Nämä tarinat eivät liity mitenkään sarjan oikeaan juonenkulkuun, vaan ovat olemassa vain hauskuuden ja joulun juhlimisen vuoksi. UNOHTAKAA SIIS SE GABRIEL!

Mitja-kun istui pimeänä iltana kotonaan tietokoneen ääressä.

Täytyy saada tämä valmiiksi ennen joulua... johon on enää viisi päivää... pystynkö siihen, vaikken ole vielä edes aloittanut? hän ajatteli. Hän katseli pöydällä nököttävää mehulasiaan, ja sitten puoliksi syötyä juustovoileipäänsä.

Pystyn.

 

CYBERALCHEMIST EXTRA 6

JOULUN RAUHAA

 

Omega W'Eepon, Delta Z'Omb, Omikron S'Arc, Zylvion Xeno ja Nurvugai Qwar makasivat ruoholla ja katselivat tähtiä.

Miksi minun pitää olla täällä...? Zylvion mietti ärtyneenä.

- En ole ennen katsellutkaan tähtiä, Omega sanoi. - Eivät ne yhtään hullumpia oikeastaan ole.

- Minun magiakoulutukseeni kuului myös tähtien katselu ja tähtikuvioiden tunnistus, Delta sanoi. - Se oli sitä aikaa... hän sanoi kaihoisana.

- Kunpa en olisi koskaan liittynyt armeijaan... kunpa en olisi koskaan tappanut sitä tyyppiä 12-vuotiaana... olisin voinut katsella tähtiä pikkusiskoni kanssa vaikka joka ilta, Omikron huokaisi ja sulki silmänsä.

- Nuorena en katsonut tähtiä kauhean usein... silloin tällöin kylläkin, Nurvugai sanoi.

- Katarin kanssa olisi ollut niin romanttista katsella tähtiä... Zylvion huokaisi ja löi maata.

- Paha vain, että hän on kuollut, Omikron huomautti.

- Ja kenenkähän ansiosta?! Zylvion tokaisi.

- Rauhoittukaa, Delta käski.

- Onhan täällä se Mitar tai mikä se nimi nyt oli, Omega sanoi.

- Hän on vain lapsi... Zylvion huoahti.

- Hei hei hei, kyllä hän on jo ihan aikuinen, Omega sanoi.

- Pah, Zylvion sanoi ja heitti idean roskakoriin. - Ei hän ole lainkaan sama asia kuin Katar. En tajua miksi hän edes kuoli Mitarin puolesta.

- Ehkä siksi, että tarvitsemme häntä suunnitelmissamme? Omega sanoi ja virnisti ilkeästi. - Mitar on paljon tärkeämpi kuin Katar, nyt.

- Sano vielä sanakin niin lähetän sinut hornaan omin käsin! Itse asiassa taidan tehdä sen muutenkin! Zylvion heristi nyrkkiään ja kierähti makuuasennossaan Omegan suuntaan.

- OMIKRON! PYSÄYTÄ HÄNET!!! Omega kiljui. Omikron nousi pystyyn ja potkaisi Zylvionia kauemmaksi.

- Emmekö voi vain katsella taivasta?! Nurvugai tokaisi.

- Niin... tähdet tuokoot rauhan maailmaan, Delta sanoi. - Nyt on rauhan aika. Tapellaan sitten huomenna.

- Tosiaan, Omega sanoi ja rentoutui. - Tähtitaivas on sitten kaunis... hän hymyili.

- Niin... Zylvion mutisi. Omikron asettui takaisin makuuasentoon, ja sulki silmänsä.

- Joskus toivon, että tuo höpinä rauhasta tosiaan olisi totta, hän huokaisi ja pudisti päätään.

Hughes laski sanomalehtensä pöydälle.

- Mitä kaikkea tuolla elävien maailmassa oikein tapahtuu nykyään... hän mutisi.

- Kuule, etkö tahtoisi pitää vähän hauskaa? Lust, joka istui vastapäätä Hughesia pöydän ääressä, sanoi ja loihti kasvoilleen viettelyilmeen.

- Ei kiitos, Hughes sanoi ja siemasi kahvikupistaan. - Etsi joku, joka lankeaa tuohon helpommin.

