Pieni vitsi xD

- Kukas se vanhempi poika oli, joka oli äsken seurassanne? Ed kysyi.

- Hän on Mitar! Hän oli kyllä ensin Mitja, mutta hän sai muistinsa takaisin ja varttui 20-vuotiaaksi! Ina kertoi.

- Jaa... muistan kyllä että jotain tuollaista olisi tapahtunut Telpotissa... Ed sanoi ja katsoi taakseen. - Hänestäkään ei sitten ole taatusti mihinkään.

Silloin Inan päässä naksahti. Hänen olemuksensa alkoi huokua pahuutta, ja hänen pupillinsa supistuivat viiruiksi. - Varjojen tuomio...

- Hyvä on, hyvä on, perun puheeni! Ed sanoi nopeasti.

CYBERALCHEMIST 75

MUTAATIO

- Mikä... hirviö?! Ina huudahti.

- Ei vaan dopingia, Jani sanoi. Tämän on oltava dopingia...

- Mitä pidätte? hirviö-Ed kysyi ja kallisti päätään. Hänen hampaansa muuttuivat terävimmiksi. - Tämä on seurausta siitä tutkimuksesta, joka johti myös niiden kahden palkkionmetsästäjän mutaatioon!

- Ai Shinen ja Shaden? Tosiaan, kerroimme heistäkin... Ina sanoi.

- He eivät ole mutantteja! Hekin ovat eläviä, tuntevia ihmisiä kuten me!

- Entäs tämä? Mikä tämä poika on? hirviö-Ed kysyi ja osoitti itseään terävällä kynnellään.

- Mutantti, Alfa sanoi yksioikoisesti.

- Hiljaa! Ina tokaisi. - Olet yhä isoveljeni, vaikka...

- Niin varmaan! hirviö-Ed karjahti. - Missä se raja sitten kulkee? Voimme muuttaa hänen ulkomuotoaan uskomattomiin ääripäihin! Voiko häntä sitten muka yhä sanoa ihmiseksi?!

- Tiet... Ina huudahti.

- Odota! Jani huusi. - Tämä on dopingia. Jotain magiaan liittyvää dopingia.

- Dopingia? Alfa kysyi.

- Niin, dopingia! Heidäthän on hypnotisoitu noiden pantojen avulla, eikö vain? Jani kysyi ja osoitti Edin kaulaa.

- Niin... Alfa sanoi.

- Miksei pannoilla voisi tehdä muutakin? Jani kysyi ja astui askeleen eteenpäin. - Kuten vaikka kasvattaa lihaksia magialla?

- Niin, miksei... Alfa vahvisti.

- Tajuan! Ina hihkaisi kovaa Janiin päin. - Olet nero, Jani!

Ensimmäistä kertaa hän sanoo noin... Jani ajatteli melkein itkien ilosta. - Mutta miksi hän puhuu yhtäkkiä kolmannessa persoonassa? Sitä en ymmärrä...

- Hmm... Ina sanoi ja katsahti taas Ediin. - Se ei silti helpota taisteluamme heitä vastaan.

- Harmi etten ole perehtynyt magian erilaisiin sovelluksiin niin paljon... Alfa sanoi. - Siitä voisi olla nyt apua...

- Olisit perehtynyt! Jani töksäytti.

- Ole kohteliaampi, Jani! Ina torui. Onneksi vain Ed muuttui...

- Tehdäänpä sama tälle, Al sanoi ja kävi läpi samanlaisen muodonmuutoksen kuin Edkin, painon kallistuessa enemmänkin terävien hampaiden ja kynsien puolelle kuin lihasten kasvuun.

- No voihan, Ina tokaisi. Al hypähti Janin eteen ja löi tätä naamaan. Jani kaatui maahan ja piteli vertavuotavaa poskeaan.

Mikä voima... aivan eri tasolla kuin äsken... ja nopeuskin kasvoi kuin mikä! Jani hämmästeli ja yritti ottaa tukea jostain.

- Pitäisikö minun...? Alfa tarjosi.

- Ei! Älä vielä! Jani tokaisi ja pakotti itsensä nousemaan. - H-he ovat meidän isoveljiämme, joten taistelukin on m-meidän...

