- Pitkästä aikaa, kaverit, Mitar, parrakas ja hieman vanha mies sanoi.

- Bingo?! he huudahtivat.

- Se on nimeni, Bingo naurahti.

- Eikö hän olekaan kuollut? Alfa ihmetteli.

- Miten... olet elossa? Mitar ihmetteli ja putosi polvilleen.

- Kerron kaiken kyllä aikanaan. Kunhan ensin... olette... Bingo sanoi ja painoi päänsä aivan kuin hänen henkeään olisi ahdistanut.

- Mitä? Bingo? Ina kysyi.

- Ei mitään, menitte lankaan! Mutta... Bingo sanoi ja katsoi muualle. - Teidän on KUOLTAVA.

- Miksi?! Jani huudahti.

CYBERALCHEMIST 73

KUOLEMAA EI VOI VÄLTTÄÄ...

Knight vetäisi Excaliburin itsevarmana tupestaan, ja heilautti sitä. Phoenix virnisti ja nousi ilmaan. Hän syöksyi suoraan Knightia kohti.

- Heikkoutesi on siinä, ettet voi ohjata viiltoja itsesi suuntaan! hän huusi.

- Astuit ansaani! Knight vetäisi Terebro-miekan esiin ja iski sen Phoenixin läpi. Tämä virnisti ennen kuin menetti tajuntansa ja kuoli jo toisen kerran. Täytyy tarkkailla ympäristöä... Knight ajatteli.

Ohimenevän hetken ajan hän oli näkevinään punaisen pilkahduksen maan pinnassa. Yhtäkkiä Phoenix avasi silmänsä ja vetäisi Terebron pois rinnastaan.

- Tulin takaisin, hän virnisti ja heilutti Knightia kuin kepin päässä, keppinä tietenkin Terebro. Hän heitti Knightin miekkoineen matkan päähän maahan. Sitten hän iski kätensä yhteen ja painoi ne maahan. Maa repesi ja peruskallion syövereistä pulppusi tulista laavaa maan pinnalle.

Mitäs tuo nyt sitten oli? Knight ihmetteli. - Et taida vieläkään taistella tosissasi?

- Hyvin päätelty. Kannattaisi käyttää noita aivoja mahdollisen voittamiskeinon keksimiseksi... Phoenix sanoi.

- Sitähän tässä yritetään koko ajan... Knight sanoi ja vaihtoi Terebron Murasameen. Hän iski sen maahan ja hyökyaalto peitti laavan alleen. Savuverho peitti hänet näkyvistä ja Phoenix suojasi hengityksensä.

Hän yrittää varmaan jotain... hän ajatteli ja vilkuili ympärilleen. Yhtäkkiä hän nousi ilmaan kuin näkymättömän kouran nostamana. Mitä ihmettä?

Tuuli puhalsi savun pois, ja alta paljastui Knight pidellen Kazekiri-miekkaa otteessaan.

Miten hän voi tehdä näin voimakkaan pyörremyrskyn joutumatta itse mukaan? Painaako tuo haarniska muka niin paljon? Phoenix ihmetteli. Tosiaan, hänhän on myrskyn silmässä.

- Ja nyt... testin osa kaksi! Knight huudahti ja ponkaisi korkealle ilmaan. Hän antoi itsensä tuulen vietäväksi, ja hetken päästä hän ja Phoenix olivat lähekkäin.

- Ei onnistu! Phoenix huusi ja heitti sulan. Tuuli kuitenkin kaappasi sen heti ja lennätti sen pois kurssistaan.

Knight iski Kazekirillä, ja Phoenix torjui sen kynsillään. Knight heilautti vasenta kättään pidellen miekasta oikealla, ja Excalibur tuli ihan itsestään hieman ulos tupestaan. Sitten Knight heilautti kättään uudestaan, ja miekan terän tyvestä lähti kiiltävä viilto Phoenixia kohti. Hän ei pystynyt väistämään sitä, ja se leikkasi hänen päänsä irti.

Mitä seuraavaksi... Knight ajatteli ja työnsi Kazekirin takaisin tuppeensa. Pyörremyrsky laantui, ja Knight ja Phoenixin ruumis tippuivat maahan. Knight katseli ympärilleen ja seisahti odottamaan.

