Joulukuu alkoi siis toissapäivänä... alkaa hurja kilpajuoksu aikaa vastaan! Enää 21 päivää jouluun! Voin ehkä kirjoittaa jonkinlaisen ekstran sitten jouluksi... :P

VIIME JAKSOSSA:

Janin ja kumppanien matka jatkuu. He pysähtyvät kolmannella ja viimeisellä keitaalla mutta kohtaavat siellä myös Scorpionin jengin, joka tahtoo revanssin viime kerrasta. Ensin taistelee Shine, joka osoittautuu voittamattomaksi valo-olennoksi ja hakkaa Janin ja Inan nopeasti maahan. Nyt Mitarin täytyy tehdä jotain, mutta mitä?!

CYBERALCHEMIST 60

SKORPIONIN HÄNTÄ

Pakko keksiä jotain valoa nopeammin! Mitar ajatteli. Tietenkin! Valokaan ei pysty läpäisemään lasia, jos se on tarpeeksi paksu! hän tajusi ja iski niin nopeasti kuin pystyi maahan pergamentin ja painoi sen pistettä. Ja samassa hiekka hänen ympärillään muuttui kiiltäväksi mutta rumaksi lasiksi joka suojasi häntä.

- Ps! (puheen nopeuden vuoksi selvennys on liitetty oheen: pääsen tästä läpi!) Shinen ääni sanoi.

Tuon lasin pitäisi pysäyttää ainakin osa hänen fotoneistaan... ja nyt! Varsinainen hyökkäys...! Mitar ajatteli ja iski toisen pergamentin maahan nopeasti. Lasi paksuni ja paksuni entisestään ja Mitar juoksi pakoon lasin tieltä. Lasi oli kohta niin paksua että siitä ei enää näkynyt melkein yhtään läpi. Shine oli loukussa.

- Jess! Jess! Ja viime silaus... Mitar hurrasi ja huomasi Shinen muuttuneen entiseksi itsekseen.

- Mitä... mitä tämä on?! Miksen pääse läpi? hän ihmetteli.

- Ha! Jos olet itse valoa, sinun pitäisi tuntea ominaisuutesi paremmin! Mitar naurahti ja heitti kiven hänen otsaansa kun tämä oli hämmentynyt. - Vähän rajua mutta sinun kyseessä ollessasi ei ole varaa hempeillä...

- Siis ihan... Scorpion tuhahti.

- Mitä nyt?! Mitar tokaisi.

Miten ne voivat olla tuollaisia?! Shinen piti olla voittamaton! Äkkiä pakoon ennen kuin... Scorpion ajatteli epätoivoisena mutta Mitar oli jo hänen edessään.

- No? Etkö aio taistella? tämä kysyi.

- E.... tietysti! Keräsin vain rohk... siis valmistauduin henkisesti siihen että teille käy kohta ohraisesti! Scorpion änkytti.

- Hyvä... tarkoitat kai että SINULLE käy huonosti? Mitar sanoi terävällä katseella.

- Hui! Siis ei... aloitetaan nyt se taistelu! Scorpion ärjäisi ja iski Mitaria pihdillä mahaan.

- Auh! Epist... Mitar kähisi kaatuessaan maahan muttei ehtinyt sanoa loppuun.

- Sayonara, idiootti! Scorpion nauroi juostessaan pakoon. Shade otti Shinen olalleen ja lähti perään.

- Odottakaas, roistot! Ina ja Jani sanoivat. Inan naama tosin oli ruskea kuin grillipihvi, mutta sillä ei ollut paljoa väliä tässä tilanteessa.

- Heräsitte siis? Kiva mutta meillä ei ole aikaa, meidän täytyy jatkaa Cerberus Towerille! Scorpion sanoi nopeasti ja hyppäsi heidän ylitseen. Ina pysäytti hänet teräautomailillaan, mutta Scorpion torjui vahingon pihdillään ja putosi heidän taakseen.

- Uskallattekin vahingoittaa Mitaria! Ina sanoi raivoisalla äänellä.

- Eeh... hajaa! Scorpion sanoi epävarmalla äänellä ja iski Inaa, mutta Ina ehti torjua.

- Maista tät... Jani aloitti, mutta huomasi Shaden ohjailevan hänen automailkättään. - Hitsi, unohdin hänen kykynsä!

- Hyvin tehty, kaverit! Mitar huusi ja iski Shaden varjoa miekkansa lappeella ja meni vielä seisomaan sen päälle. Sitten hän vielä viilsi Scorpionia selkään ennen kuin tämä ehti huomata.

- Mitar! Varo rasittamasta itseäsi liikaa tuolla haavalla, Ina sanoi.

- Kiitos, mutta nämä täytyy ensin pysäyttää! Mitar hymyili ja joutui saman tien torjumaan Scorpionin pihti-iskun miekallaan.