- Ääh! Olen yrittänyt jo kaikkia komeita tyyppejä! Kohta pitää tyytyä vähemmän komeisiin kavereihin, jos sinä et suostu... Lust sanoi pettyneenä.

- Sepä kamala, Hughes sanoi.

- Miksei kukaan helposti hurmattava tyyppi ole kuollut...? Lust huokaisi.

- Jospa he ovat liian suosittuja? Hughes sanoi ja heitti lehtensä olkansa yli.

- Miksei edes YKSI? Ihan vain minun mielikseni! Lust surkutteli.

- Keitäs te olette? kuului vanhahkon miehen ääni Hughesin takaa.

- Kuka itse? Hughes kysyi ja kääntyi miehen puoleen.

- Te olette siis siitä universumista, jossa Mitar kävi, Bingo sanoi kädet taskuissa ja hymy huulella. - Outoja vaateparsia, jos minulta kysytään.

- Ai valkoinen kaapu ja sädekehä? Hughes kysyi.

- Ei, tarkoitin jotain muuta... äh, unohtakaa, Bingo sanoi ja sulki silmänsä. Sitten hän käveli pois.

- Tuota juuri tarkoitin! Kaikki häippäisevät heti sanottuaan "moi"! Lust sanoi Hughesille, joka huokaisi.

- Pitäisiköhän joskus osallistua siihen maapallolaisten juhlaan, mikä se nyt oli... joulu, Hughes mutisi. - Ainakin saisi olla rauhassa noilta... noilta... rauhanhäiritsijöiltä.

Lustin takana oleva ovi aukeni ja sen takaa kurkisti kaapuun verhoutunut luuranko, jolla oli lyhyt vaaleanruskea parta.

- Hei! Älkää luulko että voitte pitää täällä hauskaa vaikka minä lähdenkin tästä joululomalle! Kuolleiden vartijankin pitää pitää joskus vähän vapaata, joten teidän pitää olla nyt ihan kiltisti, pikku haamut... saatte uudet elämänne sitten helmikuussa tai milloin ne laskelmat nyt valmistuvatkaan... no, tsau vaan! se sanoi ja paiskasi oven kiinni.

- Sinusta en tiedä, mutta minä ainakin aion olla kiltisti, Hughes sanoi silmät kiinni.

- N-niin minäkin, Lust vapisi hieman.

(Huom! Seuraava ei liity mitenkään sarjan todelliseen aikajatkumoon. Sen ainoa tehtävä on saada tämä ekstra näyttämään pidemmältä. Kiitos.)

Master Gabriel syntyi Rezamissa kauan, kauan sitten silloin, kun se vielä oli kaaoksen vallassa. Jumalat tunnistivat hänet Valituksi, olennoksi jolla on potentiaalia saavuttaa henkinen totuus tai jumaluus.

Hänen vartuttuaan jumalat junailivat asiat niin, että Gabriel päätyisi heidän luokseen. Viisaimmat ja valistuneimmat masterit ymmärsivät, että hän oli Valittu, ja he ymmärsivät häntä. Muut masterit taas luulivat Gabrielia pyhäinhäpäisijäksi ja jumaltenpilkkaajaksi, ja yrittivät heittää kapuloita rattaisiin. Viisaiden avustuksella Gabriel pääsi viimein jumalten luo.

Hän kävi läpi viisisataa elämän ja kuoleman koetta, ja läpäisi niistä jokaisen. Jumalat ottivat hänet vastaan sanansaattajana, jonka olisi määrä levittää totuuden sanomaa muillekin Valituille.

Kerran hänet kutsuttiin heidän luokseen.

- Master Gabriel, sinun täytyy saattaa taas uusi Valittu oikealle tielle, he sanoivat.

- Mistä maailmasta tällä kertaa? Gabriel kysyi ja kumarsi.

- 7365:nnestä, he vastasivat.

- Selvä on, Gabriel sanoi ja kuunteli jumalten selittävän hänelle tehtävän yksityiskohdat. Sitten Gabriel nousi, kumarsi ja lähti matkaan.

