VIIME JAKSOSSA:

Jani päihitti Anubis RPP-2:en melkein yksin vesi-jää-tekniikalla! Hänestähän on tullut vahva... hurraa Janille! Ja Shinelle myös! Ja ehkä Mitarillekin ja Inalle ja Scorpionille...

CYBERALCHEMIST 59

MATKA JATKUU

Toisen keitaan pyramidikaupungin suuri ja mahtava faarao istui valtaistuimellaan ja joi teetä.

Mahtavatkohan ne voittaa oikeasti Anubiksen... toivottavasti... ei olisi pitänyt rakentaa sitä armeijaa. Kumpikohan loppujen lopuksi on pahempi, Anubis vai kapinalliset ja Zylvion? faarao huolehti mielessään.

- Siitä on jo monta tuntia, sanoi toinen hänen vartijoistaan.

- Aivan, faarao myönsi. - Palaavatkohan ne lainkaan...

Yhtäkkiä kammion sisäänkäynnin liepeiltä kuului ääntä. Faarao hätkähti ja katsahti ovelle.

- Kuka s... hän aloitti mutta ei ehtinyt.

- No, missä se palkkio viipyy?!!! Jani huusi ja koputti lattiaa jalallaan.

- Voititteko te sen robotin?!!! faarao kiljui. - Siis, kröhöm, voititte siis ne zombit?

- Ne mitään zombeja olleet! Robotteja kaikki tyynni... teillä taitaa olla jotain selitettävää... Mitar sanoi.

- Hmm... no, ehkä voin kertoa teille, koska pelastitte meidät kauhealta kohtalolta, faarao sanoi ja viittoi heitä istumaan alas.

- Kiitos, Mitar sanoi ja istahti kiviselle istuimelle.

- Aloitan. Me olemme rauhaa rakastava kansa... emmekä pidä siitä että kapinalliset ja Zylvion sotivat vaikkei sotiminen paljoa vaikutakaan meidän oloihimme. Meillä oli jo pitemmän aikaa ollut haltioiden muinaisen aseen piirustukset hallinnassamme, ja olimme vartioineet niitä väärämielisiltä, faarao kertoi. - Päätimme käyttää asetta sodan lopettamiseen, pakottaaksemme Zylvionin ja kapinalliset lopettamaan sodan ja VALLOITTAAKSEEMME ALLAVAN JA HALLITAKSEMME SITÄ RAUHALLISELLA TAVALLA!!! faarao huusi.

- Ööh... Jani sanoi epäluottavaisena.

- Eää... siis... niin, rakennettuamme sen, se riistäytyi hallinnasta ja valtasi keskusalueen. Meitä alkoi pelottaa ja alistuimme sen painostukseen. Odotimme jos joku sattuisi tulemaan auttamaan, mutta emme uskoneet että joku oikeasti VOITTAISI kokonaisen haltioiden superaseen... faarao kertoi. - Mutta te teitte sen!

- Ei se mikään superase ollut! sanoi Shine joka oli taas ilmestynyt tyhjästä heidän viereensä.

- Miten niin? faarao ihmetteli.

- Se oli vain vahvemman hirviön eka prototyyppi. Ja ilmeisesti se pystyy itsestään kehittymään korkeammalle tasolle... Shine valisti.

- Minä en vieläkään tajua mitään! Jani tokaisi.

- Kuulkaa, anteeksi epäluuloisuutemme. Luulimme että kapinallisten johtajana te tahdoitte ottaa aseen haltuunne ja käyttää sitä Zylvionin tuhoamiseen. Anteeksi, Shine pyyteli.

- Minäkö...? Käyttää sitä Zylvionia vastaan? Ei hullumpi idea oikeastaan... jos olisin tiennyt...! Mitar sanoi.

- Mrh! No, joka tapauksessa loppu hyvin ja kaikki hyvin! Me jatkamme tästä matkaamme, Shine sanoi ja katosi valonvälähdyksen saattelemana.

- Mekin taidamme lähteä. Mutta missä se palkinto luuraa? Mitar kysyi.

- Ai se... mihin muka aiotte investoida sen? faarao kysyi.

- Sotakoneisiin tietty! Mitar äyskäisi.

- Sitten pidämme sen itsellämme, faarao hymähti. - Vartijat, heittäkää nuo tunkeilijat ulos!

- Aah! Jani ja kumppanit huudahtivat vartijoiden lähestyessä heitä.