- Okei... ymmärrän... Alfa sanoi ja astui taaksepäin.

Pitää muistella... mitä eroa oli Bimbon, siis Bingon, ja veljiemme hallinnan välillä? Bingoa hallittiin kirouksella, koska hän oli zombi, ja Edia ja Alia taas hypnoosilla... mitä eroa näillä tavoilla on? Jani mietti.

Al ja Ed seisoivat kiltisti paikoillaan hänen pähkäillessään. Ina huomasi tämän ja kysyi:

- Miksette taistele?

- Täh? A-ai niin... kuolkaa! Ed sopersi ja avasi suunsa ammolleen. Ulos syöksähti järjettömän pitkä kieli, joka kietoutui Inan ympärille ja veti hänet Edin eteen.

Aina naisia alistetaan... Alfa ajatteli ärsyyntyneenä. Hän otti nuoliviinistään nuolen, viritti jousensa ja ampui. Nuoli kimposi Edin kaulapannasta. Hän jähmettyi paikalleen, ja kaatui sitten maahan. Kieli hellitti ja vetäytyi takaisin suuhun. Lihakset surkastuivat entiselleen.

- Mitä tuo oli? Ina ihmetteli maassa huohottaen.

Mitäköhän... Jani mietti analysoiden tilannetta.

- Taas sinä mokasit! Mikset vain lopettanut heitä siihen paikkaan? Al tokaisi.

Sillä välin jossain lähistöllä eräs piilossaoleva hahmo vastasi siihen:

- Itse pomottelet koko ajan! hän vastasi, vaikkeivät sankarit sitä tietenkään kuulleet.

- Hups, he kuulevat! Al sanoi ja katsahti eliittijoukon rippeisiin. Hän sulki suunsa nopeasti.

Mitä ihmettä?! Jani ihmetteli. Juttelevat kuin pahikset... vaikka sitähän he tietysti tässä tilanteessa ovat... vai...? Aivan kuin joku... ohjailisi heitä!

Hän avasi suunsa puhuakseen, mutta Ina teki saman.

- Tietenkin! Heitä ohjaillaan jostain läheltä! Siellä missä hypnotisoitu, on myös hypnotisoija! Ina hihkaisi.

- Mit-, Jani ihmetteli. Ina ehti ensin... sitten hän vajosi maahan.

- Olisin voinut itsekin keksiä tuon... Alfa tuhahti. - Missä hypnotisoija sitten on?

- Päätellen tavasta, miten he puhuvat toisilleen, hypnotisoijat ohjaavat heidän puhettaan omalla puheellaan mutta luultavasti unohtivat panna sen toiminnon pois päältä puhuessaan toisilleen... Ina jatkoi huomaamatta Alfaa.

- Missä he sitten ovat?! Alfa huusi ja roikotti Inaa kaavun kauluksesta.

- E-en tiedä... Ina änkytti varovaisesti.

- Hmmh... se täytyy sitten ottaa selville, Alfa sanoi ja käänsi katseensa.

- Mutta miten? Jani kysyi, mutta se osoittautui pian turhaksi.

- TULKAA ESIIN, PELLEILIJÄT! Alfa karjui niin että Janin tärykalvot olivat vähällä rikkoutua.

Et sitten parempaa keksinyt... Jani ajatteli korviaan pidellen.

Jostain kuului hiljainen voihkaisu. - Korvani! Kauniit korvani!

- Äänen perusteella löydämme heidät! Alfa sanoi ja asteli äänen lähdettä, eli erästä isoa pensasta kohti.

- Tuota... Ina sanoi.

- Odota nyt hetki! Alfa tokaisi ja otti kotelostaan nuolen. Hän heitti sen kädellään pusikkoon, ja se räjähti pöllähtäen. Tuo riittää kyllä heidän savustamisekseen esiin...

- Minä palan! Minä palan! kiljui toinen hahmoista jotka juoksivat savupilvestä pois.

- Etkä pala! Se oli vain savupommi! toinen huusi. He pysähtyivät huohottaen aivan Edin ja Alin liikkumattomien ruumisten lähelle.

- Viimein naruista vetelijät astuvat esiin, Alfa virnisti.