Phoenixin pää kasvoi takaisin entiselle paikalleen. Knight tarrasi miekastaan kiinni ja katsoi, kun Phoenix nousi pystyyn.

Ha haa... nyt ymmärrän miten se toimii... Knight ajatteli riemuissaan.

- Äh... taidan joutua käyttämään alkemiaa... Phoenix sanoi kuivasti.

- Valehtelit sanoessasi että taistelit tosissasi, Knight torui. - Oletan että nyt olet paljastanut kaikki valttikorttisi.

- Ehkäpä... Phoenix virnisti ja iski kätensä yhteen. Hän painoi kätensä maahan. Knight osoitti kädellään nopeasti kohtaa johon Phoenix oli iskenyt kätensä. Mitään ei tapahtunut.

- Mit... mitä...? Miksen pysty käyttämään alkemiaa? Phoenix ihmetteli ja katsoi käsiään.

- Miksiköhän? Sitä kannattaa miettiä, Knight sanoi ja mahdollisesti virnisti, jos kypärän alta vain olisi näkynyt.

- Sinä...! Miten laajat kykysi oikein ovat?! Phoenix katsoi Knightia vihaisilla silmillään.

- Aivan, voin myös keskeyttää alkemiaprosessin häiritsemällä posirgian ja negargian tasapainoa alkeemisessa reaktiossa, Knight sanoi. - Olen siis pahin mahdollinen vastustaja alkemistille. Edes isoveljeni ei pystynyt siihen.

- Rehentelijä! Painu helvettiin siitä! Phoenix karjui ja heitti sulan Knightia kohti. Hän torjui sen helposti ottamalla sen ilmasta kiinni.

Miksen tajunnut tätä aiemmin... hän mietti. - Olen myös tajunnut viimein miten henkiinheräämiskykysi toimii. Kuolet aivan kohta.

- Pah! Ihan kuin se muka olisi mahdollista! Phoenix tokaisi ja viilsi kynsillään ilmaa. Knight torjui sen vetämällä nopeasti Excaliburin tupesta.

- Mikään temppusi ei enää tepsi minua vastaan. Eivät sulat, kynnet, tulipallot, alkemia, lentokyky... minulla on niitä kaikkia vastaan torjuntakeino. Pelisi on pelattu, Knight ilmoitti.

- Grh... Phoenix murahti.

- Annapa kun arvaan: kykysi toimii siten, että ensin lähetät jollain alkemian muunnosversiolla energiaasi maan alle, jossa se kerää itseensä vulkaanista energiaa. Sitten, kun kuolet, se palaa takaisin ja herättää sinut henkiin. Niinkö? Knight sanoi ja osoitti Phoenixia miekalla.

- Tuota... olet täysin väärässä! Ei se niin mene! Phoenix huusi ja pudisti päätään. Tämä on epäreilua... miksi juuri Knightin piti selvitä? Hemmetin Arthur noiden miekkojen antamisesta... hemmetin Cubelackemith Knightin pelastamisesta... hemmetin Basilisk siitä, ettei hän antanut minun viimeistellä Cerberusta ja Knightia kun oli tilaisuus... kirotut idiootit!

- Miten vain, nyt loppusi koittaa, Knight sanoi.

- No, käytetään sitten vielä se vihoviimeinen keino! HORNANKATTILATULIVUORI! Phoenix huusi ja osoitti nyrkeillään Knightia. Tämän alta kasvoi iso laavaa pulppuava kivimuodostelma. Knightin toinen jalka oli laavassa, ja panssari suli hirmuisen kuumuuden syleilyssä.

- Voi ei... Knight huudahti ja hyppäsi taaksepäin. Hän putosi vuoren toiselle puolelle, Phoenixin katseen ulottumattomiin.

- Mitäs nyt pidät? Pian laava valuu vuoren huipulta maan pinnalle, ja sitten sitä ei voi pysäyttää enää mikään! Phoenix nauroi, vaikkei Knight edes kuullut.