Hetken kuluttua, heidän päästyään takaisin suureen kammioon josta he olivat tulleet, he pysähtyivät.

- Miten hän yhtäkkiä... Ina ihmetteli.

- Ehkä se oli hänen tapansa sanoa kiitos, Mitar hymähti ja hyppäsi kamelinsa selkään joka oli sillä välin parkkeerattu seinän viereen.

- Miten vain! Nyt jatketaan kohti Cerberus Toweria! Jani sanoi ja nousi kamelinsa selkään, samoin Ina.

- Mitenkähän täältä päästään pois...? Mitar mietti heidän mentyään luolaan josta he olivat tulleet.

- Jatkatte vain eteenpäin, luola viettää ylös. Sieltä pääsee kyllä ulos, sanoi kiiluva silmäpari joka oli päästänyt heidät sisään.

- Selvä. Kiitos, Mitar sanoi hieman pelästyneenä. He jatkoivat eteenpäin luolaa.

- Mitenkähän isoveljet voivat? Ina mietti.

- Varmaankin ihan huonosti... Jani sanoi.

- JANI! Ina huusi.

Niin, mitenkähän Edward ja Alphonse voivat? Tarkistetaanpa...

Zylvion Castlen toiseksi varmin tyrmä oli aivan tyhjä. Eli Ed ja Al oli siirretty muualle...

- Ed, mitähän tämä oikein on? Al kysyi kun heitä kuljetettiin kahlittuna käytävää pitkin.

- En tiedä... hei! Minne meitä viedään?! Ed huusi.

- Pian näette... heh heh heh! heitä vahtiva haltia nauroi.

- Inhottavaa olla näin ulkona! Ed murahti.

- Perillä ollaan! Sisään! haltia tokaisi ja avasi oven.

- Hmm...? Ed mumisi ja katseli ympärilleen. Huone ei ollut mitenkään erityinen, mutta siellä oli kolme pöytää ja niiden ääressä istui haltioita ja jokin laatikko oli heidän edessään pöydällä.

- Istu, vartija tokaisi ja istutti Edin pöydän ääreen.

- Ole rauhassa, ei tämä satu... ainakaan jalkoihin, pöydän takana istuva haltia rauhoittteli.

- No onpa kiva tietää, Ed sanoi.

- Tämä hypnoosiloitsulla ydintä myöten paranneltu Elämän ja Kuoleman magiitti vain pannaan kaulaanne... haltia sanoi rauhallisesti ja otti laatikosta hopeisen kaulapannan johon oli kiinnitetty yhtä hopeinen kiiltävä kivi josta tuntui huokuvan maagista voimaa.

- Ja mitähän se tarkoittaa? Ed kysyi.

- Että tottelette jokaista käskyämme, haltia sanoi ja kiinnitti pannan Edin kaulaan. Ed tunsi pistävää kipua kaulassaan ja sitten koko ruumiissaan.

- AAARRRRGGGGHHH!!!! Ed karjui.

- No, sattuuko jalkaan? haltia kysyi.

- SATTUUUHH!!! Ed huusi.

- No, taisin erehtyä. Ha! haltia nauroi.

- Hei, tälle haarniskatyypille ei toimi, toinen haltia sanoi ottaessaan pannan pois Alin kaulasta yritettyään turhaan.

- Se täytyy panna KAULAAN, joten otetaan kypärä pois! Edin haltia sanoi ja otti Alin kypärän pois. - Ööh...

- Sillä ei ole päätä! Hirviö! toinen haltia kiljui.

- Ei, hullu. Hirviöitä ei olekaan. Ehkä näkymättömyysloitsu? Mutta miksi ihmeessä? Ehkä... hmm. Hei! Mitä tämä on? haltia kysyi Alilta.

- Eeh... ei minulla ole ruumista, Al sanoi arasti.

- MITÄ! Kaikilla elävillä olennoilla on ruumis! Se sentään on varmaa! haltia karjahti.

- Tai siis on minulla, mutta se ei ole täällä, Al sanoi.

- Kah, jopas on vaikea tapaus. Siispä ruumiisi täytyy tuoda tänne! Missä se on? haltia kysyi.

- Totuuden portissa, Al sanoi.

- MISSÄ?! haltia huudahti.

- Ääh... sitä on vähän vaikea selittää, Al sanoi.

- Hittolainen! Tuokaa mestarivelho tänne! haltia sanoi vartijalle joka juoksi ovesta ulos.