- Pakotit meidät siihen! toinen mieshaltioista sanoi. Hän näytti kiihkeältä ja toisaalta pelkäävältä. Hänellä oli tavallinen haltiasotilaan univormu, tosin taskuja oli paljon enemmän kaikenlaisten maagisten välineiden mukana kuljettamiseen. Hän oli yltä päältä mustan lian peitossa Alfan pommin jäljiltä. Samoin toinen haltioista, jolla oli samanlainen univormu.

- Olisi pitänyt vaatia jotakuta toista tähän tehtävään sinun tilallesi, Psi... sinä et tee muuta kuin möhlit, toinen, rauhallisemman ja järkevämmän näköinen haltia huokaisi.

- Itse vain seisotit sitä ihmistä koko ajan vastoin käskyjä, Khi! Psi-niminen haltia väitti vastaan.

- Mutta...! Khi yritti sanoa jotain, mutta sulki suunsa.

- Ihan sama! Psi ärähti ja kääntyi Alfaan päin. - Kasvosi ja vartalosi näyttävät tutuilta... oletko kenties joku kouluaikojeni tytöistä, ja tahdoit tavata rakkaasi uudelleen? hän kysyi ja suki tukkaansa omahyväisesti.

- Vain puolet meni oikein, Psi F'Eil! Alfa vastasi.

- Kumpi puoli? Psi kysyi.

- Se puoli "rakkaudesta", Alfa sanoi ja huokaisi. - Muistan kyllä sinut. Tumpelon, naistennaurattajan, häirikön...

- Olen loukattu. Tuo äänensävy... olet Alfa S'Arc! Nostalgia valtaa mieleni. Olet leikannut tukkasi! Psi muisti ja näytti sitten loukkaantuneelta.

- Vaikene, Alfa murahti vihaisesti. Psi perääntyi hieman taaksepäin.

- Muistan vielä elegantin kävelytapasi... seksikäs tapasi heilauttaa hiuksiasi... Psi luetteli kaukaisuuteen tuijottaen.

- No, ne päivät ovat jo kauan sitten menneet! Alfa nalkutti.

- Lopettakaa jo tuo! Mikä tämä on, joku luokkatapaaminen? Khi huusi.

- Sinä... olit vierekkäisen luokan paras. Oikea välkky. Miten jouduit yhteen hänen kanssaan? Alfa kysyi.

- Ihmettelen itsekin... Khi huokaisi.

- Mitä sanot, tahdotko tulla takaisin luokseni? Psi vihjasi ja iski Alfalle silmää.

- Takaisin? Sinunko luoksesi? Mistä oikein puhut?! Alfa ihmetteli.

- Nyt riittää! Sinut on eliminoitava, olit sitten entinen koulukaveri tai et! Khi karjaisi ja osoitti kädellään Alfaa. Sen eteen kerääntyi mustaa energiaa.

- Hetkinen... sinulla oli täydet pisteet magiasta, taisit erikoistua valkoisen ja mustan magian sekoittamiseen harmaaksi... muistanko oikein? Alfa muisteli.

- Sen saat pian nähdä! Khi tokaisi ja asetti kätensä kuin olisi pidellyt palloa. Toisesta kädestä virtasi valkoista energiaa, ja energiat sekoittuivat yhteen pikkuruiseksi harmaaksi palloksi kämmenten väliin. Hän ohjasi pallon Alfan kasvojen eteen, keskittäen todella paljon voimaa sen kasassa pitämiseen. - Haa... Harmaa magia, kaksoistuhopallo!

Pallo räjähti vapauttaen räjähdyksen sekä Alfan että hänen vanhojen koulukavereidensa suuntaan. Toinen puoli oli valkoinen, toinen musta.

Hetken päästä Alfa huomasi, että oli vielä ehjänä kappaleena.

- Miten...? hän ihmetteli. Tuohon loitsuun oli ladattu tajuttoman paljon voimaa... hän katsoi hypnotisoijakaksikkoa, jotka makasivat pökertyneinä maassa. Tai sitten ei...

- Tuota.... voitko jo päästää minut alas? Ina kysyi Alfan oikeasta kädestä roikkuen.