Hän astui ulos universumiportista ja etsi loputtomasta käytävästä 7365:nnen portin. Hän hyppäsi siitä ulos.

Nyt täytyisi etsiä Beetlehem ja sieltä Joosef ja Maria... Valittu taisi olla heidän pian syntyvä lapsensa. Vai miten se nyt oli? hän mietti.

Myöhemmin hän tunkeutui Joosefin uneen, ja käski tätä antamaan vauvalle nimeksi Jeesus, joka tulee levittämään jumalten sanomaa. Joosef saattoi hereillään ollessaan muistaa hieman väärin tai tarina muuttui ajan kuluessa, sillä nykymaailman käsitys Gabrielin sanomasta on hieman erilainen. Mutta vain hieman. Joosef käsitti enkelin puhuneen hänelle unessa, koska he huomasivat pian että Maria todellakin oli raskaana.

Jeesuksen syntyessä paikalle ilmestyi muutama itämaan tietäjä. He olivat seuranneet suurta tähteä, josta Gabrielilla ei ollut harmainta aavistustakaan.

Ovatko Jumalat lähettäneet jonkun toisenkin sanansaattajan? hän mietti. Tietäjät antoivat vastasyntyneelle lahjaksi suitsuketta, kultaa ja mirhaa. Sitten he lähtivät takaisin itään, omaan maahansa. Gabriel ei koskaan saanut tietää keitä he olivat, tai mitä he olivat.

Jeesus ja hänen vanhempansa kohtasivat paljon vaikeuksia, mutta loppujen lopuksi he asettuivat Nasaretin kaupunkiin. Gabriel oli saattanut Jeesuksen turvallisesti maailmaan ja vieläpä löytänyt turvallisen asumuksen tälle. Hän oli juuri lähdössä takaisin jumalten maailmaan, kun:

Hei, et sinä vielä voi palata. Vahdi häntä kunnes hän on aikuinen.

- Miksi juuri minä...? Gabriel mutisi harmistuneena.

!!!JYMYPALJASTUS!!!

 

Joulupukki on master! Master Santa Klaus on hänen nimensä! Hän tuli tänne 1500 vuotta sitten ja kiersi maailmaa oppien kaikenlaista tästä maailmastamme! Hän perusti korvatunturille pajan, jonne hän palkkasi ihmisiä, joita oli haukuttu tontuiksi!

- Senkin TONTTU! Sinusta ei ole mihinkään! vaimo sanoi.

- Mutta kun... mies puolusteli.

- Ei mitään muttia! vaimo tokaisi nopeasti.

Tällaisia ihmisiä Master Santa Klaus sitten värväsi joukkoihinsa! Nyt hänellä on joululahjamonopoli! Hän käytti hyväkseen Jeesuksen syntymäpäivää ja otti yhteyttä kaikkiin maailman yhtiöihin! Hän kaupallisti joulun! Hän oli sentään masterien kaupanhierojasuvun viimeinen vesa! Hänen rekensä kulkee valon nopeudella tai ehkä jopa nopeammin! Siten hän pystyy viemään lahjat kaikille maailman lapsille yhdessä yössä! Hänen tehtaansa valmistaa kaikille maailman lapsille lahjoja! Hän on tehnyt sopimuksen kaikkien maailman yhtiöiden kanssa! Hänellä on oikeudet valmistaa mitä tahansa tuotteita pajassaan, mikäli hän maksaa korvauksen yhtiöille! Hän hankkii rahaa pimein menetelmin, joista ette tahdo tietää! Hän antaa lahjoja myös aikuisille ja nuorille!

- Ja siinä reportterimme Lapin pimeästä ja kylmästä talvesta. Seuraavaksi Lume-kanavamme arkistoista löytynyt, syyskuun ensimmäisenä päivänä kirjoitettu, CyberAlchemist TosiElämässä osa 1. Siinä Jani, Ina ja Mitja meidän maailmastamme pelaavat Duel Mastersia. Sarja hyllytettiin liian kaupallisuuden takia, ja sitä ei koskaan julkaistu. Nyt näette, mitä olisitte joutuneet kestämään mikäli tämä hirviö fanficiksi olisi julkaistu.