Jani ja kumppanit ratsastivat edelleen kameleillaan Scorpion Desertillä, monen kymmenen Jaridovizin päässä Zylvion Citystä.

- Kauanko vielä? Jani kysyi läkähtymäisillään.

- Miksemme ottaneet keitaalta vettä mukaan?! Ina huudahti.

- Kyllä minä otin. Ettekö te ottaneet? Mitar sanoi.

- Ööh... Jani! Luulin että sinä ottaisit puolestani! Ina tokaisi nopeasti. En voi antaa Mitarin pitää itseäni niin tyhmänä.......

- Miten minä voisin tuollaista muistaa! Jani huusi. Yhtäkkiä hän näki edessään keitaan. - Okei, kenellä on jano?

- Hä? Miten niin? Mitar ihmetteli.

- No kun kangastukset ilmestyvät jos joku on janoinen! Jani sanoi.

- Taitaa olla itselläsi jano kun tuollaisia höpiset, ei minulla ainakaan ole, Mitar hymähti.

- E-eikä minulla! Ina sanoi.

- Sitä paitsi... Mitar mutisi ja otti taskustaan kartan ja kompassin.

- Tuo taitaa olla OIKEA keidas.

- Jaa! Kävipä se nopeasti! Jani sanoi.

- No tietenkin kun vain jankutit koko matkan ajan voitostasi! Ina hymähti.

- Se oli oikeutettua! Jani tokaisi. Yhtäkkiä hän näki keitaalla kaksi hahmoa. Sitten hän näki puissa hyppivän kolmannen hahmon.

- Hei! Nuo ovat... Mitar sanoi.

- Ne ovat se jengi! Ina sanoi.

- Mitar Lorighan ja hänen apurinsa! Shine huudahti. Shade joka lepäsi hänen vieressään nousi pystyyn.

- Te annoitte minulle turpiin ja kunnolla, hän sanoi.

- Itsepähän hyökkäsit! Jani tokaisi.

- Scorpion! Katso keitä tuli! Shine huikkasi puissa hyppivälle Scorpionille.

- Haa! Viimeinkin tuli tilaisuus selvittää tilimme! Scorpion huudahti ja sivalsi pihdillään Jania, joka kaatui maahan.

- Aah! Mitar huudahti ennen kuin ehti pidätellä.

- En ole teille vihainen tai mitään, mutta en pystynyt heräämään vähään aikaan. Ajattelin että revanssi -, Shade aloitti mutta Shine pysäytti hänet.

- Ei, lepää sinä vain. Noiden kolmen "peittoamisspesiaali" teki kovaa jälkeä. Minä otan heidät, Shine sanoi ja hävisi.

- Mi -, Jani aloitti mutta hänen silmänsä sokaistuivat. - Iaah...

- Minä olen voittamaton, toisin kuin hän, Shine sanoi ilmestyttyään Mitarin taakse samalla sekunnilla. Sitten hän löi tätä selkään ja ilmestyi heti Inan eteen ja potkaisi tämän pois tieltä.

- Miten... voit liikkua noin nopeasti? Jani ihmetteli noustessaan vaivoin pystyyn. Samalla Ina teki automaililleen jotain.

- Hmm... kiitos kun kysyit, Shine sanoi.

- No? Jani kysyi. Iske, Ina!

- Kykenen muuttamaan ruumiini tai sen osia valoksi, sekä emittoimaan valoa, Shine selitti ja muutti kätensä pitkäksi valomiekaksi.

- Vau... Jani sanoi.

- Niin... se kuulostaa uskomattomalta mitä se oikeastaan onkin. Koska minulla on tämä kyky, voin liikkua valon nopeudella ja siksi olen VOITTAMATON, Shine sanoi.

- Pakkohan sinut jotenkin on voittaa! Jani tokaisi.

- Vaan kun ei vo... Shine sanoi ja kaatui maahan. Ina oli syntetisoinut automailinsa teräksi Edin tavoin ja iskenyt sillä Shinea.

- Bravo, Ina! Jani huusi.

- Kiitos, Ina hymysti ja osoitti Shinea terällään. Mutta tämä oli jo kadonnut.

- Lisäksi valollani voi myös kärventää kuten auringon valolla! Shine huudahti ja sädetti Inan kasvoja valolla. - Sekä voin mennä minne tahansa tarkistamaan asioita muuttumalla valoksi, menemällä johonkin paikkaan, muuttumalla valon nopeudella entiselleni ja takaisin.