- Ä-tietenkin! Unohdin ihan! Alfa huomasi ja laski hänet irti.

- Outoa, ettemme saaneet surmaamme, vaikka noin paljon tuhoavaa pimeyselementin negargiaa vapautui lähellämme...

- Ööh, minä torjuin sen, Ina sanoi.

- Sinäkö?! Miten?! Alfa järkyttyi silmät päästään.

- No kun negargia oli vapautumassa, ehdin muodostaa ympärillemme posirgiakilven, ja ne tuhosivat toisensa, Ina sanoi.

- Miten ehdit tajuta sen niin nopeasti? Alfa kysyi edelleen ällistyneenä.

- Eeeh, se oli vain sattumaa... Ina heilutteli käsiään vaatimattomasti. - En ehtinyt ajatella mitään siinä hötäkässä, se vain tuli kuin luonnostaan...

- Siltikin, se oli vaikuttavaa... miten voit osata magiaa? Missä välissä opettelit? Ja keneltä? Alfa kyseli.

- Shine opetti minulle Master Basiliskin ja Master Phoenixin karattua Cerberus Towerilta... Ina kertoi.

Vai SITÄ he tekivät! Jani ihmetteli. Minä jo luulin, että... EI!

- Heistä ei ole haittaa enää aikoihin... Alfa sanoi. - Kannattaisi ehkä ottaa pannat veljiltänne pois?

- Tosiaan! Ina huudahti ja juoksi Edin ja Alin luo. Hän yritti irrottaa pannan Edin kaulasta, mutta se ei ottanut lähteäkseen, joten hän käytti alkemiaa. Seuraavaksi hän teki saman Alille. Jani vasta kömpi pystyyn.

- Herää! Jani ja Ina tässä! Jani ravisteli Alia.

- Mh... Al mutisi ja räpsytteli silmiään. - Mitä...? Kuka?

- Jani ja Ina, johan sanoin! Jani tokaisi.

- Missäs Ina on? Al kysyi tokkuraisena.

- Sanoin jo... Jani huomautti.

- He voivat ehkä olla vähän pökerryksissä noin rajujen kokemusten jälkeen... annetaan heidän levätä vähän aikaa ja kerrotaan sitten kaikki, Alfa sanoi. Ed nousi pystyyn.

- Ei hätää, olen kuin elämäni kunnossa! Mitä tapahtui sillä välin kun nukuimme? hän kysyi.

- Vaikka mitä... Ina vastasi ja nousi pystyyn. Alkin näytti jo vähän pirteämmältä ja nousi seisomaan.

- Nyt pian Mitarin luo... Jani sanoi.

 

Samainen Mitar oli nyyhkinyt Bingon paitaan jo vaikka kuinka pitkään, mutta kyynelvirta ei vain ottanut loppuakseen.

Miksi maailman pitää olla näin julma?! hän ajatteli vihaisena ja hakkasi vahingossa Bingon mahaa nyrkillään. Hän luikahti äkkiä kauemmas. - A-Anteeksi...! hän huudahti, mutta painoi sitten päänsä. Ai niin... pitää palata muiden luo. Bingo ei tahtoisi että vain itken tässä...

Hän kuivasi kyyneleensä yhteen alkemiapergamenttiinsa, ja nousi tarmokkaasti pystyyn.

Kun Bingo sai surmansa Alfonsiassa, en tahtonut uskoa sitä... tarraudun kiinni elämään ja yritin uskoa hänen selvinneen, ja niin siinä tavallaan kävikin. Mutta nyt... olen menettänyt opettajani ja isähahmoni. Kuka auttaa minua...? hän ajatteli. Sitten hän muisti Janin. Ja Inan, ja Alfan. Ja muut kapinalliset. Tosiaan... he seurasivat minua, ja nyt on minun vuoroni seurata heidän jälkiään! Otan heidät takuulla kiinni ja otan selville mitä haltiat oikein suunnittelevat!

Hän oli juuri lähdössä juoksuun, mutta hän pysähtyi heti. Mitä? Tunnen jonkun läsnäolon...

Hän kääntyi ympäri ja katsoi taakseen. Vain ruohoa, linnan seinät, ja Bingon ruumis. Ei sittenkään... hän nyyhkäisi ja jatkoi matkaa. Yhtäkkiä hän jäykistyi kuin köytettynä. Mitä nyt?!