CYBERALCHEMIST TE (tosielämässä)

EPISODE 01: DM

 

Oli lämmin kesäpäivä. Lapset juoksentelivat kaduilla. Viime kouluvuoden aikana oli muodostunut jengi. Ihan kiva jengi sinänsä, mutta sen sisällä oli joskus riitoja.

Mutta riidoista huolimatta he olivat parhaita ystäviä. Tänä tavallisena laiskottelupäivänä nämä kaverukset makasivat puiston penkillä.

- Hei, herätys! Jani tokaisi ja koputti nukkuvaa Mitjaa päähän.

- Mitä nyt? Mitja kysyi.

- Älä nuku! Jani sanoi.

- Miksi? Eikös penkit ole sitä varten että niillä nukutaan? Mitja sanoi.

- Eivät todellakaan! Jani äyskäisi.

- Mitä sitten? Mitja kysyi.

- Sitä varten että niillä voi istua jos jalat väsyvät! Jani sanoi.

- Joten miksei voi yhtä hyvin maata ja nukkua? Mitja sanoi ja kohautti olkapäitään.

- Ihmiset katsovat! Sitäpaitsi suustasi valuu kuolaa! Jani huomautti.

- UAAGGHH! Olisit heti sanonut! Mitja huusi ja hyppäsi pystyyn ja asettui "tavallisempaan" asentoon.

Inakin nukkuu... Jani ajatteli ja katsoi Inaa. No, sitä ei kai voi häneltä evätä, hän ajatteli ja nojasi selkänojaan.

Viime yönä Ina oli nimittäin tehnyt kovaa työtä. Mutta millaista? Mietitääns...

Penkki oli vakiintunut heidän kolmen käyttöönsä muutamia kuukausia sitten. Nyt kukaan ei enää ihmetellyt miksi he kolme aina istuivat siinä. Joku oli jopa kirjoittanut spraymaalilla siihen MIJ, eli MitjaJaniIna. Ei kovin kekseliästä, MOJ:kin olisi ollut parempi...

- Hei! Kuulitteko että Duel Mastersin julkaiseminen aloitetaan taas pian täällä Suomessa? Mitja huomautti.

- Duel Mastersin? Jani ihmetteli.

- Niin! Duel Mastersin! 12:n setin jälkeen ne lopettivat sen kaikkialta paitsi Japanista! Epistä... Mitja sanoi.

- Kuka nyt Duel Mastersia enää pelaiskaan, kun on Yugioh! Jani sanoi välinpitämättömästi.

- DM:llä on huono maine, mutta se on oikeasti hyvä korttipeli! Internetissäkin on Duel Masters-fanisivuja joissa on edelleen aktiivisia faneja! Mitja valisti.

- Höh... Jani sanoi. - Mutta mitä me sitten teemme Yugioh-korteille, jos alkaisimmekin pelaamaan Duelia?

- Paiskatkaa ne hemmettiin, Mitja sanoi ja heilautti kättään.

Jani pysyi hiljaa.

- No! Paiskaa nyt! Vai pitääkö minun... käyttää alkemiaa! Mitja sanoi ja kaivoi taskustaan lapun joka oli varustettu syntetigrammilla.

Onneksi Ina ei näe tätä... Jani ajatteli. Vaikka olisi ehkä hyvä että hän näkisi kun Mitja nöyryyttää itsensä... kjeh kjeh!

- Äh... no! Pääasia on, että Duel Masters saa entisen maineensa takaisin! Sillä se on hyvä peli! Mitja toisti.

- ...voi kai sitä kokeilla... Jani sanoi ja nousi penkiltä. - Nyt pitää kyllä lähteä. Ina, herätys! Lähdetään kotiin! Jani sanoi Inalle joka havahtui. He kävelivät pois, Mitja omaan suuntaansa.

Lähteet:

 

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/UT.html

 

 

Huh huh... kerkisinpäs. Hilkulla oli. Tuo joulupukkijuttu lyheni tosin vähän. Kai neljä sivua + tuo vanha riittävät? Toivottavasti. Ja vielä...

HYVÄÄ

JOULUA!!!!