- Kuinka voit tajuta näkemäsi niin nopeasti? Mitar kysyi.

- Sitä en tiedä itsekään. Ehkä myös ajattelen valonnopeudella... Shine virnisti ja alkoi säteillä suunnattoman paljon valoa.

- Varokaa! Sulkekaa silmänne! Jani huusi.

- Ja jotta en itse sokaistuisi, pidän näitä varjomagiitista hiottuja aurinkolaseja, Shine sanoi ja välähti Janin eteen ja viilsi tätä jonkinlaisella tikarilla jonka oli vetäissyt jostain.

- Mutta miten tuollaisen tyypin voi voittaa?! Mitar ihmetteli. Jani makasi maassa mahahaavoittuneena ja Ina taas piteli grillattuja kasvojaan.

- Sepä siinä, ei voi, Shine sanoi ja viilsi Mitaria joka torjui iskun omalla pikkumiekallaan.

- On minullakin aseeni, ja älyni! Mitar virnisti ja heilautti miekkaansa mutta Shine oli jo haihtunut. Hän ilmestyi aina sattumanvaraisissa paikoissa Mitarin lähellä ja viilteli häntä valon nopeudella. Parissa sekunnissa Mitar oli haavoja täynnä.

Perhana...! Koska tämä on taistelu, hän on varuillaan eikä jätä itseään avoimeksi hyökkäyksille vaan pysyy valomuodossaan... tämä on paljon pahempi kuin Shaden tapaus. Jos saisin häntä hämättyä, voisin... ei, täytyy pysäyttää hänet jotenkin! Mikä pysäyttää valon... mieti, mieti... Mitar mietti maatessaan hiekalla.

- Noinko nopeasti suuri Mitar Lorighan kellistyi? Me kolme voisimme voittaa varmaan kapinalliset JA Zylvion Troopsin yksin jos tämä on kaikki! Shine irvaili.

- Ettekä! Yhteistyön avulla voittaisimme teidät! Mitar väitti vastaan.

- Sama juttu, yhteistyö on voimaa. Me kolme yhdessä... Shadessakin oli teille kestämistä, minä olen sula mahdottomuus, joten Scorpion on... hmm... JUMALA teihin verrattuna! Shine mahtaili.

- Hei, Shine, älä nyt liioittele... Scorpion kuiskasi puun takaa.

75% piidioksidia, 15% natriumkarbonaattia, kalsiumkarbonaattia 10%... - Haa! Mitar huusi ja iski maahan alkemiapergamentin jonka oli väsännyt kiireesti. - Maista tuos...

Yhtäkkiä hänen ympärilleen syntetisoitui lasikuori.

- Mit... mitä? Hänhän kuolee hapenpuutteeseen tuolla tavalla... mitä hän oikein ajatteli? Shine ihmetteli ja meni lähemmäs. Yhtäkkiä kuori muutti muotoaan ja muuttui palloksi joka vieri Shinea kohti.

- Hahaa! Hän ei voi mennä lasin läpi vaikka olisikin valoa! Mitar naurahti pallon sisällä ja jyräsi Shinen, luultavasti.

- Shine! Scorpion huudahti.

- Taisin voittaa! Mitar virnisti ja syntetisoi pallon pois. Hän katsoi maahan, mutta ei nähnyt siinä mitään. - Ei! Enkö voittanutkaan...

Yhtäkkiä hän tajusi että hänen mahassaan oli ollut jo parin sekunnin ajan iso haava. Hän horjahti ja kaatui maahan. Shine ilmestyi hänen taakseen.

- Hullu! Luuletko ettei valo pääse lasin läpi! Mieti nyt vähän aivoillasi! Shine tokaisi. - Puupallosta olisinkin ehkä kimmonnut takaisin, mutta että LASIA! Vihanneskin tietää että valo pääsee ikkunoista läpi...

- Ärrh... syntetisoin siis vain puupallon ja voitan? Mitar kysyi.

- Et voi käyttää samaa temppua enää uudestaan, hölmö! Keksi jotain uutta! Shine tokaisi ja katosi.

Pakko keksiä jotain valoa nopeammin! Mitar ajatteli.

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

Mitar nujertaa Shinen, ja Scorpion on valmis pakenemaan. Mutta lopulta Mitar saa hänet yllytettyä taisteluun...