- Nyt suututit minut! En tykkää että selkääni viillellään kun käännän sen! Scorpion ärisi ja iski toisella pihdillään, mutta Mitar vetäisi jostain tikarin ja torjui iskun.

- Auttakaa! En pysty pitelemään häntä kovin pitk... bruolgh! Mitar huusi ja oksensi verta mutta pysyi silti paikoillaan.

- Tullaan! Jani sanoi ja syntetisoi automailinsa teräksi Inan tavoin ja iski Scorpionia selkään... mutta hän torjui sen!

- Mit...?! Ina ihmetteli.

- Tämä on skorpionin häntä, Scorpion virnisti, hyppäsi puuhun ja heitti kaapunsa pois. Alta paljastui hänen ruumiinsa, joka oli siteissä ninjan tai salamurhaajan tavoin. Hänellä oli punaiset, rosoiset pihtikätensä sekä suuri skorpioninhäntä, joka oli vähintään yhtä punainen ja rosoinen kuin hänen kätensä. Siinä oli iso pistin, jonka myrkyllä luulisi voivan tainnuttaa kokonaisen norsun.

- Tuolla hän siis imi myrkyn itseensä pyramidissa, Mitar sanoi pistäessään tikarin takaisin taskuunsa.

- Miten paljon kummajaisia tässä maailmassa oikein riittää?!! Jani huusi ja syöksyi Scorpionia kohti. Tämä hyppäsi ilmaan ja spruittasi yhden pisaran myrkkyä Janin naamalle.

- Aargghh! Silmäni! Kirvelee! Jani kirkui ja lysähti maahan hieromaan silmiään.

- Älä huoli, se oli vain sitruunamehua, Scorpion virnisti ilmassa ja näytti kädessään olevaa leiliä jonka suusta valui tippa keltaista nestettä.

- Likainen temppu! Ina ärähti.

- Shade, vie Shine edeltä pois! Minä pidättelen näitä! Scorpion huusi, mutta huomasi Mitarin tainnuttaneen Shaden totaalisesti. - Hmh...

- Hajaa! Mitar huusi ja heitti heittoveitsen Scorpionin suuntaan, joka laskeutui voltilla maahan.

- Haaaa.... Scorpion huusi ja heilautti häntäänsä jonka pistimestä lensi punaruskeaa nestettä Mitarin suuhun, joka oli auki äskeisestä huudosta.

- Gurgl, Mitar äännähti ja kaatui maahan vihreäihoisena.

- Myrkytitkö Mitarin?! Ina huudahti.

- Tietenkin. Näithän mitä tapahtui, Scorpion virnisti.

- SE JOKA SATUTTAA MITARIA, SAA KOKEA VARJOJEN TUOMION!!! Ina karjui ja hänen silmänsä iskivät tulta. Yhtäkkiä hän hyppäsi Scorpionin luo yhdellä loikalla ja iski tätä naamaan. Sitten Ina tarttui kaksin käsin Scorpionin häntään ja puristi niin kovaa kuin jaksoi.

- AAAAHAAARRRGGHHH!!! LOPETA!!!! LUOVUTAN! ANTAUDUN!!!!! Scorpion kiljui.

- Hyvä! Ina tokaisi ja päästi hännän irti.

- Aiii.... Scorpion vikisi. Pitää harjoittaa häntää paremmin, se on vieläkin noin herkkä...

- Nyt! Saat luvan kertoa vastamyrkyn! Ina käski.

- Juu juu juu.... Scorpion huokaisi.

Myöhemmin heidän hoidettua Mitarin ja Janin kuntoon, he juttelivat niitä ja näitä koska taistelu oli ratkennut.

- Mistä saitte nuo voimat? Mitar kysyi.

- Eikö tuo muka ole arkipäivää Allavassa? Jani ihmetteli.

- Ei tietenkään! Friikkejähän nuo ovat! Mitar tokaisi.

- Friikkejä... Scorpion sanoi silmät varjossa.

- Minä ja Shine olimme nuorempina vankeina haltioiden ihmiskokeissa. Projektin nimi oli jotain "magiakyllästyksen kehittely" tai sinne päin. Meihin keskitettiin joka hetki maagista voimaa ja saimme sivutuotteena yliluonnolliset voimat. Minä sain varjokykyni, Shine valovoimat. Pääsimme kuitenkin pakoon. Siellä oli monia muitakin ihmisiä vankeina, joten meidänlaisiamme voi olla lisääkin... Shade kertoi.

- LISÄÄ tuollaisia hirviöitä?!! Mitar huudahti.

- Minä taas olen yksinkertaisesti mutantti, Scorpion sanoi ja osoitti itseään.

- Selittääpä paljon... Jani mutisi.

- Törmäsimme Scorpioniin ja päätimme käyttää voimiamme tuhotaksemme kaiken mikä voi lietsoa sotaa, ettei tulevaisuudessa kävisi niin kuin meille, Shade jatkoi.