Unohdin kokonaan tämän... se ei ole näköjään alkemiaa, koska tyyli poikkesi täysin tähän asti näkemistäni reaktioista... täytyy lopettaa tämä... Knight ajatteli ja Excalibur alkoi kiiltää. Hän sivalsi ilmaa vaakasuoraan, ja ilmaan jäi kiiltävä viiva, kuin jälkikuvana. Hän sivalsi vielä toisen kerran, tällä kertaa pystysuoraan, ylhäältä alas. - Nyt ja tässä!

 

- Teidän on KUOLTAVA.

- Miksi?! Jani huudahti.

- Koska se on minulle asetettu tehtävä... Bingo sanoi. - Kerron teille kuitenkin, koska olitte ystäviäni kun elin vielä.

- Mistä oikein puhut, Bingo? Mitar ihmetteli.

- Muistatteko, kun Omikron tappoi minut Alfonsiassa? Bingo kysyi.

- Ei sellaista voi unohtaa... Riidaa näki sen... Mitar sanoi.

- Samoihin aikoihin, haltioiden mestarivelho Delta Z'Omb teki loitsun, joka tunnetaan nimellä Kalmavärväys, Bingo kertoi.

- Kalmavärväys? Ina ihmetteli.

- Se loitsu muuttaa kaikki sen vaikutusalueella kuolevat zombeiksi, jotka tottelevat orjallisesti loitsun tekijää. Minä mukaanlukien, Bingo sanoi.

- Ei kai? Sano että vitsailet! Mitar huusi.

- En lainkaan. Kirouksen voi murtaa vain iskemällä suoraan zombin sydämen läpi. Toivon että teette niin, sillä en tahdo tappaa teitä... mutta minun on pakko, jos ette pysäytä minua, Bingo sanoi ja kosketti rintaansa.

- Bingo... Mitar sanoi. - Ei käy! En voisi mitenkään tappaa sinua! Vieläpä sen jälkeen, kun sinut on jo tapettu!

- Ei ole muuta vaihtoehtoa! En pysty enää pidättelemään itseäni kauaa... sitä paitsi, täällä on kaksi muutakin, Bingo sanoi ja astui sivuun paljastaen takanaan olevat kaksi hahmoa, jotka seisoivat selin heitä kohden. Toinen oli aika lyhyt ja hänellä oli punainen kaapu ja vaaleat hiukset, toisella taas oli vain pelkkä valkoinen paita ja housut päällään. Hänellä oli vaaleanruskea tukka, ja hän oli selvästi pidempi kuin toinen.

- Hei... toinen näyttää tutulta... Ina sanoi.

- Voisivatko he olla... Jani sanoi.

- Ed ja Al! Ina huudahti.

- Isoveljenne? Alfa kysyi. Pidempi kääntyi heihin päin.

 

- Mitähän Knight tekee tuolla puolella? Phoenix mietti. Yhtäkkiä vuoreen tuli iso ristin muotoinen halkeama, ja vuori sortui murikoiksi.

- PYHÄ RISTI! Knight huusi takaapäin. Phoenix huomasi ristin muotoisen, suuren valoa hohtavan viillon syöksyvän häntä kohti.

Mikä tuo on? Knightin lopullinen hyökkäyskö? hän ihmetteli. Hän ei ehtinyt hypätä turvaan, vaan jäi iskun tielle.

Häikäisevä valo peitti Knightin näkymät minuuteilta tuntuvaksi ajaksi. Kun valo lopulta hälveni, Phoenix makasi maassa sen näköisenä kuin hänet olisi leikelty jollain.

- Et voi enää herätä henkiin... sillä estin kyvyilläni sinua lähettämästä alkemiallasi energiaa maan alle, Knight sanoi ja käveli Phoenixin viereen. - Kaikki on nyt ohi... hän sanoi ja työnsi miekkansa tuppeen. Hän käänsi selkänsä ja asteli hiljaa poispäin. Ehkei sittenkään... vielä täytyy hoitaa homma loppuun. Vielä on vastustajia voitettavana...

Yhtäkkiä hän tunsi heikottavaa tunnetta rinnassaan. Hän kaatui maahan voimattomana, kykenemättömänä liikuttamaan sormeakaan.

