henkilö, joka on tehnyt paljon pahaa!

Miten vaan... minun täytyy tästä mennä! Täytyy ottaa Zylviano City haltuun ja valmistaa tervetuliaiset ystävillemme siksi että he palaavat... Omikron sanoi.

- Mitä! Miten niin! Alfa huudahti. Hups... menetin yhteyden. Ei pitäisi antaa tunteille valtaa...

- Kapteeni! Löysimme aukon! Menemmekö? Kiisc huusi.

- Kyllä! Menemme! Eespäin, sotilaat! Alfa huusi innostuneena. Eivätkö he muka ole M'Egassa...? Vai menivätkö he ohitsemme?

Mitar, Jani ja Ina nukkuivat makuupusseissaan nummitasangolla.

- Mhm... Jani mumisi. Hän taisi nähdä unta.

- Et ikinä voi voittaa minua...! Olen sinua paljon älykkäämpi, parempi ja minulla on enemmän fanityttöjä...! Ed sanoi ja näytti kieltä.

- EEEIIIIII!!! Jani huusi.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Ekstra numero 6! Jani vastaan Edward! Kumpi voittaa... eikä pelkästään tappelussa! Voittaja saa palkinnoksi...