Pitkästä aikaa, merkityksettömän taon jälkeen taas CyberAlchemistia (olen kyllä kirjoittanut, tauko ei siis ollut minun ideani... <_<'')

VIIME JAKSOSSA:

Jani sai Inan ja Mitarin pelastettua Organisaation käsistä, ja hyvästeltyään Ripperin ja Kenin, he lähtivät viimein kohti Scorpion Desertiä ja Cerberus Toweria...

CYBERALCHEMIST 53

MAAILMALLA TAPAHTUU JA JÄNNITYS TIIVISTYY

Jossain, hyvin kaukana ja pimeässä:

- Huoh... huoh... mitä teet? Miksi estät minua menemästä M'Araan? Knight kysyi huohottaen. Hän piteli miekkaansa tanassa.

- Miksi yrität päästä sinne? kysyi kiiluvasilmäinen hahmo hänen edessään karjuvaamisella äänellä. - Voiman takiako?

- Huoh... en tiedä! Tahdon vain tietää, miksi olen olemassa! Mikä on päämääräni... pystytkö sinä vastaamaan siihen? Knight huohotti.

- En. Enkä tahdokaan. Jokaisen täytyy löytää syynsä ja unelmansa itse. Mutta luuletko tosiaan löytäväsi vastauksen tuolta? hahmo sanoi.

- Mahdollisesti. Cubelackemith ja meidän ulottuvuutemme tuhoutui, jotta meistä voisi tulla jumalia! Knight sanoi.

- Hmm... niinkö ajattelet? Entä jos se olikin vain rangaistus siitä, että ylitimme rajamme? hahmo sanoi viekkaalla äänellä.

- Minä ajattelen niin. Ja raivaan tieni tuonne, vaikka olisit tielläni! Knight tokaisi ja heilautti miekkaansa. Yksi pylväs sortui. - Kukaan ei voi vastustaa Terebro-miekkaa!

- Eikö? Jos on vahva, on aina jotain vahvempaa... vaikkei ehkä nykyisyydessä, hahmo sanoi hänen takaansa ja tönäisi hänet seinää vasten.

- Kuinka pystyt siirtymään paikasta toiseen noin nopeasti? Knight kähisi.

- Kerberoksen jalkatyö. Jaloilla voi juosta vaikka kuinka nopeasti kun vain harjoittelee, hahmo sanoi.

- Vai niin... Knight sanoi ja taintui.

Zylviano Cityssä tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin. Haltioiden armeija oli seurannut Zylvion Troopsin perässä ja linnoittautunut Zylviano Castleen ja vallannut kaupungin.

- Mitä te teette?! Luulin että olemme liittolaisia! Zylvion huusi Delta Z'Ombin pidellessä häntä magialla paikoillaan.

- En muistaakseni koskaan sanonut niin... olimme vain orjia tai jotain sellaista. Kapinahan on aina paikallaan! haltioiden keisari Omega W'Eepon virnuili.

- Arvasin tämän... heihin ei olisi pitänyt luottaa... Nurvugai huokaisi.

- Jälkiviisaus on vähän paha juttu kun pahin on jo tapahtunut.... Omega W'Eepon sanoi.

- Mitä te yritätte?! Miksi valtaatte kaupunkimme? Aiotteko pakottaa meidät häviämään sodan tai jotain?! Zylvion huusi.

- Ei... tai oikeastaan kyllä! Tai jotain sellaista. Aivan niin. Ensinnäkin, sinun täytyy kuolla! Mutta emme voi tappaa sinua heti! Emme voi estää uutisten kulkua... kapinalliset kuulisivat taatusti kuolemastasi ja lopettaisivat sodan ennen aikojaan. Ja se taas mutkistaisi tilannetta. Siispä me houkuttelemme hänet tänne! Omega selitti.

- Master Knightinko? Mitä ihmet...? Zylvion ihmetteli.

- Ei, äpärä! Omega haukkui. - Vaan Mitar Lorighanin! Hän on tämän operaation tärkein pala! Ja sinä olet toiseksi tärkein...

- Taisit todella rakastaa sitä tyyppiä... mikä se nimi nyt oli... Kataria? Nha ha ha... mutta hänen täytyi kuolla! Omikron sanoi.

- Sinä!!! Murhaaja! Zylvion huusi ja otti alkemiapergamentin esiin.

- Hei hei hei, alkemiahan on vaarallista! Omega kavahti ja Omikron poltti sen tuhkaksi magialla.

- Grh... Zylvion murahti.

- Se oli tarpeen katkeruutesi takaamiseksi... Omikron virnisti.

- Tai jotain sellaista! Delta, se sinun ennustuksesi oli loppujen lopuksi aika turha, kun Master Basilisk selitti jumalmorfoosin toimintaperiaatteen! Omega naurahti.

- Hmmmh... niinpä... mutta sen ansiosta ainakin saimme Master Basiliskin muistamaan sen! Delta hymähti.

- Tarkoitatteko... ette kai vain yritä...!!! Avata universumiporttia ja...!!!! Zylvion kauhistui.

- Olet siis itse päätellyt sen perimmäisen toimintaperiaatteen? Hassua, luulin jo että sellaista olisi mahdotonta päätellä itse tai jotain sellaista... mutta yllätitkin meidät! Hah, oletkin fiksu tyttö! Omega virnuili ja virnisti suoraan päin Zylvionin naamaan.

- Mrrh... ette selviä tästä! Zylvion huusi.

- Ai? Luuletko, että Mitar tulee pelastamaan sinut tai jotain sellaista? Et kai tukeudu veriviholliseesi? Hänhän aiheutti Katarin kuoleman.... Omega virnisti.