Mitä tämä on...?! Voimani karkaavat...! hän ajatteli. Hän sai käännettyä katseensa Phoenixin ruumiiseen päin. Se makasi edelleen maassa, mutta toinen kämmen osoitti avonaisena Knightia kohti. Onnistuiko hän sittenkin heräämään henkiin?!

Ruumis kohotti päätään hiukan, ja Knight erotti virnistyksen sen kasvoilla.

- Kjeh... heh... kerkisin sittenkin lähettää hiukan energiaa turvaan, vaikka vain vähän... mitenkäs nyt suu p-pannaan, KNIGHT?! Phoenix tärisi.

Hän imee master-energiaani! Knight tajusi ja yritti vastustaa imua, turhaan. Tuonkin täytyy olla jokin sovellus alkemiasta... ei ole aikaa miettiä tällaisia! Täytyy yrittää jotain...

Knight liikautti kättään ja yritti ohjata Terebron iskemään Phoenixia. Miekka ei liikahtanutkaan. Ei onnistu... olen menettänyt liikaa energiaa... loppu lähenee... ei olisi pitänyt antautua voitontunteelle! Olisi pitänyt tarkkailla ympäristöä koko ajan, muusta riippumatta! Mitä minäkin tässä harmittelen... jälkiviisaudesta ei kuitenkaan ole enää mitään hyötyä.

- No! Mihin se kaikki voimasi ja itsevarmuutesi katosi? Hä? Etkö voikaan pysäyttää alkemiaa vain heilauttamalla kättäsi? Tai ohjailla viiltoja minne mielit? Olet pelkkä heikko surkimus, josta ei ole mihinkään ilman master-voimiaan! Phoenix ilkkui.

- Pidä loukkauksesi siellä minne ne kuuluvatkin... Knight tokaisi.

- Hah... ah hah hah! Uskallat vielä väittää vastaan, vaikka olen selvästi voitolla! Minä, voittamaton Master Phoenix! Phoenix nauroi.

Todellisuudessa hän on kyllä varmaan kuoleman partaalla... hän kerkisi turvata vain todella pienen määrän energiaansa... Knight ajatteli.

- Suuret master-energiavarastosi tulevat tarpeeseen... kuittaan tällä velkasi nöyryyttämisestäni! Phoenix sanoi ja vääntäytyi pystyyn. Hän kömpi Knightin viereen ja potkaisi tätä haarniskan kylkeen. Sitten hän piteli jalkaansa pomppien toisen varassa ja voivotti kipua, joka kovan haarniskan iskemisestä oli tullut. - Kh... ja tämä oli myös kosto siitä, että veljesi Arthur häiritsi mestarini työtä!

- Mitä? Knight kysyi.

- Niin! Ilman häntä hänen mielensä olisi ollut vakaampi jumalmorfoosin aikana ja hän olisi kyennyt vetämään Rezamin tasaisena virtana universumiporttiin! Ei ole muuta selitystä. Hänen kiihtynyt mielentilansa sai hänet yrittämään liian nopeasti ja siksi hän musertui oman voimansa alle! Kaikki vain veljesi takia! Phoenix vaahtosi.

Eihän... oliko se todella niin? Veljenikö sen aiheutti? Knight ajatteli. - Valehtelet! Veljelläni ei ollut tässä osaa eikä arpaa!

- Ajattele miten haluat, mutta minä sanoin vain totuuden! Phoenix tokaisi.

- Mutta... Knight vaikeni. Periaatteessa se oli kyllä Cubelackemithin oma valinta kertoa aikeistaan veljelleni... Phoenix on väärässä. Veljeni oli syytön, ja tulee aina olemaan...

Phoenix oli jonkin aikaa hiljaa, ja sulki sitten nyrkkinsä. - Nyt olen imenyt sinusta kaiken master-energian, mikä tarkoittaa esiripun laskeutumista sinulle. Heippa ja hyvästi! hän heilautti kättään ja lennähti pois.

Phoenix....!!! Knight ajatteli ja menetti sitten tajuntansa.

 

Pidempi kääntyi heihin päin.

- Pitkästä aikaa, Jani ja Ina... Al sanoi.

- Al...? Ina ihmetteli.