- Siinähän on itse kapinallisten johtaja! Mikä yllätys, Delta Z'Omb huudahti läheisen puun latvasta. Hän hyppäsi alas ylläpitäen toisella kädellään maagista köyttä, joka taas oli Mitarin ympärillä.

- Delta Z'Omb! Mitar ärähti. - Sinäkö?!

- Mitä, minäkö? Minä olen minä, kuten näet, Delta kohautti olkapäitään.

- Lopeta tuo! Sinäkö kirosit Bingon, Mitar kysyi vihaisena.

- Mistä niin päättelet? Delta kysyi.

- Olen kuullut varjokivestäsi, Mitar sanoi. - Ja on vaikea miettiä ketään muuta, joka olisi tarpeeksi väkevä tekemään tämän kaliiperin loitsun Bingoon. Sitäpaitsi hän itse sanoi sen!

- Vai niin... olisi pitänyt ehkä valvoa hänen liikkeitään, Delta sanoi. - Mutta keisari Omega käski minun vangita sinut, suunnitelmame onnistumiseksi.

- Millainen suunnitelmanne on? Mitar kysyi.

- Sen voin kertoakin. Teemme sinusta Master Cubelackemithin seuraajan, Delta kertoi.

- Olette kuulleet hänestä! Mitar hämmästyi.

- Luulitko ettemme puristaneet mitään tietoa Master Basiliskilta, ennen kuin tämä kuoli? Meillä oli vuosia aikaa. Ja vaikka hänellä olikin vain ulkopuolisen näkökulma tapahtumista, Master Phoenixin tiedot paikkasivat loput, Delta kertoi.

- Miten ihmeessä pystyitte saamaan selville universumiportin avaamiseen tarvittavat tiedot pelkästään Basiliskilta? Mitar kysyi.

- Zylvion ne tiedot hankki, emme me. Se vanhempiaan rakastava nainen... päästäänpähän hänestäkin pian eroon, Delta sanoi. - Ei yksin Basiliskilta, minulla itsellänikin on paljon tietoja... hänen kertomansa vain loksautti kaiken paikoilleen. Opiskelin sentään vuosien ajan maailmalla. Lohikäärmeilläkin oli kiinnostavia juttuja...

- Älä eksy aiheesta! Sinä teit Bingosta zombin! Ja se... Omikron tappoi hänet! Tiedän että hän on Omegan henkivartija. Te olette kaiken pahan alku ja juuri! Mitar huusi.

- Minut pakotettiin siihen, Delta sanoi loukkaantuneen näköisenä. - Ja kuka tässä nyt eksyy aiheesta? Tahdoithan tietää suunnitelmamme?

- Grh... Mitar vaikeni.

- Vien sinut Omegan luo, ja siellä saat tietää aivan kaaaiken... Delta sanoi ja riuhtaisi Mitaria lähemmäksi maagisella köydellä.

- Se ei onnistu niin helpolla! Mitar tokaisi, otti taskustaan pergamentin ja heitti sen köyteen. Lappu paloi räsähtäen tuhkaksi.

- Älä luule voivasi voittaa magiaa alkemialla, Delta heristi sormeaan. - Meillä on paljon pidemmät perinteet kuin alkemisteilla ja niillä perhanan Dragonstar-taistelijoilla...

- Millä? Mitar ihmetteli.

- E-ei millään! Taas puhuin ohi suuni. Se on paha tapa. Täytyy yrittää päästä siitä eroon... Delta torui itseään.

- Hyvä, että kohtasin juuri sinut... Mitar virnisti.

- Paha minä, paha min... mitä?! Delta hätkähti.

- Sanoin, että hyvä kun kohtasin juuri sinut, Mitar toisti.

- Miten niin? Delta kysyi rauhallinen hymy kulmillaan rennosti. - Ajatteletko, että pääset vähimmällä minun käsissäni?

- En, vaan koska sinusta on odotettavasti vähiten vaaraa jos magiasi otetaan pois, Mitar kertoi.

- Tääh? Magianiko... pois? Delta puhkesi nauramaan. - Miten muka?