- Haltiatko olivat sen takana? Mitar kysyi.

- Nii-in... Shine vastasi. - Kuulemma huhut kertovat että sen projektin ansiosta he kehittivät taidon sitoa tietty loitsu magiittiin, haltioiden maagisia voimia omaavaan kristalliin. Esimerkiksi Elämän ja kuoleman magiittiin, elämä ja kuolema on haltioiden 9. elementti, voidaan sitoa hypnoosiloitsu ja kiinnittää magiitti johonkin ihmiseen, esimerkiksi sinuun, Shine sanoi ja osoitti Jania (- Miksi minä?). - Ja siten hänestä voidaan tehdä tahdoton orja joka tottelee kaikkia käskyjä. Tämä oli tietenkin vain esimerkki.

- Kiintoisaa... ette siis kuitenkaan itse osaa magiaa? Kuinka sitten tiedätte siitä niin paljon? Mitar kysyi. Shine oli hetken hiljaa. Sitten hänen silmänsä suurenivat ja Shadenkin silmät paljastuivat hetkeksi.

- Emme ole edes ajatelleet koko asiaa tajuttuamme kykymme, Shine sanoi äimistyneenä ja suu auki loksahtaneena. - Tosiaan! Mehän opiskelimme magiaa silloin nuorempana kunnes meidät kaapattiin...

- Niin opiskelimme! Annas kun kokeilen... Shade sanoi ja asetti kätensä asentoon, kuin olisi pidellyt näkymätöntä palloa. Sitten hänen sormenpäistään virtasi tummaa energiaa joka kerääntyi palloksi hänen käsiensä väliin. Sitten energia kiinteytyi nyrkin muotoon ja iski Janin kanveesiin.

- Vau! Luulin että vain haltiat osaavat taikoa! Mitar sanoi.

- Mistä te sellaista olette oppineet? Kaikissa elävissä olennoissa on posirgiaa ja negargiaa, Shade sanoi.

- Että mitä?! Mitar ihmetteli.

- Huoh... posirgia on universaalin energian positiivinen muoto, negargia taas negatiivinen. Näitä voimia hallitsemalla voi käyttää niin sanottua "magiaa". Käytännössä siis mikä tahansa elollinen voi käyttää sitä, Shine selitti.

- Hmm... tutkittuani tarkemmin yhtälöä joka tarvitaan universumiportin avaamiseen, sain selville että maailmankaikkeus on ikäänkuin ääretön hyytelö, johon voi kairata reitin. Keskipisteessä on universumiportti, joka on kaiken energian keskittymä, ja alkemialla on mahdollista raivata tietä tämän "energiahyytelön" läpi. Liittyisikö tämä jotenkin siihen? Mitar kysyi. - Alkemia myös käyttää tuota energiaa käynnistääkseen reaktion.

- Hmm... en tiedä... mutta posirgiaa ja negargiaa on kaikkialla ympäristössämme sekoittuneena energiavirraksi, joka ei kuitenkaan virtaa minnekään. Siellä täällä on keskittymiä, joissa energiavirrat ovat erityisen vahvoja. Tätä energiaa ei kuitenkaan voi käyttää magiassa, koska loitsiessa täytyy aina käyttää yhtä yhdeksästä haltioiden muinaisesta elementistä, ja toista kahdesta vastakkaisesta voimasta eli posirgiasta ja negargiasta. Tämä on niille vain modernimpi nimitys, alunperin niiden nimet olivat Yin ja... Shade kertoi.

- Riittää jo! Ikävystytät heidät löpinälläsi! Shine sanoi.

- Anteeksi, Shade sanoi.

- Kiintoisaa. Zylvion sanoi minulle Telpotissa että hän käytti universumiportin avaamiseen energiavirtoja, mutta Amestrisin puolella keskittymä ei ollutkaan tarpeeksi suuri joten hän tarvitsi muita alkemisteja ja heidän energiaansa... voisiko olla että alkemia käyttää samaa energiaa kuin magia? Mitar spekuloi.

- Ehkä. En tiedä alkemiasta yhtään mitään joten en voi vastata tuohon, Shade sanoi.

- Hmm... tämä oli kiintoisa keskustelu. Mutta me taidamme nyt lähteä, Mitar sanoi ja nousi. - Jani ja Ina, muistakaa tällä kertaa täyttää leilit!

- Joo joo... Jani mutisi.

- Jonain päivänä vielä kostamme teille! Scorpion uhosi.

- Ihan miten vain, Mitar sanoi ja nousi kamelin selkään. Oli jo yö, ja kylmä. - Pankaa jotain lämmintä päällenne! hän huusi Inalle ja Janille.

- Selvä... Jani mutisi.

- Heippa! Ei nähdä enää! Mitar vilkutti.

- Päinvastoin! Scorpion vilkutti ja hymyili teennäisesti.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Mitar, Jani ja Ina saapuvat Cerberus Towerin porteille...