Eversti Roy Mustang istui pöytänsä ääressä sormet ristissä. Kaikki oli niin kuin pitikin. Oveen koputettiin.

"Sisään!" Mustang huusi. Ovi aukesi ja sisään astui Mitja.

"Hei taas, Roy!" Mitja sanoi.

"Päivää. Miksi olet täällä?"

"No, olin vain kävelyllä täällä lähistöllä, ja ajattelin poiketa hetkeksi" sanoi Mitja.

"Olet hyvä valehtelemaan noin nuoreksi" Mustang sanoi.

"Ja te olette hyvä johtaja! Kuulkaas, tiedän että ette pidä Führeristä paljon. Olisitte jopa iloinen jos hänelle sattuisi jotain!"

"Noh, se on kyllä totta" Mustang sanoi.

"Niin! Ehdotan siis vaihtokauppaa!" Mitja sanoi.

"Alkemia on vaihtokauppaa" sanoi Roy.

"Aivan, alkemia perus... niin. Jospa minä avittaisin teitä pääsemään Führeriksi!" Mitja ehdotti.

"Mitä tahdot vastalahjaksi?" Roy kysyi kiinnostuneena.

"En paljoa, vain ylennyksen... ja kahdelle ystävälleni Jani ja Ina Elricille valtionalkemistin arvon. Se on pientä verrattuna siihen mitä voitte saavuttaa Führerinä!" Mitja liehakoi.

"Hmm... sovittu. Olet kiero, se täytyy myöntää. Ehdottomasti eräs nerokkaimmistä 12-vuotiaista mitä olen tavannut! Nerokkaampi kuin Teräs sinun ikäisenäsi!" Mustang sanoi.

"Kiitos vain, eversti!"

"Sainkin muuten ajatuksen siitä kun mainitsin Teräksen..." Mustang mutisi hiljaa. "Onneksi olkoon! Minä järjestän teille ylennyksen ja ystävillesi valtionalkemistin arvon, jos sinä likvidoit Führerin!"

"Erinomaista! Ilmoitan sitten! Järjestele sinä vain niitä ylennyksiä!"

"Taatusti!" Roy huusi perään. "Ja alennuksia muutamille..." hän sanoi itselleen.

Rockbelleillä Ed ja Al olivat taas lähteneet matkaan.

"Tulkaa pian takaisin!" Jani ja Ina huusivat perään.

Edin naamalla oli vakava ilme. "Katsotaan..."

"Aavistan pahaa, Ed" Al sanoi.

"Niin minäkin. Ehkä se johtuu tästä ilmasta" Ed sanoi.

Heidän lähdettyään eräs puu alkoi käyttäytyä oudosti. Se muuttui siksi mikä se oikeasti oli: Envy.

"Eivätpä arvaakaan mikä heitä odottaa" sanoi Envy ja pomppasi pois.