- Mutta te suunnittelitte sen! Sen aiheutitte perimmäisesti TE!!! Mitar oli vain välikappale... ja hän oli vain vauva silloin! Zylvion vaahtosi, tällä kertaa tavallisella kielellä. - Tajuan nyt, että olen tuhlannut kaikki nämä vuodet vain muistelemalla menneitä ja hukkaamalla aikaani murehtimiseen... on aika muuttaa maailma!

Zylvion...! Heh... ilmeisesti minun ei tarvitse enää kaapata valtaa itselleni, Hors... Nurvugai ajatteli ohimennen.

- Delta, onko Master Basilisk jo lähtenyt matkaan? Omega kysyi.

- Kyllä. Hän seuraa heitä matkan päästä. Hän on täydessä taisteluvalmiudessa jos juoni menee pieleen, Delta vastasi.

- Mainiota! Omega virnisti ilkeästi (varjoefekti).

Ed ja Al ihmettelivät vieläkin mitä ulkona tapahtui.

- Ed, pitäisiköhän käyttää sekasortoa hyväksi? Al kysyi.

- Hys. Mistä tiedät että siellä on sekasorto? Ed kysyi.

- Sielua kihelmöi sillä lailla! Al sanoi.

- ...ei tuo ole mikään todiste...

- Kuulethan sinäkin! Tuolta kuuluu huutoa ja ryminää! Eikö se muka ole todiste??? Al sanoi ja osoitti kaltereista ulos.

- Hmh. Mene sinä minne tahdot, mutta minä jään tähän. Sitä paitsi olen veltostunut, Ed selitteli.

- Höh. Tästä haarniskasta on sentään jotain hyötyä... Al sanoi.

- Odotas kun päästään takaisin Amestrisiin, niin pyydän homunculuksilta viisasten kiveä "lainaksi" ja olet entistä ehompi! Ed mahtaili.

- Tuota... tiedät kai mistä se on tehty? Al kysyi.

- Ai niin, ihmissieluista... hyvä on. Etsitään OIKEA viisasten kivi. Pakko on olla joku johon ei tarvita ihmisiä... Ed sanoi.

- TOIVOTTAVASTI... Al sanoi.

- Muistaakseni Scarin käsi oli viisasten kivi, Ed sanoi ja läimäytti nyrkillään kämmeneensä.

- Ei tässä sarjassa, Al huomautti.

- Höh. Ilonpilaaja. Hyvä on. Kysytään Hohenheimilta! Ai niin, minähän vihaan häntä... se äpärä! Grh! Ed murahti.

- Onko meillä muita sukulaisia? Al kysyi.

- Odotas... äiti-kuollut, isä-bastardi, Jani ja Ina-kakaroita, Al-kakar... siis ei mitään! Jatketaan! Setä... hmm... kukahan? Hmm... ei tule ketään mieleen. Mutta muistaakseni meillä oli joku lahjakas serkku joka lähti ulkomaille, Ed sanoi.

- Epäilyttävää, Al epäili.

- Älä aina viitsi epäillä. Kuulemma hän lapsena näytti aivan minulta, ilman tätä töyhtöä ja palmikkoa... Ed kertoi.

- Oliko hänkin pätkä? Al kysyi.

- Tuh! Kehtaatkin! Ed tuhahti.

- Sori... se lipsahti... Al anteeksipyyteli. Olikohan se?

Heh heh! Sain Alin unohtamaan paon! Olen minä aikas nero...! Ed ajatteli ja virnisti.

Jani ja kumppanit talsivat edelleen suurella ruohotasangolla. Ensimmäiselle keitaalle oli hieman pitempi matka kuin Waljodista Derrobiin, mutta onneksi heidän ei tarvinnut poiketa enää missään...

- Huoh... huoh... Jani huohotti.

- Aavikolla olot huononevat, Mitar huomautti.

- No... kyllä minä sen tiesin! Jani äyskäisi.

- Varoitin vain, Mitar sanoi. - Ettet myöhemmin syyttäisi minua siitä etten kertonut.

- Pyh... pah... Jani mutisi.

En kohta enää jaksa tätä... haluaisin pian takaisin Amestrisiin Pinako-tädin ja Edin ja Alin luo... ja kaikkien muiden! Ina ajatteli. - Hei! Miksemme mene suoraan pelastamaan Ediä ja Alia vaan olemme menossa kohti sitä tornia? hän kysyi.

- Koska emme pääse valtaamaan Zylviano Cityä ilman sen masterin apua. Kuten näitte, Zylvion Elite Troopsissa on todella vahvoja tyyppejä. Pelkästään Master Knight ei ole tarpeeksi suuri voima heidän lyömisekseen, Mitar sanoi. Hän ei tietenkään tiennyt mitä Zylviano Cityssä tapahtui sillä hetkellä.

- Ääh... Ina huokaisi. No, pakko kai tämä on kestää että saisin olla hänen lähellään...

- Montako Jaridoviziä vielä? Jani kysyi.

- Tämän mapassin (Allavan kompassin vastine) mukaan vielä 5 Jaridoviziä. Olemme ihan kohta Scorpion Desertin rajalla.... Mitar sanoi.

- Kiva... päästään kuumaan ja aurinkoon... Jani sanoi sarkastisesti.

- Niinpä... en malta odottaa että pääsemme pudottamaan Zylvionin valtaistuimelta! Mitar sanoi.

Kerrankin se on innostunut... Jani ajatteli.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Jani ja kumppanit pysähtyvät ensimmäiselle keitaalle. Sieltä he jatkavat toiselle keitaalle, jossa sijaitsee myös asutettu pyramidi.