- Ääni on kyllä sama... missä haarniskasi on? Miksi näytät tuolta? Jani kysyi.

- Sain ruumiini takaisin haltioiden avustuksella... Al vastasi.

- Haltioiden! Ina ja Jani huudahtivat.

- En olisi ikinä arvannut... Alfa sanoi. - Miten?!

- Haltia, jota sanotaan mestarivelhoksi, auttoi siinä. Ymmärsin monia asioita... Al kertoi. Lyhyempi kääntyi myös.

- Terve taas, pikkuiset, Ed sanoi.

- Itse olet pikkuinen... mutta terve, Jani sanoi.

- Hah, tuo ei toimi tällä kertaa, Ed virnisti ja painoi päätään.

- Mistäs nyt tuulee? Jani ihmetteli.

- He ovat samassa veneessä kuin minä... melkein, Bingo sanoi.

- He tahtovat varmaan itse kertoa, miksi.

- Kuule, en itsekään ymmärrä mistä tässä on kyse! Pää vain tuntuu ihan sotkuiselta... Ed sanoi.

- Heihin on kiinnitetty hypnoosikaulapanta, joka toimii samoin kuin hypnoosiloitsu... mutta sen vaikutus ei lopu. Se täytyy ottaa pois, jos tahdotte heidät taas puolellenne... sitä ennen, he taistelevat teitä vastaan kuolemaan saakka, Bingo kertoi.

- K-kuolemaan? Ina sanoi.

- Niin, kuolemaan, Bingo vahvisti. - Kuulkaa, olisi kiva jutella kanssanne enemmänkin, mutta kirous pakottaa minut taistelemaan kanssanne, Bingo sanoi ja asettui taisteluasentoon, mikä se sitten onkin.

- Varokaa... ette ole nähneetkään hänen piileviä kykyjään... Mitar varoitti. Bingo kaivoi taskustaan jotain, ja ryntäsi sitten Mitaria kohti. Hän yritti lyödä häntä, mutta Mitar torjui iskun miekallaan. Bingolla oli nimittäin kädessään piilossa kunai.

- Kappas... olisi pitänyt arvata että odottaisit piilotettua asetta, ystävä... Bingon kasvoilla häivähti hymy. Hän hyppäsi taaksepäin ja heitti shurikeneita Mitaria kohti. Hän torjui ne helposti miekallaan. Sitten oli Mitarin vuoro iskeä: hän iski miekallaan, jonka Bingo torjui kunailla. Mitar painoi kunaita vasten lapun, ja ase muuttui pieniksi metallikuuliksi, jotka ropisivat maahan.

Hän tönäisi Bingoa, joka kaatui maahan. Hän oli kohottamassa nyrkkiään, kun Al hyppäsi jostain ja potkaisi Mitarin selälleen.

- En ajatellut heidän häiritsevän taisteluamme... Mitar tuhahti.

- Sanoinhan, että olemme samassa veneessä, Bingo naurahti ja nousi pystyyn. Hän haihtui ilmaan, ja Mitar yritti seurata katseellaan. Hän nousi nopeasti pystyyn ja tönäisi Alin tieltään.

Nopeasti nyt... hän ajatteli juostessaan muita kohti.

- Mit... Jani aloitti. Mitar hyppäsi hänen eteensä ja asetti miekkansa poikittain. Bingo ilmestyi näkyviin.

- BINGO! hän huusi. Murskaava voima paiskasi Mitarin ja Janin ketoon, vaikkakin Mitarin miekka torjui itse hyökkäyksen. Mitar kaatui Janin päälle.

- ...ä? Jani ihmetteli. Hetkonen... suojasiko Mitar minua? - ...krääh! Pois päältäni! hän kiljui hysteerisesti.

- Ei edes kiitoksen sanaa... Mitar mutisi.

- Eh... Ina kavahti.

- Varokaa, hän tulee taas! Mitar varoitti ja tönäisi Janin kauemmas itsestään.

- MAGNUS-BINGO! Bingo huusi. Hän alkoi pyöriä, ja pyörivästä liikkeestä syntyi myrskyävä alue, joka kaappasi taistelijat mukaansa. Ed, Al, ja Jani olivat alueen ulkopuolella, joten heille ei tapahtunut mitään.