- Tietääkseni magian käyttöön tarvitaan äärimmäistä keskittymistä. Jos voin häiritä sitä keskittymistä... Mitar sanoi.

- Keskittymistäni ei häiritse mikään. Koulutukseni oli sen verran tehokasta, Delta sanoi.

- Ai eikö? Eikö edes se, että jokin puuttuu? Mitar vihjasi.

- Mitä? Delta ihmetteli. - Puuttuu?

Hän katseli ympärilleen ja tutki myös varusteensa. Lopulta hän kohautti olkapäitään ja sanoi: - Ahaa, yrität laskea epäilyksen varjon ylleni ja saada mieleni epävarmaksi. Mutta ei onnistu. Haltioita ei noin helpolla hermostuteta.

- Vai niin... sitten täytyy käyttää tätä viimeistä temppua... Mitar sanoi salaperäisesti ja odotti hetken. Sitten hän ryntäsi juoksuun.

- Nimittäin PAKOA!!!!!!!!!!!!!!!!

Hän kaatui heti Deltan vetäistessä köysistä.

- No... jos tuo ei toimi... Mitar nousi hieroen kuhmua päässään,

- Täytyy käyttää sitä vihoviimeistä temppua!

Hän sulki silmänsä ja keskittyi ankarasti. Hän otti taskustaan taas pergamenttilapun, sen, johon oli pyyhkinyt kyyneleensä.

- Sanoin jo ettei alkemia voi -, Delta oli sanomassa.

- Alkemia? Mitar toisti kuin ei olisi ollut varma kuulemastaan. - Ei tämä ole alkemiaa. Vain opettajan ja oppilaan välinen kiintymys.

Delta tunsi Mitarin ympärillä voimakkaan auran. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi nähnyt Bingon hengen Mitarin yläpuolella. Tämän aura liittyi Mitarin auraan ja paisui uskomattoman suureksi.

Mitä hän tekee? En muista koskaan kuulleeni mistään tämän kaltaisesta... Delta ällisteli. Hän analysoi lappua tarkemmin. Hänen vuodattamansa surukyyneleet muodostavat sillan edesmenneen opettajansa ja hänen oman mielensä välille!


Bingo silitti 10-vuotiaan Mitarin tukkaa.

- Tämä tekniikka vaatii niin väkevät hengelliset voimat, että edes minä en pysty siihen yksin. Onnistuin käyttämään sitä kerran vain vahingossa, keksiessäni sen. Siispä opetan sen sinulle, hän sanoi.

- Uskotko, että minussa on niin suurta potentiaalia? Mitar kysyi silmät loistaen.

- En, typerys! Jos yhdistämme mielemme, pystymme käyttämään sitä yhdessä, Bingo tokaisi. - Mutta se toimii vain, jos olemme lähekkäin, sillä pitkien matkojen päästä voi olla vaikea muodostaa yhteyttä toisen mieleen.

- Ja tämä tekniikka siis voi kumota magian, minkä tahansa loitsun vaikutukset? Mitar kysyi.

- Niin, sekoittamalla loitsun tekijän käyttämän posirgian ja negargian takaisin yhteen, ainakin teoriassa. Sitä pitäisi ensin testata johonkin. En tiedä sitten niistä kaikkein voimakkaimmista taioista, mutta heikompiin pitäisi toimia...

- Jos olisi voinut käyttää sitä silloin 7 vuotta sitten... Mitar sanoi ja kyynel vierähti hänen poskelleen.

- H-hei, älä nyt ala itkemään! Bingo yritti rauhoitella.

- Yhyy... Mitar uikutti hiljaa.

- Sanoin, että älä! Bingo huusi epätoivoisena.

- Lankaan menit! Mitar näytti kieltä ilkikurisena.

- Taas... Bingo huokaisi väsyneen näköisenä.


Auran vaikutus laajeni ja Deltan "köysi" haihtui liueten ympäröiviin energiavirtoihin.

- Ei voi olla totta...! Delta järkyttyi.

Tulisivatpa Ina, Jani, Ed, Al, ja Alfa pian... Mitar ajatteli.


- Toivottavasti ehdimme ajoissa...! Jani puri hammasta.