Minua pyörryttää... Ina ajatteli. Mitar otti hänet syliinsä ja suojasi tätä pyörteen vaikutukselta. Mitar...?

Myrsky laantui, ja Alfa tippui maahan.

- Eäööh... missä mennään? Mikä maa? Mikä valuutta? hän höpisi pökerryksissään.

- Mitar... Ina sanoi.

Ääh... pyörryttää... Mitar ajatteli silmät pyörien. Hän pudisti päätään, ja sanoi sitten vakavasti: - Varo tuota hyökkäystä. Siitä voi olla harmia.

Sitten hän nousi pystyyn ja juoksi Bingoa kohti.

Oh... Ina ajatteli.

- Mitä se Mitar nyt taas teki?! Jani ärähti.

- Oletko unohtanut meidät? Ed sanoi hänen takaansa.

- Eh... ai niin... Jani sanoi. Sitten hän juoksi Inaa kohti. - Sattuiko? hän kysyi tältä.

- E-ei... Ina vastasi hämillään.

- Yritä nyt tulla järkiisi, Bingo...! Mitar huusi.

- En voi, luulin sinun jo tajunneen, Bingo sanoi ja heitti kunain. Se ei lentänyt läheltäkään Mitaria, vaan lensi täysin ohi.

- Ei kai taas! Mitar tokaisi ja heittäytyi Inan ja veitsen väliin. Se iskeytyi hänen selkäänsä. Mitar itse kompastui hieman ja lensi hieman pidemmälle kuin oli tarkoitus... vai oliko se sittenkään vahinko?

Tiedättehän sen tunteen, kun kahden ihmisen huulet koskettavat toisiaan, se ihanan pehmeä ja ehkä märkä tunne, joka syntyy rakkaudesta? Sellaisen tunteen Ina koki sillä hetkellä. Mitar ja Ina... suutelivat.

- TÄÄH?!!! EIPÄ MUUTEN KÄY!!! Jani huusi vieressä ja yritti estää sitä tapahtumasta. Mitä... jalkani eivät liiku?!

Hetken päästä Mitar irrotti huulensa Inan suusta. - Tätähän sinä kai salaa tahdoit, vai? No nyt sait, hän sanoi ja hymyili hieman.

Ina ei saanut sanaa suustaan, vaan pyörtyi.

- Sinä... senkin... Jani puristi nyrkkiään. - Sinä... imbesilli! Naisten naurattaja! Sinä...

- Menkää Alfan kanssa edeltä ja houkutelkaa veljenne mukaan! Minun täytyy hoitaa Bingo yksin, ja itse asiassa VAIN minä voin voittaa hänet.

- Niinköhän... Jani mutisi.

- Menkää! Mitar huudahti.

- Höh... mutta lupaakin palata! Minulla on kana kynimättä kanssasi! Jani tokaisi.

- Lupaan, Mitar lupasi.

- Ja vielä yksi juttu... Jani sanoi. - Lupaa, että... lupaa myös Inalle, että palaat. Et kehtaisi olla niin hirveä järjestämällä ensin tällaista kohtausta ja sitten särkemällä hänen sydämensä kuolemalla jossain tyhmässä taistelussa! En antaisi sitäkään anteeksi.

Mitar virnisti. - Heh... hyvä on, lupaan.

Kiitos, Ina, joka ei oikeasti ollut pyörtynyt, ajatteli.

- Okei, me menemme. "Hoitele" sinä Bingo, Jani sanoi ja juoksi Alfan luo raahaten Inaa mukanaan. Hän selitti tilanteen tälle, ja näytti sitten Edille ja Alille kieltä. Hän huusi: - Läl läl lää! Ettepä uskalla tapella meitä vastaan ellei Bingo ole apunanne, tyhmät veljekset. Ja Ed on pätkä!

- Mitä?! Ed karjaisi ja syöksyi heitä kohti Al perässään. Jani johdatti heidät pidemmälle sisäpihan "uumeniin".

- Hyvä... nyt tämä on kaksintaistelu, Mitar sanoi.